Olin koko kesän ja syksyn pitkällä tauolla, josta en ilmoittanut. Takaisinpaluu kesti kauan, koska whatsapp-ryhmän kautta itseeni Pulinoiden tunnelmaa. Ilman sitä olisin tullut hulluksi ja alkanut roikkua Pulinoissa kuin narkkari huumeissa. Niin, Pulinat on koukuttavaa huumetta. Vaikka koittaisi lopettaa ja "pysyä kuivilla", aina tänne palaa. Salaa ja vaivihkaa, tai kaikille kertoen, miten vain. Jos onnistuu piinaavan kauan olemaan erossa, ehkä onnistuukin lopettamaan, en tiedä. Ei ole omakohtaista kokemusta sellaisesta.
Mutta niin, kuitenkin. Palasin tänne sitten. Luin uusimpia keskusteluita, "nuuhkin ilmapiiriä". Aloin itsekin kirjoittelemaan taas viestejä. Palasin taas jokapäiväiseen "pulisemiseen." Olin taas 100% mukana toiminnassa. Selasin whatsapp-viestitkin tarkemmin läpi, enkä vain sieltä täältä.
Pääaihe kuitenkin: olen täällä koko ajan. Mitä vain koneella teenkin, Pulinat on aina auki toisella välilehdellä. Päivitän sen viiden minuutin välein, jos olisi tullut uutta luettavaa. Kun uudet on luettu, alan selata ikivanhoja keskusteluja, kunhan vain voin olla täällä.
Katson paikallaolijoita. Näen siellä oman nimeni. Välillä sinne ilmestyy muitakin. Joskus siellä on yksi lisäkseni, ja sinne tulee kohta pari lisää. Näky lämmittää sydäntäni. Menen toiselle välilehdelle katsomaan Facebookia. Pian päivitän taas Pulinat. Ja mitä sitten? Olenkin jälleen taas yksin Pulinoissa.
Muut vain piipahtavat täällä. Katsovat uudet keskustelut, ehkä kommentoivat jotain. Sitten he lähtevät jatkamaan elämäänsä.
Ja minä olen koko ajan paikalla.
Vakkareita tulee paikalle, sitten he lähtevät paikalta. Mutta minun nimeni näkyy lähes koko ajan paikallaolijoissa. Olen Pulinoiden vanki.
No, ei eilen mutta...
Ja sitten vielä öö vaikka Siilö? Okei aika kaukaa haettua
