Kuumotus kertoa vanhemmille kaikesta

[SpaghettiPapytus]

Vanhemmille on vaikea kertoa kaikesta uudesta, kun he ovat niin vanhanajan ihmisiä. Esim. näistä coneista/miiteistä on vaikea kertoa, joten yleensä sanon vaan "Menen tapahtumaan.", Jonka vanhemmat olettavat keikaksi tai joksikin muuksi, mutta minä aina väitän vastaan, että se ei ole mikään keikka. Helpointa on sanoa: "Se on vaan semmonen peli juttu.", koska vanhemmat tiätävät, että pelaan pelejä. Ja coneissahan on myös pelijuttuja välil. Ja siten coneista tulee aina ostettua kaikkia figuureita, niin niistäkään en puhu vanhemmille, vaikka vanhemmat varmasti ovat huomanneet kokoelmani. Nettitutuista on jotenkin helppo toisaalta puhua. Mutta sitten muista fanijutuista on vaikea puhua, koska vanhemmat eivät varmaan ymmärtäisi, että katson piirrettyjä. Vaikka kyllä he ovat minun huomanneet animea katsomassa ja kerran jopa saivat tiätää, että olen Brony. Tosin he eivät ymmärrä näistä jutuista mitään. Sitten on vaikea puhua näistä isommista ostoksista, joita vanhemmat eivät ymmärtäisi ollenkaan ja sanoisivat varmaan jotain. "Tuhlaat rahas tommoseen humpuukin, käyttäsit johonkin hyödylliseen." Mun mielestä saan käyttää omat rahat miten haluan, eikä ne oli humpuukia. Tosin parannusta on tullut conimatkojen sun muusta puhumisen kanssa.

Yleensäkkin seurustelu suhteistakin on vaikea puhua, etenkin jos kumppani on "erilainen". Vaikka vanhemmat mieltävät jokaisen tytön, jonka kanssa vietän aikaa tyttöystäväkseni. -.- (Vietän aikaa paljon tyttöjen kanssa.)

Pitäis kai puhua vanhemmille näistä coneista ja muustakin. Esim. kun pitäis nyt tehdä yks iso ostos. (Joka on aika merkittävä minulle.) Ja tilisiirrolla sen tekisin, mutta tämä edyllättäisi, että selittäisin tästä vaikeasta aiheesta vanhemmille. (Minkäköhän kauhean ragen siitäkin saan, kun se juttu tulis postissa ja sen valmistukses kestäis. ) Vanhemmat ei ymmärtäis tai rageais siitä, mutta minulla on oikeus käyttää rahani mihin haluan. (Paitsi päihteisiin ja seksijuttuihin.) Mutta yritän sen selvittää vanhemmille, kun saan rahat kasaan ,vaikka siitä tulee varmaan yhtä ängyttämistä ja sellaista. (Kuten kaukosuhteesta puhuminenkin oli, oli niin vitun vaikeaa, mutta oli pakko.)


Loppujen lopuksi vanhempani ymmärtävät minua jokseenkin.


Yleensäkkin se on niin vaikeaa ja menee yleensä näin. Pyörin vanhempien luona ja yritän vihjailla jotain asiasta. Sitten yritän kertoa asian epäsuorasti kertomatta juttua ja odottamalla, että vanhemmat kysyvät sitä. Sitten asia eteneenee, ja mua kuumottaa vitusti.

On se niin vaikeaa kertoa näistä asioista... etenkin kun olen ollut salaa kauhea fanboy.

[Santiny]

Kannattaa vaan yrittää selittää, miksi pidät jostain, mitä olet siitä oppinut, mitä hyötyä siitä on. Pelaaminenkin kehittää monia taitoja ja varmasti onnistut piirretyistäkin löytämään jotain hyödyllistä. Vaikka sitten se, että ne innostavat sinuakin piirtämään ja piirtäminen vasta onkin kehittävää puuhaa. Riippuu iästäsi, onko sinulla oikeus käyttää rahasi kuten haluat. Alaikäinen ei juuri edes saa isompia ostoksia tehdäkään ilman vanhempien lupaa, joten puhuminen lienee paras keino.

Minun äitini onneksi leikkii aina ymmärtävänsä kun selitän harrastuksistani. Isäni joskus kyselee peleistä, joita pelaan, mikä on ihan mukavaa kun pelaan jotain säädyllistä ja hieman rasittavaa kun pelaan k18-pelejä. Kaikki on kuulemma kauhean väkivaltaista ja "ei minun nuoruudessani vaan" ja kuulemma ihan turhia tuommoiset hienot grafiikat No kai sitä kiinnostaa, mihin rahansa pistää, pelikone kun on hankittu palasina pappa betalar -periaatteella.

[Atrytone]

Mulla ei onneksi ole harrastuksia. Siinä vasta selittelemistä vanhemmille onkin, kun en koskaan tee mitään. Muuten mulla on kyllä hirvee kuumotus kertoa vanhemmille tai ihmisille yhtään mitään. Varsinkin jos olen tekemässä jotain. En varmasti kerro siitä kenellekään mitään ennen kuin se on valmis.

[Kurpizza]

Minulla on ongelmaa yleensä pyytää mitään, tai sekin onnistuu, mutta jotenkin aina asiat muuttuvat hankalaksi.

Esim, kun sanon meneväni kaverille ja tätä tapahtuu n. kerran kolmessa viikossa.
Äiti sanoo joo.
Sanon, mihin aikaan aion mennä sinne.
Sama vastaus.
Kuitenkin vähää ennen kuin aion lähtä jonnekin, ilmestyy jokin hirveä hätä tehdä kotitöitä, kamalan huono olo ja väsymys ja valitus, joten minun pitää tehdä ne. Parhaimmillani olen joutunut perumaan menoja tai sitten menen niihin vitusti myöhässä. Mutta tottakai pitää ymmärtää, koska porukat ovat tavallisia ihmisiä, heidän kanssaan pitää joustaa ja olla kärsivällinen. Huutamisesta ja riehumisesta ei seuraa mitään rakentavaa, joten on parempi käyttäytyä kuin kypsä lukiolainen.

Toinen on kyydin saaminen. Lupa tulee, kyyti luvataan ja saan olla ikionnellinen, jos ehdin tapahtumapaikalle edes minuutin etuajassa. Kävellen ehtii paremmin. Useimmiten.

Toisaalta ei minulle ole sattunut sellaista, että menisin tunnin myöhässä kouluun ja syy olisi "Piti siivota."

[Atrytone]

Mä haluaisin mennä kaupunkiin, mutta linja-autolippu on 8,20€ suuntaansa. Mulla ei oo rahaa siihen enkä viitsi pyytää.

[Herra X]

Ei se niin vaikeaa ole. Rohkeasti vain puhumaan.

[<Empty>]

En puhu vanhemmilleni juurikaan. En nyt sano että olisin jossain mykkäkoulussa, mutta useammin olen hiljaa, ja jos joku puhuu niin sanon vaan että oo ny hiljaa/ihan sama, kun ei yksinkrtaisesti kiinnosta, ja on ärsyttävää kun joku pälpättää koko ajan vieressä.

[Ebzuli]

"Menen tapahtumaan"
Ja tuolla saat luvan? EPISTÄ! KUOLE, PERUNA!

[jokutyyppi19]

"Menen tapahtumaan"
Ja tuolla saat luvan? EPISTÄ! KUOLE, PERUNA!

No, hän on sinua vanhempi, eikä elä minikokoisessa Pohjois-Koreassa...

[biologinalku]

"Menen tapahtumaan"
Ja tuolla saat luvan? EPISTÄ! KUOLE, PERUNA!

On kyllä vähän kummallista, jos vanhempia ei kiinnosta, millainen tapahtuma on kyseessä. Isänä minä kysyisin tapahtuman nimen ja googlaisin sekä kyselisin lapseltani tapahtuman luonteesta. Se ei muuten olisi mitään natseilua vaan rakkautta ja välittämistä!

[Ihaa]

Minun on aika helppo nykyään puhua varsinkin äidilleni. Ei hänelle ole enää mitään vaikea kertoa. Uskalsinhan jo kertoa pitäväni tytöistä(kin), joten muiden asioiden kertominen sen jälkeen on aivan lastenleikkiä

[Herra X]

Minun on aika helppo nykyään puhua varsinkin äidilleni. Ei hänelle ole enää mitään vaikea kertoa. Uskalsinhan jo kertoa pitäväni tytöistä(kin), joten muiden asioiden kertominen sen jälkeen on aivan lastenleikkiä

Miksi vanhemmille edes pitäisi kertoa seksuaalisuudestaan, jos ei halua? Paljastuuhan samasta sukupuolesta tykkääminen toki viimeistään sitten, jos elää samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa, mutta eikö sen voisi antaa paljastua sitten, jos on kerta paljastuakseen. Eiväthän vanhemmat sillä tiedolla tee oikeastaan mitään. Toisaalta eihän kertomisesta mitään haittaakaan ole.

[Ihaa]

Minun on aika helppo nykyään puhua varsinkin äidilleni. Ei hänelle ole enää mitään vaikea kertoa. Uskalsinhan jo kertoa pitäväni tytöistä(kin), joten muiden asioiden kertominen sen jälkeen on aivan lastenleikkiä

Miksi vanhemmille edes pitäisi kertoa seksuaalisuudestaan, jos ei halua? Paljastuuhan samasta sukupuolesta tykkääminen toki viimeistään sitten, jos elää samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa, mutta eikö sen voisi antaa paljastua sitten, jos on kerta paljastuakseen. Eiväthän vanhemmat sillä tiedolla tee oikeastaan mitään. Toisaalta eihän kertomisesta mitään haittaakaan ole.

Kerroin, koska heidän mielestään jokainen poika jonka mainitsin, oli poikaystäväni, ja se ärsytti. Kun sitten kerroin pitäväni tytöistäkin, tämä loppui, sillä enhän minä voi jokaisen tuttuni kanssa parisuhteessa olla. Lisäksi tämä oli helpointa näin.

Ei toki, ei seksuaalisuudestaan ole pakko kertoa, joa ei halua, mutta näin sen järkevänä vaihtoehtona, enkä mitenkään epämiellyttävänä tai haitallisena. Ja oikeastaan se oli todella helppoa, samoin kavereille kertominen.

[Santiny]

Minun on aika helppo nykyään puhua varsinkin äidilleni. Ei hänelle ole enää mitään vaikea kertoa. Uskalsinhan jo kertoa pitäväni tytöistä(kin), joten muiden asioiden kertominen sen jälkeen on aivan lastenleikkiä

Miksi vanhemmille edes pitäisi kertoa seksuaalisuudestaan, jos ei halua? Paljastuuhan samasta sukupuolesta tykkääminen toki viimeistään sitten, jos elää samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa, mutta eikö sen voisi antaa paljastua sitten, jos on kerta paljastuakseen. Eiväthän vanhemmat sillä tiedolla tee oikeastaan mitään. Toisaalta eihän kertomisesta mitään haittaakaan ole.

Tekee se elämän helpommaksi. Ainakin olen saanut sen jatkuvan utelun loppumaan. Äitini jaksoi vaahdota siitä, miten minulla kuitenkin on joku poikaystävä, jota en kehtaa tuoda näytille tai ehkä se on tyttö ja siksi en kehtaa tuoda sitä ja lisäksi äitini jauhoi koko ajan siitä, miten kiva olisi saada lapsenlapsia. En ole termejä tms. asiaan sotkenut, mutta sen verran asiasta on keskusteltu, että äitini ymmärtää, ettei minua seurustelu ainakaan just nyt kiinnosta. Nyt kun äitini ei enää utele, ovat myös sukulaiset rauhoittuneet. Keskusteleminen kannattaa. Tai ainakin hienovarainen vihjaileminen.

[Ebzuli]

Miksi vanhemmille edes pitäisi kertoa seksuaalisuudestaan, jos ei halua? Paljastuuhan samasta sukupuolesta tykkääminen toki viimeistään sitten, jos elää samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa, mutta eikö sen voisi antaa paljastua sitten

Ei toki, ei seksuaalisuudestaan ole pakko kertoa, joa ei halua, mutta näin sen järkevänä vaihtoehtona, enkä mitenkään epämiellyttävänä tai haitallisena. Ja oikeastaan se oli todella helppoa, samoin kavereille kertominen.

"Äiti, minulla on kerrottavaa... olen hetero"
*itkua*
"Mitä minä tein väärin? Luulin, että kasvatin sinut niin hyvin!"

[Atrytone]

Mä en varmaan koskaan saa kerrottua mun vanhemmille mun seksuaalista suuntautumista vaikka oon kuitenkin aika normaali. Onneksi ei tarvi. Eiköhän se saa sen jossain vaiheessa tietää.