pikkuponi kirjoitti:Mielenkiintoista ja varmasti omalta osaltaan ongelmia aiheuttavaa, eli otan osaa. Miten muuten käytännössä esim. valitset vaatteesi, nimimerkillesi avataren yms., jos et pysty suunnittleeman tulevaa tapahtumaa kuvallisessa muodossa? Mistä tiedät, mikä asia sua miellyttää silloin? Entä milloin oot oppinu puhumaan (jos siis oot joskus nähny tän tiedon jossain) ja mitä muuta sun ajatukset sisältää kuin varsinaista "kerrontaa"?
Vaatteet valitsen joko ottamalla ekat käteen sattuvat tai kokeilemalla kaikkea peilin edessä. Kyllähän minulla on vaatteisiin liittyviä muistoja, jotka auttavat minua löytämään haluamani. Voin vaikka muistaa, että tykkäsin siitä yhdestä paidasta, jossa on kuva siitä ja siitä. Mutta ne ovat kaikki sanoja. En pysty näkemään sitä paitaa sieluni silmin saati sitten kuvittelemaan, miltä se näyttäisi päälläni. Jos jokin näytti ennen hyvältä päälläni, muistan juuri kyseisen ajatuksen. Muistoni ovat sarja ajatuksia hakusanoina niihin liittyvät tapahtumat tai esineet. En esimerkiksi muista maisemia, mutta muistan kyllä tykänneeni jostain paikasta. Nimimerkinhän voin nähdä ja valitsen sen enemmän merkityksen kuin ulkonäön perusteella. Avatarini teen yleensä itse ja pystynhän minä näkemään, miltä se näyttää. Yrityksen ja erehdyksen kautta, koska en voi olla varma, että jotkin asiat sopivat yhteen näkemättä niitä ensin. Voin kyllä muistaa ajatuksiani aiemmilta kerroilta kun olen samankaltaista tehnyt ja siten tietää ennalta, mitkä ideat ainakin ovat huonoja.
Ajatukseni ovat sanoja. Joskus suomea, joskus englantia. Ajatukset, joita en voi hallita, ovat hankalammin selitettävissä. Ne ovat enemmän taustaprosesseja, joista olen tietoisia, mutta joista ulosanti on vain satunnaisesti ulos pulpahtelevia sanoja. Kirjoittaminen toimii esimerkiksi näin. Taustalla aivoni pohtivat seuraavaa sanaa ja sitten se pulpahtaa päähäni ja kirjoitan sen sitten teidän nähtäväksenne. Matikassa usein skippaan koko pulpahtamisen vaan ajattelen käsilläni. Tietoisesti ajatellessani, vaikkapa kirjoitusta etukäteen pohtiessa ajatukseni ovat sanoja. Niin kuin semmoista pitkää monologia.
En tiedä, milloin opin puhumaan, mutta suunnilleen ikäisteni tahdissa varmaan. Huonokuuloisuus on saattanut vähän vaikuttaa, erityisesti puhevikojen korjaaminen on vaikeaa kun en pysty kuulemaan eroa ja vaikka sen joskus kuulisinkin vaikka nauhalta, en pysty muistamaan sitä sillä tavalla. Kielellisesti olen lahjakas, aphantasia ehkä auttaa siinä, koska kaikki on minulle sanoja. Tulkitsen maailman jatkuvasti sanoiksi, koska se on ainoa mahdollinen keino minulle ja koska kaikki on valmiiksi sanoina, on ne helppo sylkeä paperille. Suurin ongelmani on käsieni kyvyttömyys pysyä aivojeni vauhdissa. Kuvataiteesta en sen sijaan ole koskaan saanut minkäänlaista otetta, en tekijänä, enkä katsojana. Yllättyneet käsi pystyyn.