Onko älypuhelin statussymboli?

[biologinalku]

Miksi monille nuorille on tärkeää omistaa mahdollisimman kallis älypuhelin? Onhan kallis puhelin varmasti nopeampi ja paremmin toimiva kuin halpa, mutta on se myös iso rahareikä. Selataanko nettiä nykyään niin paljon puhelimella, että puhelimen on oltava laadukas? En minä ainakaan pienellä puhelimen näytöllä jaksaisi netissä paljoa surffailla puhumattakaan siitä, jaksaisinko sellaisella kapistuksella kirjoitella. Kannattaa mieluummin säästää rahaa ihan oikeaan tietokoneeseen ja ostaa halvemman hintaluokan puhelin. Paitsi eihän kukaan sitä tietokonetta sitten näe, kun se lötköttäisi omassa huoneessa eikä pyörisi kädessä aina välitunneilla ja oppitunneillakin opettajan silmän välttäessä.

Mitä sitten ajatellaan, jos jollain on vain parikymppiä maksava peruskännykkä? Onko hänen perheensä köyhä? Jostain olen lukenut, että nuori ei välttämättä pääse kaveriporukkaan, jos hän ei omista älypuhelinta. Nykynuoret pitävät paljon yhteyttä kännykän välityksellä esimerkiksi WhatsAppin kaltaisilla sovelluksilla, joita ei voi peruspuhelimella käyttää. Älypuhelimilla myös kuvien käyttäminen viestinnässä on helppoa ja nopeaa. Älypuhelimet ovat niin tärkeä osa nuorten elämää, ettei oikeastaan ole ollenkaan ihme, jos peruspuhelimen omistaja jää ulkopuoliseksi tai ainakin kokee itsensä sellaiseksi. Tällainen on todella surullista.

[Kurpizza]

Älypuhelinmafia. Oletetaan, että kaikilla on wappi ja kyllä, niillä joilla ei ole, jäävät ulkopuolelle. Tosin wapissa keskustelu on melko köyhää, ainakin meidän luokan ryhmässä kaksia känniläistä keskustelee juomistaan ja lähettelevät kuvia. -.-'' Toinen on Facebookmafia, jossa oletetaan, että kaikilla on joku hemmetin naamakirja ja sitten vielä oletetaan, että kaikki jaksavat käyttää sitä joka päivä. Tai joka viikko. Tai edes joka kuukausi... Kerran puolessa vuodessa...

Mutta yleensä kun jotain ilmoitetaan jonnekin, se ilmoitetaan wappiin tai Naamakirjaan.

Minulla on älypuhelimeksi vanha, sellainen alkuaikojen, kosketusnäyttö. Onhan siinä netti yms. mutta lähinnä kuuntelen musiikkia ja käytän muuta hätätilanteissa (koneen käytön mahdottomuus, Ouluun eksyminen) Mummuni on ostamassa minulle uudempaa, vaikka olen sanonut etten tarvi tai halua, mutta mummuni mielestä on kamalaa, että minulla on vanha älypuhelin, jota en räplää bussissa. Monet valittavat, etten kuljeta puhelinta mukanani tai vastaa wappi-viesteihin, mutta en vain jaksa.

On tylsää, vastaan näköjään kaikkiin aloituksiin. XD Anteeksi.

[Santiny]

Itselle tärkeää on kestävyys. Hyvä kamera on plussaa, koska kännykkäkamera on ainoa kamerani. Kestävyys on tärkeintä. Haluan, että puhelimeni kestää useamman vuoden ja kestää myös rajumpaa kohtelua, koska minulla on taipumusta pudotella tavaroita. Hyvä akku on myös tärkeä, se tuo käyttöikää ja - mukavuutta, mutta myös hintaa. Käytän puhelinta paljon tiedonhakuun, joten iso näyttö on ihan kiva. Rajan vedän kuitenkin neljään ja puoleen tuumaan, isompi ei enää sovi pieneen käteen. Kirjotin tämån viestin kännykällä. Ai niin käytän puhelinta myös tukiasemana ja navigaattorina ja molemmat näistä syövät akkua. Siksikin akku on olennainen puhelinta valitessa. Oma puhelimeni maksoi 300 euroa. Hinta oli mielestäni kohtuullinen vaatimukseni täyttävästä vehkeestä.

[Fnfn]

Tuntuu, että etenkin nuoremmille se on jonkinlainen statussymboli. Olihan se kai minunkin aikoinani (kun olen köh köh nykyään niin "vanha" ) sillä ei ollut ihan noin kovaa merkitystä. Hieno puhelin oli siisti juttu mutta jos omistit peruspaskan niin eipä siinä mitään. Olipahan ainakin kännykkä.

Ja tuntuu, että jos ei ole älypuhelinta niin jää ulkopuolelle. Olen miettinyt, olenko jäänyt sen takia vähän ulkopuoliseksi kun en omistanut älypuhelinta (ja WhatsAppia) syyslukukaudella, koska en näinollen saanut tietää siitä, mistä ihmiset jutteli siellä ja esim. jos oli jotain viimehetken suunnitelmia viikonlopuksi. Mutta joo, en tosiaan voi tietää Enkä muuten tiedä, oliko meillä lukiossa luokan kesken wappiryhmä? En usko. Tuskin se niin suosittu vielä sillon oli, ehkä kolmosella sitten.

Tahtoisin melkein heivata älypuhelimet helvettiin mutta onhan se kätevä. Mutta taisi se aika ennen älypuhelimia olla parempaa Ihmiset oli enemmän läsnä ja minullakin oli enemmän aikaa lukea

[Ebzuli]

Täälläpäin ei jää ilman wappia ulkopuoliseksi vaan ihmiset (okei, ei täällä ihmisiä ole) osaavat käyttää tekstiviestejä. Pikku pikku Isojoella puhelimella ei ole merkitystä, kunhan sitä voi rämplätä. Sääliä toki saa osakseen jos omistaa ei-älypuhelimen, tai etenkin jos puhelinta ei ole! Jos joltain puuttuu puhelin, niin muutkin lopettavat kännykän selaamisen ja tekevät jotain järkevää.

Toisaalta tämä on niin pieni paikka...

[Santiny]

Jos joltain puuttuu puhelin, niin muutkin lopettavat kännykän selaamisen ja tekevät jotain järkevää.

Tuo on hieno juttu! Kiva, että jossain päin maailmaa tilannetaju on onnistunut säilymään. Itse olen kyllästynyt kiskomaan kavereitani irti kännyköistään voidakseni jutella heidän kanssaan. Pahimmat yrittävät räplätä puhelinta silloinkin kun syödään tai pelataan korttia yhdessä. Yksi parivaljakko voi istua vierekkäin pöydässä ja käydä keskustelua twitterissä -.- Pitäisi ymmärtää, että jos porukassa joku ei räplää kännykkä, hän luultavasti toivoisi muiltakin osallistumista sosiaaliseen kanssakäymiseen ihan pärstätysten. Sosiaaliset taidot ovat monelta juuri muiden huomioimisen osalta päässeet pahasti rapistumaan.

Ja mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että kaikki muut ovat vuosikurssimme whatsapp -ryhmässä ja heillä on hälytykset päällä -> joku postaa kännikuvan ja kaikkien puhelimet tärisevät kesken luennon. Ei se muuten, mutta kun ne puhelimet ovat pöydällä, joka on koko rivin yhteinen ja kun edessä istuvien penkit on ruuvattu kiinni siihen, kaksi riviä saa kärsiä.

Tässä iässä älypuhelin ei ehkä ole statussymboli, mutta ensisijainen kanssakäymisen muoto se näyttää olevan. Minä olisin ihan onnellinen ilman älypuhelintakin (ehkä jopa ilman kännykkää, wanhana kääpänä olen elänyt ajan, jona jokaisella perheellä oli lankapuhelin ja kavereiden numerot osattiin ulkoa tai kirjoitettiin puhelinluetteloon), mutta kyllähän se helpottaa elämää joiltain osin.