Itse sanoisin, että päteminen, itsekeskeisyys ja "ylittäminen". Ylittäminen on näistä ehdottomasti rasittavin, koska siinä jollain tapaa yhdistyy myös itsekeskeisyys ja päteminen ja sillä tarkoitan sitä, että ihmisen on aina pakko voittaa muut. Jos vaikka Hanna kertoo, että hän sai 8½ kokeesta ja että hän on todella iloinen ja ylpeä siitä, niin Fannin täytyy heti huomauttaa, että hän sai 10-. Jos Hanna kertoo, että hänellä on ollut poskiontelotulehdus nyt kaksi viikkoa, niin Fannin täytyy heti kertoa siitä, että hänellä oli viime vuonna poskiontelotulehdus kuukauden, sen lisäksi oli vielä angiina ja hän joutui syömään antibiootteja ties kuinka kauan ja ramppaamaan lääkärissä harva se päivä.
Eli aina on asiat oltava paremmin tai huonommin kuin toisella, ei osata tavallaan myötäelää toisen kokemuksia.
Sitten on myös toki eräänlainen pinnallisuus ja kuppikuntaisuus on ärsyttävää, mutta aiheuttavat minulle oikeastaan vain lievempiä ärtymisen tunteita, jos ollenkaan. Ne kun harvemmin yhtä suorasti kohdistuu siihen omaan, henkilökohtaiseen tilaan ja olemiseen. Tajuattekos?
Yleensä kyllä pyrin eteenpäin.
