Pahoittelen taas epäselvää avautumistani ja avautumistani, jos se joitain haittaa.
Taas niitä päiviä, kun tekee vain mieli ajatella kaiken pahan tapahtuvan ja kylpeä itsesäälissä. Tuntuu vain, että pian tapahtuisi jotain todella pahaa. Aika usein myös mietin miten tekisin itsemurhan, jos sen joskus joutuisin tekemään. Toivon, että en joudu. Parempi vaihtoehto sekin on kuin mielisairaala... Kuvittelen kaikenlaista paskaa taas, koska tykkään kiduttaa itseäni... siitä on tullut tapa ajoittan, ajatella kaikkea paskaa, kunnes rupean itkemään ja miettimään monenko prosentin mahdollisuudella se voisi olla totta.
Olisipa, joskus päivä jolloin minulla ei olisi ikuista pelkoa ja huolta... Toisaalta minullahan saattaa olla vaiheittainen masennus, eli masennun tiettyinä aikoina ja tiettyinä aikoina olen erittäin positiivinen ja iloinen? Mitä mieltä olette?
Rupean kuvittelemaan kaikkea paskaa, koska tykkään kiduttaa itseäni, koska pidän itseäni niin paskana ihmisenä. Lopulta jäljellä on vain huono mieliala, itkuiset silmät ja masentunut olo. Erittäin pienistä asioista voi alkaa kuvitella kaikkea, koska ennenkin kun niiistä pienistä asioista on seurannut isoa paskaa, mutta paskaa jonka saa sovittua. Mutta pelkään, että jonain päivänä menetän kaiken, menetän halun elää...
Niin, että saattaisiko minulla olla vaiheittaista masennusta tai jotain semmoista? Onneksi minulla on ainakin 1 ystävä auttamassa, anime
Ennen on muuten joskus oikeasti osunut nuo kuvitelmat todeksi ainakin jotain semmosta. Niin, että se viälä lisää huolta ja pelkoa.