Ripulipaskaa

[Siiliö]

Hei kaikki. Kun joku lukee tämän, minut voisi lisätä taas wa-ryhmään, koska kaikki ei tunnu minusta tällä hetkellä helvetilliseltä.

Oletteko huomanneet, kuinka paljon paikkojen hajut vaikuttavat? Muutenkin hajujen maailma on paljon merkityksellisempi kuin yleensä tunnutaan huomaavan. Huomasin tämän alunperin, kun tajusi silloin tällöin käyväni äitini luona ollessani saunarakennuksemme yläkerrassa vain, koska sillä paikalla on vahva ominainen haju, joka tuo mieleeni muistoja kerroista, joina olen viettänyt iltoja ja öitä siellä. Nyt se palautui mieleeni saapuessani mummulaan, jossa myös on ominainen hajunsa. Koittakaa joskus keskittyä hajuaistiinne päivän tai parin ajan. Ette tule katumaan.

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette yhtäkkiä huomanneet, että jotain puuttuu? Useilla varmaan on käynyt niin kännykän kanssa. Minullakin. Ja juuri äskettäin se sattui sormukseni kanssa. Laskin sen hetkeksi kädestäni pestäkseni käteni ja unohdin sen, mikä myöhemmin johti lievään järkytykseen. Ensimmäisenä mieleeni nousi jopa absurdeja kauhukuvia siitä, miten olisin kadottanut sen ikiajoiksi. Vasta niiden jälkeen (vaikkeivät nekään kestäneet kauaa) loogisin ratkaisu muistui mieleeni ja hain sormukseni.

Näin muuten viime yönä unta, jossa Rika palasi Pulinoihin.

Olen yrittänyt tehdä suurta muutosta itsessäni. Se alkoi jo kesällä, mutta vasta hiljattain olen alkanut tuntea tietyissä asioissa vahvaa vierautta vanhaan minääni. Olen harkinnut oikeastaan myös tekeväni uuden käyttäjätunnuksen tänne saadessani voimaa viedä muutoksen loppuunsa, koska vaikka olenkin siitäkin huolimatta yhä sama vanha minä, haluan tehdä eron vanhan minäni ja uuden minäni välille.

Ja ei, minulla ei ole ripulia, jos jotakuta kiinnostaa.

[Kurpizza]

Ajattelin joskus, että erottaisin silmät sidottunakin, olisinko kotona vai mummulassa...

Oma koti ei mitenkään erityisesti tuoksu miltään, kun siihen on tottunut. Mutta vieraat asunnot tuoksuvat. Vanhojen ihmisten taloissa on tietynlainen taustahaju.

Häiriinnyn yleensä ihmisten autojen hajusta. Vieraiden eniten. Joissain tuoksuu hajusteet ja pastillit, joissain auton omistajan haju, tai sitten märkä koira /pikaruoka/kalja/tupakki yms.

Mutta joo, kai tuota haistelua voisi kokeilla.

[occe]

Mulla on paljon eri hajuihin liittyviä muistoja. Esimerkiksi talven haju sekotettuna tupakkaan ja vähän lonkeroon tuo mieleen ajat kun kortteerasin mussun luona ennen seurustelua ja ennen kuin muutimme pois mussun entisestä asunnosta. Sitte on tietenkin porojen hajuun ja mummola ja monta muutaki semmosta mistä tulee paljon muistoja.

[Fnfn]

Hajut ja hajumuistot ovat kyllä hauska juttu. Minullakin on joitain erittäin vahvoja kokemuksia, jotka liittyvät hajuihin. Esimerkiksi muistan, että päiväkodissa jossa olin, oli aivan omanlaisensa tuoksu ja aina silloin tällöin, harvoin kuitenkin, haistan ja muistan sen erittäin elävästi noin puolen sekunnin ajan. En tiedä mistä se johtuu ja mistä se tulee, ehkä se on vain kaupungilla jokin häivähdys joka tuo mieleeni ne ajat. Samoin myös kaikki koulut ovat haisseet erilaisilta ja etenkin ikävöin yhden leirikeskuksen hajua ja parhaan ystäväni mökin hajua, kun en ole käynyt siellä pitkään aikaan.

Hauska juttu on, että meidän koti mielestäni haise erityisemmin miltään, kun tulen kotiin Turusta, vaikka olisikin mennyt yli kuukausi siitä, että kävin siellä viimeksi. Sen sijaan olen haistanut kotini "vahvasti" (tai niin vahvasti kun oman kodin voi, kun meidän koti ei edes ole kovin vahvan tuoksuinen) kun olemme tulleet esimerkiksi viikon mittaiselta ulkomaan matkalta. Keväisin kodin haistaa parhaiten, kun aurinko paistaa ja hanget heijastavat valoa. Silloin siellä tuoksuu jotenkin erityisen raikkaalle ja keväälle.

Sitten seiskalla meillä oli koulussa sellainen tapahtuma kuin "päihdeputki" ja yhdessä "huumeluolassa" haisi aivan samalle kuin tätini ja setäni kotona Eli itse kääritylle tupakalle. Nykyään täti ei enää polta, niin se hajumuisto on aika lailla mennyttä, mutta aina kun haistan irtotupakkaa, se tuo mieleeni tädin.

Mutta kenties vahvin kokemukseni on se, kun kävin ensimmäistä kertaa yhden kaverini luona ala-asteella. He siis asuivat samassa kerrostalossa (ja vieläpä samassa asunnossa) kuin meidän perhe silloin kun minä olin noin 1-3-vuotias. Kuitenkin, se rappukäytävän tuoksu oli jotenkin jo niin tuttu, samoin kuin kellarin käytävä, että hämmennyin aika paljon, sillä en minä muistanut niistä ajoista kun me asuttiin siellä paljoa mitään. Olen jopa saanut vähän jäljitettyä niitä hajun lähteitä (kellari oli esimerkiksi sekoitus sellaista perus-suomalaista kerrostalon hajua, kylmiä kiviseiniä, Bio-luvil classicia ja kloorilla pestyjä vaatteita...)

Meidän koiran turkki haisee joskus talvisin samalta kuin lapaset lapsena kun oli peuhannut ulkona kovilla pakkasilla

--

Muutos voi olla hyvästä. Ehkä minullekin. Mitä olet käytännössä tehnyt?

[Kurpizza]

Laimeasta tupakin hajusta tulee mieleen äidin farkku/nahkatakki

[Siiliö]

Hajut ja hajumuistot ovat kyllä hauska juttu. Minullakin on joitain erittäin vahvoja kokemuksia, jotka liittyvät hajuihin. Esimerkiksi muistan, että päiväkodissa jossa olin, oli aivan omanlaisensa tuoksu ja aina silloin tällöin, harvoin kuitenkin, haistan ja muistan sen erittäin elävästi noin puolen sekunnin ajan. En tiedä mistä se johtuu ja mistä se tulee, ehkä se on vain kaupungilla jokin häivähdys joka tuo mieleeni ne ajat. Samoin myös kaikki koulut ovat haisseet erilaisilta ja etenkin ikävöin yhden leirikeskuksen hajua ja parhaan ystäväni mökin hajua, kun en ole käynyt siellä pitkään aikaan.

Hauska juttu on, että meidän koti mielestäni haise erityisemmin miltään, kun tulen kotiin Turusta, vaikka olisikin mennyt yli kuukausi siitä, että kävin siellä viimeksi. Sen sijaan olen haistanut kotini "vahvasti" (tai niin vahvasti kun oman kodin voi, kun meidän koti ei edes ole kovin vahvan tuoksuinen) kun olemme tulleet esimerkiksi viikon mittaiselta ulkomaan matkalta. Keväisin kodin haistaa parhaiten, kun aurinko paistaa ja hanget heijastavat valoa. Silloin siellä tuoksuu jotenkin erityisen raikkaalle ja keväälle.

Sitten seiskalla meillä oli koulussa sellainen tapahtuma kuin "päihdeputki" ja yhdessä "huumeluolassa" haisi aivan samalle kuin tätini ja setäni kotona Eli itse kääritylle tupakalle. Nykyään täti ei enää polta, niin se hajumuisto on aika lailla mennyttä, mutta aina kun haistan irtotupakkaa, se tuo mieleeni tädin.

Mutta kenties vahvin kokemukseni on se, kun kävin ensimmäistä kertaa yhden kaverini luona ala-asteella. He siis asuivat samassa kerrostalossa (ja vieläpä samassa asunnossa) kuin meidän perhe silloin kun minä olin noin 1-3-vuotias. Kuitenkin, se rappukäytävän tuoksu oli jotenkin jo niin tuttu, samoin kuin kellarin käytävä, että hämmennyin aika paljon, sillä en minä muistanut niistä ajoista kun me asuttiin siellä paljoa mitään. Olen jopa saanut vähän jäljitettyä niitä hajun lähteitä (kellari oli esimerkiksi sekoitus sellaista perus-suomalaista kerrostalon hajua, kylmiä kiviseiniä, Bio-luvil classicia ja kloorilla pestyjä vaatteita...)

Meidän koiran turkki haisee joskus talvisin samalta kuin lapaset lapsena kun oli peuhannut ulkona kovilla pakkasilla

--

Muutos voi olla hyvästä. Ehkä minullekin. Mitä olet käytännössä tehnyt?

Käytännössä... hmm... käytännön puoli on ollut toistaiseksi melko hajanaista. Merkittävintä lienee se, että olen alkanut kirjoittaa eräänlaista... hmm... mitenhän sen selittäisi parhaiten? Selontekoa alati päivittyvästä maailmankuvastani. Sanottakoon vaika: spekulaatiota siitä ketä perkeleitä me olemme, missä vitussa me olemme ja mitä helvettiä me täällä teemme. Koska olen alkanut epäillä nykyaikaisen länsimaisen tieteen kykyä vastata kovin tyydyttävästi noihin kysymyksiin. Ja olen melko varma, ettei vastauksia ole tulossa ainakaan minun elinaikanani. Mutta aion myös muuttaa mindsettejäni lähiaikoina radikaalisti ja täten muuttua aikaansaavemmaksi ja omasta mielestäni paremmaksi ihmiseksi.

[Fnfn]

No, ainakin kuulostaa hienolta suunnitelmalta. Varmaankin helpottaa sitä, että seisoo oman itsensä ja sanojensa takana.

Ja jännittävältä. Kiva kun jotkut epäilee ja muodostavat oman maailmankuvansa eivätkä vain tyydy siihen, mitä itse kullekin tässä maailmassa yritetään tarjota.

[Siiliö]

No, ainakin kuulostaa hienolta suunnitelmalta. Varmaankin helpottaa sitä, että seisoo oman itsensä ja sanojensa takana.

Ja jännittävältä. Kiva kun jotkut epäilee ja muodostavat oman maailmankuvansa eivätkä vain tyydy siihen, mitä itse kullekin tässä maailmassa yritetään tarjota.

Suurin muutostyö on kuitenkin vielä edessä. Määrittelen tässä juuri tavoitteitani ja alan lähiaikoina aktiivisesti muuttaa elämäntapojani.

En epäile tieteen tähänastisia saavutuksia. Tiede vaan tietää loppujen lopuksi kovin vähän, ja minä haluan tietää enemmän.

[Fnfn]

En ole sinua koskaan minään uskontohörhönä pitänytkään =D