Kolme kukkasta minä tunnen...

Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja icepicked » 26 Joulu 2017, 21:37

...ja ne kukkaset ovat elämän kukkaset.

Pisteet sille, joka tunnistaa viittauksen.

Arvioita viime aikoina lukemistani kirjoista:

i. Saisio: Elämänmeno (1975)
Kuvaus jälleenrakentamiseen osallistuneen, sodan henkilökohtaisesti kokeneen sukupolven ja heidän lastensa välisistä ristiriidoista, maaseudun ja kaupungin sekä työväestön ja ylemmän keskiluokan välisistä vastakkainasetteluista. Suomi kasvaa niukoista sodanjälkeisistä vuosista kohti kaupunkikeskeistä kulutusyhteiskuntaa; helsinkiläisen työläisperheen tyttö kasvaa naiseksi törmäten väistämättä äitinsä odotuksiin.

Värikästä puhekieltä, muutama äidin ajatuksia kuvaava monologijakso ja sitten taas kerrontaa tyttären näkkulmasta. Teos on moniääninen.

ii. Idström: Veljeni Sebastian (1981)
Kummallinen, paikoin absurdihko ja ahdistava poikkeuslaatuisuuden ja siitä seuraavan tuhovoiman kuvaus. Ailahteleva lapsikertoja, jonka luotettavuudesta ei pikkuvanhuudesta huolimatta ole takeita.

Päähenkilö Antti on hyvin älykäs mutta sosiaalisesti kyvytön oraalivaiheeseen juuttunut selkeästi autistinen pikku-Aue, jolla on selkeä oidipuskompleksi. Yksinhuoltajaäiti on täysin neuvoton omaan mielikuvitusmaailmaansa sulkeutuvan, kaikkia tyrannisoivan ja manipuloivan poikansa oikkujen edessä ja purkaa ahdistuksensa omaelämäkerralliseen romaaniin, josta lukijalle annetaan makupaljoa. Kekseliäs ratkaisu kerronnassa. Antti löytää käsikirjoituksen ja esittää välinpitämätöntä, vaikka se selkeästi järkyttää häntä jollakin tasolla. Juonta on välillä vaikea seurata, sillä kertoja tuntuu kuvittelevan osan tapahtumista. Suosittelen.

iii. Liksom: Kreisland (1996)
Tylsää paskaa, joka on kirjoitettu käsittämättömän ärsyttävällä murteella. Ihmisten tilityksiä elämästä, vaikea seurata juonen kulkua, mm. alussa mainittu pirun sarvet päässä syntynyt lapsi "unohdetaan" ensimmäisen luvun jälkeen; sekava ja suunnittelematon vaikutelma. En suosittele.

No, kai siinä jotenkin näkyy maaseudun ja kaupungin välinen ristiriita.

iv. Kauranen: Sonja O kävi täällä (1981)
Jälleen kertomus sodanjälkeisen sukupolven ja heidän lastensa välisistä jännitteistä ja konflikteista sekä nuoren naisen seksuaalisuudesta kapinan välineenä muuttuvassa yhteiskunnassa. Välillä tarjotaan palasia 70-luvun polititsoituneesta nuorisokulttuurista sekä kuvataan monen sen pyörteisiin joutuneen vajoamista rappioon tavalla tai toisella.

Sonja kasvaa aikuiseksi kylmäkiskoisen äitinsä evakkomuistojen ja moraalikäsitysten kahlitsemana sekä isänsä alkoholismia häveten ja löytää vapauden seksuaalisuudestaan, sillä sitä ei äiti voi kahlita. Siispä Sonja hässii kaikkea liikkuvaa, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, akateemisia ja pultsareita. Ihme, ettei saa sukupuolitauteja reissuillaan. Pöpilään päädytään ja irvaillaan terapeutin freudilaishölinöille. Runsaasti slangia, joka nykyhelsinkiläisnuoren kielikorvaan kuulostaa sympaattisen vanhahtavalta (hah, ei kukaan enää sano dorkala!) Vanhentunut on myös järkytysarvo, jota suorasukainen kuvaus aikanaan herätti. Vetoaa nuorisoon, toisaalta ihan hauska ajankuva.

Lisää myöhemmin.
Elettih ved' enneigi hos ojan tagan oldih, ojapuuloi poltettih da ojaspäi piivua juotih!
Avatar
icepicked
Kielimiliisi
Kielimiliisi
 
Viestit: 1892
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:38

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 27 Joulu 2017, 02:35

Onko biologin käyttäjä häkkeröity.... kukkasia
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja occe » 28 Joulu 2017, 21:07

Tulin vain kertomaan että luin otsikossa ensin olevan "Kolme runkkaria minä tunnen..."
error
occe
 
Viestit: 469
Liittynyt: 03 Maalis 2015, 21:58
Paikkakunta: Keskellä ei mitään, mutta keskellä kaikkea

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja Vieras » 28 Joulu 2017, 22:26

Sonja O kuulostaa kyllä enemmän Auelta. Laivataan
Vieras
 

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja Vieras » 28 Joulu 2017, 22:37

Viimeksi luin Rajalan Kvanttivarkaan. Oikein mukavaa avaruus-scifiä. Kirjoittajalla on selvästi tietoa fysiikasta ja ennen kaikkea hänellä on mielikuvitusta. Lukijaa pidetään hämmennyksessä pihistelemällä tiedon kanssa ja toisiinsa liittymättömillä tarinan palasilla. Kiehtovaa kirjassa on mentaalinen vankila, ja sen vankilan ylläpitäjät; on epäselvää onko vankila fyysinen paikka vai jokin psyykkinen lukitus.

Kirjan loppu oli vähän lässähtävä. Aivan kuin joku huippukirjailija olisi kirjoittanut muun, ja Meyer lopetuksen. Epilogi toisaalta lupaili kiinnostavaa jatko-osaa.

Sitten kuuntelin tänään scifi-aiheisen runoteoksen. Tai levyn.
Vieras
 

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja jokutyyppi19 » 28 Joulu 2017, 22:52

Vieras kirjoitti:Sitten kuuntelin tänään scifi-aiheisen runoteoksen. Tai levyn.


Ja Trotskin tietämys ties mistä saattaisi auttaa Talvikuninkaan analyysissä huomattavasti.
We have such sights to show you.

Everything is chaos but it's synchronized.
Avatar
jokutyyppi19
 
Viestit: 918
Liittynyt: 01 Helmi 2015, 12:12

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja Vieras » 28 Joulu 2017, 23:05

[quote="jokutyyppi19"][quote="Vieras"]Sitten kuuntelin tänään scifi-aiheisen runoteoksen. Tai levyn.[/quote]

Ja Trotskin tietämys ties mistä saattaisi auttaa Talvikuninkaan analyysissä huomattavasti.[/quote]

Niiin. Yritin jo yllyttää semmoista, joka tietää kanssa ties mistä, mutta ei sitä oikein kiinnostanut.
Vieras
 

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja jokutyyppi19 » 28 Joulu 2017, 23:07

Vieras kirjoitti:
jokutyyppi19 kirjoitti:
Vieras kirjoitti:Sitten kuuntelin tänään scifi-aiheisen runoteoksen. Tai levyn.


Ja Trotskin tietämys ties mistä saattaisi auttaa Talvikuninkaan analyysissä huomattavasti.


Niiin. Yritin jo yllyttää semmoista, joka tietää kanssa ties mistä, mutta ei sitä oikein kiinnostanut.


Ei niitä koskaan. Ihmisiä on kovin hankalaa saada mukaan mihinkään.
We have such sights to show you.

Everything is chaos but it's synchronized.
Avatar
jokutyyppi19
 
Viestit: 918
Liittynyt: 01 Helmi 2015, 12:12

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja Vieras » 28 Joulu 2017, 23:31

[quote="jokutyyppi19"][quote="Vieras"][quote="jokutyyppi19"][quote="Vieras"]Sitten kuuntelin tänään scifi-aiheisen runoteoksen. Tai levyn.[/quote]

Ja Trotskin tietämys ties mistä saattaisi auttaa Talvikuninkaan analyysissä huomattavasti.[/quote]

Niiin. Yritin jo yllyttää semmoista, joka tietää kanssa ties mistä, mutta ei sitä oikein kiinnostanut.[/quote]

Ei niitä koskaan. Ihmisiä on kovin hankalaa saada mukaan mihinkään.[/quote]

Minä sentään uskoin kolmessa vuodessa
Vieras
 

Re: Kolme kukkasta minä tunnen...

ViestiKirjoittaja icepicked » 29 Joulu 2017, 12:33

Minä enimmäkseni inhoan skifiä ja fantasiaa enkä siedä teoksia, joissa selitetään liikaa jotakin kuvitteellista maailmaa. Aniaran voisin tosin lukea.
Elettih ved' enneigi hos ojan tagan oldih, ojapuuloi poltettih da ojaspäi piivua juotih!
Avatar
icepicked
Kielimiliisi
Kielimiliisi
 
Viestit: 1892
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:38


Paluu Pulinat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron