Palstalla on niin kuollutta (heh), että päätin pystyttää tällaisen ketjun.
Aina, kun tapahtuu jokin hirveä rikos, jolla on uutisarvoa (sarjamurha, joukkomurha, raiskausmurha), kansan median siivittämä tuomio näyttää olevan selvä: murhaaja pitää nuijia hengiltä sorkkaraudalla, polttaa ja ruumis syöttää Korkeasaaren leijonille. Kansa jaksaa riehua korkeintaan pari kuukautta. Sitten koittaa dokumenttien aika.
Toinen, huomattavasti pienempi mutta yhtäkaikki merkittävä rikosten ympärille keskittynyt tavallisten pulliaisten ryhmittymä on ihailijakerho. Jotkut ihailevat rikollisia, kirjoittavat näille, perustavat näille nettisivuja, keräilevät näiden kuvia ja jopa näille kuuluneita esineitä, joita kaupataan netissä. (ks. murderabilia) Suurin osa heistä ei hyväksy rikollisten tekoja vaan väittää vain ymmärtävänsä heidän kidutettuja sielujaan.
Murha on tietyllä tavalla tabu yhteiskunnassamme, mutta selittääkö se kiihkon ja kiinostuksen, joka murhia ympäröi? Ajatuksianne.