Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja icepicked » 29 Heinä 2015, 13:21

Palstalla on niin kuollutta (heh), että päätin pystyttää tällaisen ketjun.

Aina, kun tapahtuu jokin hirveä rikos, jolla on uutisarvoa (sarjamurha, joukkomurha, raiskausmurha), kansan median siivittämä tuomio näyttää olevan selvä: murhaaja pitää nuijia hengiltä sorkkaraudalla, polttaa ja ruumis syöttää Korkeasaaren leijonille. Kansa jaksaa riehua korkeintaan pari kuukautta. Sitten koittaa dokumenttien aika.

Toinen, huomattavasti pienempi mutta yhtäkaikki merkittävä rikosten ympärille keskittynyt tavallisten pulliaisten ryhmittymä on ihailijakerho. Jotkut ihailevat rikollisia, kirjoittavat näille, perustavat näille nettisivuja, keräilevät näiden kuvia ja jopa näille kuuluneita esineitä, joita kaupataan netissä. (ks. murderabilia) Suurin osa heistä ei hyväksy rikollisten tekoja vaan väittää vain ymmärtävänsä heidän kidutettuja sielujaan.

Murha on tietyllä tavalla tabu yhteiskunnassamme, mutta selittääkö se kiihkon ja kiinostuksen, joka murhia ympäröi? Ajatuksianne.
Elettih ved' enneigi hos ojan tagan oldih, ojapuuloi poltettih da ojaspäi piivua juotih!
Avatar
icepicked
Kielimiliisi
Kielimiliisi
 
Viestit: 1892
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:38

Re: Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja Santiny » 29 Heinä 2015, 13:54

Juurikin ensimmäisen pointtisi vuoksi tarvitaan oikeuslaitosta. Jos kansa saisi kiihkossaan päättää, melkoisen suuri joukko rikollisia menettäisi henkensä tai ainakin erinäisiä raajoja ja elimiä. Kiihkon laannuttua harva kuitenkaan oikeasti kannattaa kuolemantuomiota. Jos kansan kiihkoilijoita kuunnellaan, käy kuten Yhdysvalloissa, missä vankilaan ja jopa kuolemantuomittujen jonoon joutuu huomattavan paljon syyttömiä, eikä kuolemantuomiota mielestäni pitäisi harjoittaa kenenkään kohdalla. Todella moni siellä joutuu tuomion kärsittyään takaisin vankilaan. Kuntoutuksella saavutetaan huomattavasti parempia tuloksia.

Ihainnointia en ymmärrä. Huomiota herättäneiden rikollisten tavarat ovat sentään kuriositeetti, mutta on niidenkin keräileminen vähän omituista. Toisaalta itse haluaisin joskus käydä Tsernobylissä, joten olenko sitten itse niin erilainen. Kai se tärkein sitten kuitenkin on, mitä ajattelee näitä esineitä ja paikkoja katsellessaan. Hälytyskellojen pitää soida, jos tuntuu siltä, että entinen omistaja oli hyvä tyyppi. Kiihkorikollisten kuvien ja sanomien levittäminen sen sijaan on aika kaksipiippuinen juttu. Muut hörhöt saavat siitä itselleen esikuvan tai jopa marttyyrin, mutta toisaalta suuri yleisö voi sitten muistella ja kauhistella sydämensä kyllyydestä. No marttyyrien välttämiseksi on ihan hyvä juttu, ettei Norjassa harrasteta kuolemantuomioita. Millaisen marttyyrin sekopäät Breivikissä menettävätkään.

Sanotaan vaikka selitykseksi, että murha ja murhaajan maailmankuva on kieroutuneella tavalla eksoottinen. Siinä on mystisyyttä, koska tavallisen ihmisen on mahdotonta käsittää, mitä erityisesti sarja-, joukko- tai raiskausmurhaajan päässä liikkuu. Jonkun intohimomurhan voisi jopa melkein käsittää, vaikka se tuomitaankin jyrkästi. Tietenkin luonnostaan uteliaita ihmisiä kiinnostaa, mikä saa jonkun ryhtymään kouluammuskeluun, pykäämään pommin tai muuten syyllistymään hirmutekoihin. Jotkut ehkä naamioivat kiinnostuksensa yhteisen hyvän vaatteisiin "Meidän täytyy ymmärtää murhaajia, jotta voisimme vastaisuudessa estää murhat". Eipä ole kovin kummoisia suorituksia vielä nähty, vaikka massamurhaajat usein kertovat aikeistaan etukäteen. Ja muutenkin, ehkä tutkijan voi ymmärtää sanovan noin, mutta ei tavallinen pulliainen maailmaa pelasta, vaikka mtien tutustuisi kahjojen ajatuksiin.
Kuva
I have decided to do motorsports because I don't have to get up there so early in the morning. -Kimi Räikkönen
Avatar
Santiny
Almighty Admin
Almighty Admin
 
Viestit: 2152
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 15:05
Paikkakunta: Pääkaupunkiseutu

Re: Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja Atrytone » 29 Heinä 2015, 15:10

Lynkkaaminen on typerää. Siitä olisi vain haittaa. Koko rangaistusjärjestelmä on outo. Tottakai kannatan suljettuja laitoksia, jotta rikolliset pysyisivät poissa ihmisten ilmoilta hyvien rikosmahdollisuuksien ulottumattomissa, mutta rangaistuksen sijaan ihminen voitaisiin saada yhteiskuntakelpoiseksi. Kaikille niin ei tietenkään käy. Sellaiset tapaukset voidaan armahtaa jossain vaiheessa.

Ymmärrä kyllä kouluampujia ja murhaajia. Raiskausta taas en voi käsittää. En minä silti ihaile mitään rikollisuutta, ja suunnitelmissa olisi elää aivan normaali elämä tappamatta ketään.
Tänään me unohdetaan kaikki turha liikunta
Tänä yönä me ei tarvita tuntiakaan unta
Avatar
Atrytone
Limsamestari
Limsamestari
 
Viestit: 955
Liittynyt: 20 Huhti 2015, 13:47
Paikkakunta: Panama

Re: Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja Atrytone » 29 Heinä 2015, 15:13

Vielä vähemmän tykkään siitä kun syyllistetään joku tietty porukka. Puhutaan vaikka "Kyllä ennenkin oli vaikea murrosikä, mutta ei me silti ketään tapettu". Todellisuudessa nuoret tappavat todella vähän, ja muutenkin murhat ovat koko Suomessa vähenemään päin. Suomessa on aina vain turvallisempaa. Pelottelu vain lisääntyy.
Tänään me unohdetaan kaikki turha liikunta
Tänä yönä me ei tarvita tuntiakaan unta
Avatar
Atrytone
Limsamestari
Limsamestari
 
Viestit: 955
Liittynyt: 20 Huhti 2015, 13:47
Paikkakunta: Panama

Re: Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 29 Heinä 2015, 18:46

Lynkkaysmielialasta; media pahimmasta päästä. Jotenkin hirveää, kun ihmisiä lietsotaan raivoon ja sitten osa saattaa ottaa "oikeuden omiin käsiinsä" ja käydä epäiltyjenkin kimppuun. Tuskin rikoksen uhrillekaan on mukavaa (viitaten Tapanilan raiskaukseen), että hommaa riepotellaan ympäriinsä.

Rikollisfetissi; rikoksen ihaileminen on mielestäni melko sairasta, ellei sitten se satu olemaan jotenkin erityisen älykkäästi tehty. Tai jos itse rikollisessa muuten on jokin erikoinen piirre. Tietenkin moraalikysymyksessä riippuu rikoksen vakavuuskin, sarjamurhaajan ihailu on vähemmän hyväksyttävää kuin jonkun huijarin. Luulen, että ihmisessä on jokin piirre, jonka takia kyseiset asiat kiinnostavat. Monet vierailevat keskitysleireilläkin vaikka eivät ihailisikaan holokaustia. Sivusin kyllä nyt aika paljon aiheesta. En hyväksy fanisivujen yms. perustamista, minkä voisi tietenkin välttää järkevämmällä uutisoinnilla...
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja icepicked » 29 Heinä 2015, 19:04

Ymmärtäminenkin pitäisi perustaa tapauskohtaiseen tutkimukseen eikä kiusaamisella tai psykopatialla mutuiluun. Ymmärtämisen tulisi tähdätä tulevien tapausten ehkäisyyn.

Minun mielestäni raiskaus on yhtä helppo ymmärtää kuin tietyt murhat ja joukkomurhat. Yksi Columbinen kouluampuja Eric Harrisin syistä toteuttaa ammuskelu oli riittämättömyyden tunne. Väkivalta- ja raiskausfantasioissaan Harris sai tunteen vallasta, jota hänellä ei todellisuudessa ollut. Raiskauskaan ei useimmiten johdu seksin himosta vaan vallan himosta, minkä takia heteromiehet saattavat raiskata toisen miehen osoittaakseen valtaansa esim. vankilassa tuntematta seksuaalista kiinnostusta tähän.
Elettih ved' enneigi hos ojan tagan oldih, ojapuuloi poltettih da ojaspäi piivua juotih!
Avatar
icepicked
Kielimiliisi
Kielimiliisi
 
Viestit: 1892
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:38

Re: Lykkausmieliala vs. rikollisfetissi

ViestiKirjoittaja Fnfn » 30 Heinä 2015, 23:43

icepicked kirjoitti:Toinen, huomattavasti pienempi mutta yhtäkaikki merkittävä rikosten ympärille keskittynyt tavallisten pulliaisten ryhmittymä on ihailijakerho. Jotkut ihailevat rikollisia, kirjoittavat näille, perustavat näille nettisivuja, keräilevät näiden kuvia ja jopa näille kuuluneita esineitä, joita kaupataan netissä. (ks. murderabilia) Suurin osa heistä ei hyväksy rikollisten tekoja vaan väittää vain ymmärtävänsä heidän kidutettuja sielujaan.

No, minä kai olen kuulunut tälläiseen rikollisten ympärille keskittyneeseen ihailijakerhoon :roll: Paitsi että en ihaile rikoksen tekijää, rikosta, en keräile kuvia yms, enkä väitä ymmärtäväni heidän kidutettuja sielujaan. Mutta koska olen taipuvainen mielenkiintoon rikollisia kohtaan ja saatan leikkiä ajatuksella että kuuluisin Charles Mansonin Perheen sisäpiiriin, voin selittää ajatusmallia hieman, ainakin omalta kannaltani. Paitsi että vedän sen jostain Iltalehden tiivistelmästä jostain tutkielmasta :lol:

PAITSI ETTÄ EN LÖYDÄ SITÄ

Kuitenkin, siinä oli jotain mm. siitä, että huonon itsetunnon omaavat jotain, elämä tylsää niin se on jännittävää, riippuvaisia jostain niin jotain, joku haluaa kesyttää tms. Se voi olla vaan jännittävä ajatusleikki. Minun elämäni kun on ihan helvetin tylsää ja minulla on huono itsetunto. Mikään ei olisi sen kivempaa kuin narsisti rikollinen. Ai että.
Sweetness, sweetness I was only joking
When I said I'd like to
Smash every tooth in your head

The Smiths - Bigmouth Strikes Again
Avatar
Fnfn
Positiivinen vetyioni
 
Viestit: 2341
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 23:38
Paikkakunta: Turku


Paluu Pulinat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron