Hei kaikki. Kun joku lukee tämän, minut voisi lisätä taas wa-ryhmään, koska kaikki ei tunnu minusta tällä hetkellä helvetilliseltä.
Oletteko huomanneet, kuinka paljon paikkojen hajut vaikuttavat? Muutenkin hajujen maailma on paljon merkityksellisempi kuin yleensä tunnutaan huomaavan. Huomasin tämän alunperin, kun tajusi silloin tällöin käyväni äitini luona ollessani saunarakennuksemme yläkerrassa vain, koska sillä paikalla on vahva ominainen haju, joka tuo mieleeni muistoja kerroista, joina olen viettänyt iltoja ja öitä siellä. Nyt se palautui mieleeni saapuessani mummulaan, jossa myös on ominainen hajunsa. Koittakaa joskus keskittyä hajuaistiinne päivän tai parin ajan. Ette tule katumaan.
Onko teille koskaan käynyt niin, että olette yhtäkkiä huomanneet, että jotain puuttuu? Useilla varmaan on käynyt niin kännykän kanssa. Minullakin. Ja juuri äskettäin se sattui sormukseni kanssa. Laskin sen hetkeksi kädestäni pestäkseni käteni ja unohdin sen, mikä myöhemmin johti lievään järkytykseen. Ensimmäisenä mieleeni nousi jopa absurdeja kauhukuvia siitä, miten olisin kadottanut sen ikiajoiksi. Vasta niiden jälkeen (vaikkeivät nekään kestäneet kauaa) loogisin ratkaisu muistui mieleeni ja hain sormukseni.
Näin muuten viime yönä unta, jossa Rika palasi Pulinoihin.
Olen yrittänyt tehdä suurta muutosta itsessäni. Se alkoi jo kesällä, mutta vasta hiljattain olen alkanut tuntea tietyissä asioissa vahvaa vierautta vanhaan minääni. Olen harkinnut oikeastaan myös tekeväni uuden käyttäjätunnuksen tänne saadessani voimaa viedä muutoksen loppuunsa, koska vaikka olenkin siitäkin huolimatta yhä sama vanha minä, haluan tehdä eron vanhan minäni ja uuden minäni välille.
Ja ei, minulla ei ole ripulia, jos jotakuta kiinnostaa.