Suolistolorina: Pulinat ja suuri siirto

[<Empty>]

Eräänä helmikuisena aamuna minä, Empty, heräsin huoneestani ja katselin ympärilleen. En nähnyt ketään, minä en nähnyt ketään. Enkä minä haistanut mitään.

Minä kävin koko talon läpi mutten löytänyt ketään. Menin ulos tuskaisena ilman ystäviäni. Mihin he olivat menneet? He olivat lähteneet kiireellä ja vain hetki sitten, sillä ilmassa leijaili yhä Nassen kuubalaisten katku.

Minä menin vielä kerran sisään mutta edes Norski ei ollut kaapissaan. Ulkona nassen pontikkakeitin oli riuhdottu kuin väkisin maasta.

"Missä kaikki olivat?"

<Jatkuu(?)>

[Fnfn]

Jatka jatka! Kyllä näin historiallinen tapahtuma ansaitsee oman tarinansa!

[<Empty>]

//Jatkuu siis//

Avasin jääkaapin ja piimäpurkkiin oli jätetty viesti: "MUUTTO: uusi osoite: Pulina, Keskustelukatu 810."
Ihmettelin että miten oli mahdollista että koko Pulinoiden väestö oli muuttanut mainitsemattakaan minulle. Hyppäsin Poni-pyöräni selkään ja seurasin toisella silmällä google mapsin reittiä Pulinaan.

Kuljin synkän metsän läpi kukkulalle, josta näkyi koko kaunis kaupunki, Pulina. Poljin läpi taitavalla arkitehdintaidoilla rakennetun keskustan läpi. Tien päässä häämötti elegantti kartano, jonka pihassa pyöri muutama tuttukin.

"Trotski!" Minä huusin. "Miten helvetissä on mahdollista että MUUTITTE ilman minua? "E-e-en se minä ollut se oli nassen idea!" Trotski mumisi otsa hiellä. "Mi- mitä helvettiä, Empty mitä sinä täällä!?" Nasse tuhahti ja melkein tukehtui omatekoiseensa. "Piimäpurkki opasti." Sanoin rauhallisesti.

Seurasi hetken hiljaisuus.

Sitten Kurpizza ehdotti että mentäisiin kahville sisätiloihin keskustelemaan asioista. Kaikki suostuivat mukisematta hymyillen vain säikähtäneinä.

Astuessamme sisään huomasin että taloon oli todella panostettu tällä kertaa eikä se ollut mikään läävä, jonka Nasse oli voittanut pokerissa, tai minkä "remontointi" tarkoitti sitä, että seinät vain maalattiin uudestaan.

//jatkuu//

[Kurpizza]

Hyvä tarina, toivottavasti jatkat pian. Mahtavaa, että joku vielä jaksaa kirjoitella!

[<Empty>]

#Jatkuu#

Saavuimme korkeaan takkahuoneeseen, ja kurpizza istutti meidät kaikki suuren mahonkisen pöydän ääreen. Sitten hän kutsui aivan turhan kovalla äänellä Sinisiipistä. Ja Sinisiipi tuli. "Nyt saetana kestit kuntoo ja kaffe pöytää!!!" Kurpizza raivosi. Sinisiipinen juoksi hätä päällä keittiöön kahvin keittoon.

"Nii paljon tää makso?" Kysyin. "Nasse voit- tai siis pari hunttia." Kurpizza mumisi hajamielisenä purren kynsiään. "aha.", Ajattelin.

Sitten kuului kolahdus.

Nasse oli valunut räkä poskella pöydän alle.

Ja sitten olikin taas vaihteeksi hiljaista.

Ja lopulta aivan vain kiusallisen hiljaisuuden rikkoakseen Kurpizza kutsui sinisiipeä edelleen liian kovalla äänellä "Ei perkele Sini! Nyt se kahvi pöytään tai sinä lähdet puutarhaa kyntämään!" Sinisiipinen kipitti itku silmässä hopeatarjottimen kanssa "anteeksi, anteeksi, anteeksi..." Sinisiipinen nyyhkytti ja juoksi Kurpizzan käsimerkistä takaisin keittiöön.

Loppuiltaan oli jo saatu hieman enemmän tunnelmaa kun Trotski heitti kahvinsa Siiliön syliin. Polttava neste valui pitkin nilkkoja ja Siiliö vannoi tuovansa rottia Trotskin huoneeseen tämän nukkuessa. Ja siitähän Kurpizza vasta hepulin saikin. "Ei rottia taloon! Ei taas!" Ja sitten koko joukkio minä mukaan lukien lähti pihalle ottamaan mittaa.

#Jatkuu#

[Kurpizza]

XD Herranjumala, enhän minä oikeasti noin ilkeä ole? Enhän??

[Sinisiipinen]

Kiva tarina. Mutta vaikka Kurpizza olisi noinkin kärttyinen, minä en ole komenneltavissa noin helposti >:)

[VeH]

Tosiaan, ihan kivaa, tai oikeastaan loistavaa, kun on taas yksi suolistotarina lisää!

[<Empty>]

Jatkanko vielä vähän yöpyökeille iloksi.

[Fnfn]

Toki!

[<Empty>]

Okei, pian aloitan.

[<Empty>]

$Jatkuu$

Ensin Siiliö YRITTI vetäistä Trotskia kuonoon mutta löikin ohi ja noh.. ehkä arvaakin että viiden minuutin päästä olimme kaikki toistemme kimpussa. Sitten Nasse hilautui ulko-ovesta "Mitää helevettiä te pulunnussijjat oikein jynkyttätte minun pihallani saatana!" Nasse kiljaisi ja hörppäsi kotitekoistaan.

"Me leikitään!" Siiliö hihkaisi pilke silmässä ja mielipuoli virne kasvoilla veren valuessa tämän silmäkulmasta. "Vai leikitte..." Nasse tuhahti ja istui terazzan keinutuoliin. "Tehdään näin, että te nilkit haette kiltisti ladosta lumilapiot ja aloitatte VÄLITTÖMÄSTI!" Nasse huusi pontikan lentäessä hänen suupielistään. Kaikki juoksivat kuin viimeistä päivää ladolle ja Trotski tönäistiin ensimmäisenä mutakuoppaan, Kurpizzan toimesta. Ja kuten arvata saattaa Trotski hyppäsi takaapäin Kurpizzaa hartioista kiinni ja vetäisi tämän mukanaan liejuun.

He räiskivät hetken mutaa toisiaan päin samalla kun yrittivät nousta seisomaan. Kumpikaan ei kuitenkaan päässyt ylös toisen potkiessa toista koko ajan alas.

Ja sitten Se tapahtui. Tuuli seisahtui ja heidän katseensa kohtasivat. Trotski ei edes yrittänyt siivota farkkutakkiaan Nassen teurassikojen liejusta.

Ja sitten juuri kun nämä kaksi olivat päässeet ylös kuului Rapen sotahuuto ja tämä ryntäsi joukon kärjessä, lumilapiot kädessä. Ja he rymisivät yli Trotskin ja Kurpizzan kaaten heidät takaisin liejuun.
"Ei vittuuh!" Trotski kiljaisi huomatessaan farkkutakkinsa olevan täysin liejupeitteinen.

Nasse oli kävelemässä sikalaan hakemaan päivän paistia kun hän huomasi Trotskin ja Kurpizzan. "TÖIHIN!" Nasse sanoi mulkaten molempia vihaisesti. Ja Trotski ja Kurpizza menivät mukisematta muiden mukaan lumitöihin.

"Perkeleen perkeleen kakarat..." Nasse mumisi ja nosti sian olalle.

$Jatkuu$