Milloin itket?

[SpaghettiPapytus]

Saatan joskus harvoin itkeä kuunnellessani tunteellista biisiä. Usein tulee itku, jos ajattelen jotain pahaa tapahtuvan. Herkistynkin joskus.

Kun ajattelen tyttöystääväni, saattaa tulla itku onnesta. Itken tosi monesta asiasta, joskus tuntuu, että se ei tule. Mutta minusta itkemisessä ei ole mitään pahaakaan. Itken, jos tiädän jonkun erittäin läheisen henkilöni voivan pahoin. Itken tunteellisissa elokuvissa joskus. Usein tulee myös itku jo pelkästä ikävästä. Etenkin jos on aika sanoa "Heippa, nähdään taas." Sitten koko aika hänen kanssaan pyörii päässäni, kuin nauha ja alan itkeä. Tälläistä on olla kaukosuhteessa.

Hyväpuoli on, että jää enemmän aikaa vapaa-ajalle.

[icepicked]

Harvemmin itken. Tilanteissa, joissa nuorempana olisin itkenyt, muutun nykyään lähinnä levottomaksi.

[Siiliö]

En lähes koskaan.

[<Empty>]

Lakkasin itkemästä siinä 4v, kun satutin varpaani, menin sohvalle itkemään ja huusin äitiä. Koska äiti ei heti tullut ehdein katsoa sitä varvasta, eikä se niin paha ollut. Kun äiti viimein tuli, sanoin vain "ei mitään."

En itke. Tilanteissa joissa meinaa tulla itku käännyn pois. Näitä on about 3 kertaa vuodessa.

[biologi_ei_kirj.]

Eipä ole tullut pitkään aikaan itkeskeltyä - en muista, milloin viimeksi itkin.

[Siiliö]

Minä itkin vielä ala-asteellakin todella paljon.

Nykyään en itke melkein koskaan, kuten jo aiemmin kerroin. Viimeksi kun itkin, en edes tiennyt sille mitään syytä. Kerran sain seiskalla täysillä pesäpallon polveeni. En pystynyt loppupäivään laskemaan kyseiselle jalalla juuri lainkaan painoa, mutta missään vaiheessa en itkenyt. Pidän itseäni aika kummallisena.

[pofuksio]

Lähinnä kivusta (helppo saavuttaa matalan kipukynnyksen ansiosta)

Spoiler: näytä

Tänäänkin meinasi itku tulla, kun kaverini tönäisi minua leikillään, ja kyynärpääni osui seinään. Jostain syystä sattui aivan helvetisti enemmän kuin normaalisti olisi.
Ja myös tänään siksi, että verikokeen ottaminen sattui, vaikka pidinkin käden rentona. Ja sitten jouduin pyörrytyksen takia makaamaan vartin, että pystyin kävelemään toiseen huoneeseen sydänfilmiä varten.
Tänään myös koulussa sitten tietenkin puhuttiin runsaista verenvuodoista, ja jouduin kesken tunnin menemään lattialle makaamaan, sillä alkoi taas pyörryttää, kun ajattelinkin verta. Ja sitten koko loppupäivän on ollut aivan kamala olo, pyörryttänyt, oksettanut yms.

Verikokeet aiheuttavat suunnatonta vitutusta, ja ne ovat ikäviä kokemuksia.

ja sitten nauran niin paljon, että itken (tai sitten meinaan tukehtua). Muuten en oikeastaan itke, varsinkaan surusta, koska en oikeastaan ole koskaan niin surullinen (en itkenyt edes mikään kerta, kun on sukulaiseni kuollut, välillä jopa yllättäen).

[Kurpizza]

Minä itkin vielä ala-asteellakin todella paljon.

Nykyään en itke melkein koskaan, kuten jo aiemmin kerroin. Viimeksi kun itkin, en edes tiennyt sille mitään syytä. Kerran sain seiskalla täysillä pesäpallon polveeni. En pystynyt loppupäivään laskemaan kyseiselle jalalla juuri lainkaan painoa, mutta missään vaiheessa en itkenyt. Pidän itseäni aika kummallisena.

Minä ulisen vieläkin turhille asioille. Toisaalta, en ole itkenyt, kun sukulaisia on kuollut tai minuun sattuu. Jälkimmäisessä karjun yleensä perkelettä.

[<Empty>]

Minulla on äärimmäisen korkea kipukynnys.

Tosin jos raivostun tai turhaudun saattavat silmäni kostua mutta... lasketaanko sitä?

[morso97]

Itken aika harvoin. En nyt muista muuta kuin sen kerran, kun itkin saatuani tietää, että ihastuksellani oli (ja on) tyttöystävä Mutta se on ollutta ja mennyttä.

[Fnfn]

Minä itken aika usein. Kivusta en enää juurikaan, niin kuin tein pienenä. Milloin olen viimeksi sen takia itkenyt, en muista.

Nykyään syitä itkuuni on:
- Väsymys & stressi & turhautuminen -kombonaatio, milloin pienimmätkin asiat saattavat itkettää.
- Ikävä (mutta vähemmän kuin muutama kuukausi sitten: nykyään tähänkin liittyy väsymys)
- Empaattisuus ja jollekkin tapahtunut ikävä homma, etenkin jos olen muutenkin herkällä päällä. Jos kunnolla asiaa pääni sisällä kypsyttelen, saatan itkeä, tai no, enemmänkin silmistäni vierii pari kyyneltä/silmät kostuvat: esim. innokas pikkulapsi, jonka synttäreille kukaan ei tule
- Kuolema. Sen ajatteleminen, esim. pelkkä koirani kuoleman ajatteleminen nostattaa kyyneleet pintaan. Lukiossa erään tyypin sisarus kuoli syöpään ja itkin sen takia monta viikkoa (öisin), vaikka en tuntenut kumpaakaan sen lähemmin.
- Kaiken kurjan ajatteleminen: esim. jos joskus 40-vuotiaana palaan katsomaan kotiani ja näen sen hylättynä ja likaisena.
- Yleinen paska olo, en tiedä?

En siis itke näiden vuoksi aina, voin siis ajatella ihan itkemättäkin Mutta kun kunnolla asiaa kypsyttelen ja omaan sen tunnetilan, bueno! Viime kuussa itkin ehkä 1-2 kertaa. Joskus syyskuussa varmaan joka viikko ainakin kaksi kertaa.

Joskus ihan teiniteininä saatoin itkea koska olin vihainen

[Herre]

Minä itken aika usein.

Minä itkin ainoastaan pyytteettömästä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, mutta lopetin sen tajuttuani että voin vaikuttaa ihmiskuntaan lunastamalla paikkani Jumalana ja ruhtinaana.