Gender?

[SpaghettiPapytus]

Sukupuoli, koska en "parempaa" järkevämpää keskusteluakaan keksi ja täällä on ollut hiljaista. Sukupuoli on varmasti, jokaiselle tuttu asia. Se on asia, joka määrittää elämääsi aika paljon. Sukupuoli on vaikea ja kyseenalainen asia varmastikkin monelle. Mistä sen voi oikeastaan määrittää, joku tyttö näyttää ihan pojalta ja kuvittelemme hänen olevan poika, mutta hän voi olla tyttöpoika tai transsi.

Meidät luokitellaan sukupuolen perusteella moniin ryhmiin, esim on "tyttöjen ja poikien jutut", vaikka yhtä hyvin molempia voisivat tehdä molemmat. Esim. jos vaikka olisin /olen: minä "poikana" koen enemmän vetoa romantiikkaan ja draamaan, kuin johonkin murhatapposjuttuihin, vaikka ovathan nekin kivoja. Yhtä hyvin voin tyttönä pitää noista asioista ja yhtä hyvin voin pitää noista asioista tyttöpoikana tai poikatyttönä.

Eli tytöt, pojat, transsit, transgenderit,transvestiitit, poikatytöt, tyttöpojat voivat kaikki pitää samoista asioista ja sitä ei kukaan kiellä. Mikään asia ei ole noloa toiselle sukupuolelle. Miksi asiat pitää ylipäätänsä luokitella asioihin? Onhan nuo stereotypiatkin kivoja, mutta ne ei toimi kaikkien kohdalla. Miksei poika voi kävellä mekossa kaduilla, kun tyttökin voi kävellä hupparissa kadulla? Onko tämä syrjintää? Tai miksei tyttö voi leikata lyhyitä armeija hiuksia, jos poikakin leikkaa?

Transsukupuolisuus:

Minusta on ihan normaalia ja okei olla eri kehossa, kuin pitäisi ja että sen voi korjata.

Poikatytöt ja tyttöpojat:

Mitä pahaa on siinä ,jos on tyttömäinen poika tai toiste päin? Ei mitään, se on ihan okei, koska kaikki saavat olla millaisia haluavat olla. Tosin poikatytöt/tyttöpojat ovat söpöjä, mutta pidän henkilökohtaisesti seksuaalisuudessa enemmän miehistä / tytöistä. Se on vain osa seksuaalisuuttani. Minusta poikatytöt ja tyttöpojat ovat kivoja ja ihania ja söpöjä. Vähän vaikea määritellä seksuaalisuuttaa tässä iässä viälä kunolla, mutta ei ole kivaa tosiaan, kun jätetään sen takia, et on toinen on vain vaihtanut (kyllä käytän tätä sanaa, koska ei korjannut mitään vaan genderfuil) sukupuolta ja luulee, että en sen takia pitäisi hänestä... tietenkin pitäisin, jos rakastan ihmistä ei ole väliä onko hän nainen vai mies... ja muutenkin! (En kuitenkaan taida olla Pan XD)

Joo tästä tullaankin genderfuildiin, elikkä ihmiseen, joka haluaa olla välillä toista sukupuolta. (Kuten vaikka minä, taidan olla myös Transvestiittikin XD) Sekin on ihan okei ja on oikein, että ihminen saa kokeilla olla molempia sukupuolia välillä ja olla lopulta se mikä tuntuu parhaimmalta. Sitten välillä voi olla molempiakin.

Transvestiiteistä lyhyesti:

Mitä väärää on jos mies pukeutuu mekkoon ja laittaa meikkiä? Jos hän haluaa olla söpö sateenkaarityttö, mutta ei voi olla edes päivää, koska "society". Voihan olla, että joku nainenkin pukeutuu miesmäisesti, mutta siihen ei kiinnetetä niin paljoa huomiota... Kyllähän kuka tahansa voi esim. cossata tyttöä ja miestä riippumatta sukupuolesta. Olen nähnyt muuten paljon ihmisiä, jotka ovat olleeet tyttöjä/poikia, mutta ovat cossanneet vastakkaista sukupuolta, niin, että ilman ääntä ja jotain kasvon piirrettä ei erottais. XD

Panseksuaalisuus:

Tämä ei nyt aiheeseen kuulu, mutta sivuan tämän silti. Elikkä ihminen, joka ei katso sukupuolta. Tälläisiä ihmisiä pitäisi olla enemmän. :3

Miksi sukupuolet jaoitellaan joihinkin ryhmiiin?

Koittakaa ihmiset ymmärtää, että ei niissä homoissa, transseksuaaleissa ja poikatyttö-tyttöpojissa oo mitään pahaa tai erilaista, ne on samanlaisia ihmisiä kun mekin.

[Santiny]

Useimmilla ihmisillä on yksi biologinen sukupuoli, mies tai nainen. Henkisesti ja ulkoisesti saa olla ihan mitä huvittaa ja on ihan hyvä asia, että lomakkeisiin ja muihin tarjotaan jo monesti vaihtoehtoa "muu" niille, jotka eivät koe kumpaankaan lokeroon kuuluvansa.

Itselleni sukupuolella ei ole niin hirveästi väliä. Elämäni olisi varmaan helpompaa miehenä, mutta naiseuteenkin olen ihan tyytyväinen. Ehkä sillä olisi enemmän väliä, jos elämässäni olisi sisältöä, jossa sukupuolella olisi jotain merkitystä. Sitten kun muutkin vielä tajuaisivat, että ihan oikeasti sukupuoli ei määritä ihmistä tai hänen kykyjään, se on ominaisuus muiden mukana. Mitä jos ryhdyttäisiinkin pyytämään simien väriä lomakkeisiin? Ihan yhtä epärelevantti tieto, mitä useimpien lomakkeiden käyttötarkoitukseen tulee.

[icepicked]

Sinäpassiivi kusee. Ei minulle sukupuoleni ole ollut mitenkään tärkeä asia. Se vain on kuten vaikkapa kätisyyteni tai silmieni väri.

[Fnfn]

Mieleni tekisi kirjoittaa tästä pitkään, mutta nyt olen niin väsynyt enkä edes tiedä kuinka hyvin olen järjestellyt nuo asiat pääni sisällä. Sillä ei ole minulle merkitystä, mitä sukupuolta toinen on, eikä minulle ole merkitystä se, että olenko tyttö vai poika, vaikka koenkin itseni tytöksi ja olen ihan tyytyväinen siihen, että olen tyttö, mutta sillä on merkitystä, miten ihmiset näkevät sen, että olen tyttö ja mitä tytöiltä odotetaan. Koska en koe täyttäväni noita kriteerejä, toisaalta en täytä pojankaan kriteereitä, vielä vähemmän oikeastaan. Mutta siinä on tietynlaista halveksuntaa.

Kiitos ja anteeksi.

EDIT: Haluan myös onnitella Rapea onnistuneen aloituksen tekemisestä.

[<Empty>]

Minä olen aina tuntenut olevani miespuolinen.

Naisilla olisi helpompaa pukeutumisen puolesta(on vähemmän outoa naisen käyttävän miehen vaatteita kuin miehen käyttävän naisten). Ei sillä että haluaisin pukeuta kuin naiset, tarkoitan vain laajempaa valikoimaa.

Muuten naisilla sitten onkin vitusti vaikeampaa.

[pofuksio]

Joo tästä tullaankin genderfuildiin, elikkä ihmiseen, joka haluaa olla välillä toista sukupuolta.

Tämä kuulostaa niin minulta, sillä toisinaan vituttaa oikein olan takaa, kun en ole poika, vaikka haluaisinkin olla. Mutta toisinaan taas olen aivan onnellinen siitä, että olen tyttö. Yleensä silloin kun tekee mieli olla poika, niin joko olen kuin ei mitään olisi tapahtunut, tai sitten pukeudun jonkin aikaa poikamaisemmin. Kun taas haluan olla tyttö, saatan pukeutua hyvinkin tyttömäisesti, ja myös laulan paljon korkeammalta kuin silloin kun mielin olla poika.
Noh, tämä on mielenkiintoinen aihe, joka ei ole aivan yksiselitteisesti ajateltavissa.

[morso97]

Entisaikaan mies oli perheen pää ja nainen hoiti lapsia, mutta nykyään noita vanhoja normeja ei tarvittaisi. Antaa ihmisten rauhassa olla ihan mitä sukupuolta haluavat olla.

Ja "tyttöjen ja poikien leikit" - Antaa lapsen leikkiä mitä haluaa ilman että heti tuomitaan. Oletteko muuten huomanneet että yleensä "poikien leikeistä" pitäviä tyttöjä siedetään paremmin kuin "tyttöjen leikeistä" pitäviä poikia?

Minäkin haluan välillä olla "vähän tyttömäinen"

[Kurpizza]

Itse olen tylsästi tyttö ja aina olen kokenut olevani tyttö. En koe asiassa mitään epäselvää. Ja kaiken lisäksi olen tylsästi ja rasistisesti hetero.

Toisaalta olen siinä kai hiukan erikoinen, etten palvo ketään mieslaulajaa/näyttelijää tai rakasta shoppailua tai mitään niitä tyttömäisiä juttuja, joita aina lastenohjelmissa näkee. Johtuu mahdollisesti siitä, ettei äitikään näitä ole koskaan harrastanut, enkä itsekään oikeastaan näe järkeä kenenkään palvomisessa (tai siinä, että harrastuksena ostetaan vaatteita) ja miksi kouluun pitäisi meikata? Joutuisin heräämään vain aikaisemmin ja jokainen nukkumiseen käytetty sekunti on arvokas. Juhlat ja työhaastattelut ymmärrän kyllä...

Toinen ihminen voi olla mitä sukupuolta hyvänsä tai olla olematta mitään, ei siinä minulle ole mitään ongelmaa. Epäselvissä tapauksissa en ota kantaa (epäselviä tapauksia on muitakin kuin Eräs trotskilainen) Suomessa on kätevää, kun on vain yksi "hän" , jota ei edes käytetä Oulun murteessa, niin ei puheessakaan tarvi miettiä...

[Kurpizza_eijaksakirj]

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1433128844000.html

Liittyy aiheeseen?

[pofuksio]

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1433128844000.html

Liittyy aiheeseen?

Kerta kaikkiaan kamalaa Kyllä kaikki saavat pukeutua kuten haluavat, ilman että muiden siihen tulisi puuttua, siis kunhan on ihan vaatteet päällä julkisella paikalla. Mutta se on todella ilkeää sitä pientä poikaa kohtaan, joka nuoresta iästään saa jo kuulla olevansa "vääränlainen".
Miksi muuten sitä ei kommentoida, jos tyttö pukeutuu poikamaisesti, läheskään niin paljon kui sitä, jos poika pukeutuu tyttömäisesti? Se tilanne on siinä vain aivan sama, mutta käänteisenä.
Minä en voi kuvitellakkaan, kuinka negatiivisesti noin pienen kehitykeen vaikuttaa, jos hän kuulee usein olevan "vääränlainen" monilta eri ihmisiltä. Minäkin olen vastaavanlaista kyllä kokenut, mutten niin pienenä, eikä se ollut yhtä voimakasta, mutta kyllä se vielä alta kymmenvuotiaana otti todella koville, kun opettaja kysyi miksi pukeuduin kuin pojat, tai kun sanottiin että teen jotain väärin. Minä vain en käsittänyt, mitä väärää siinä on, jos käytän mieluummin maastokuvioisia poikien vaatteita kuin jotain tytöille tarkoitettuja vaatteita. En myöskään ymmärtänyt, miksi minun muka olisi kuulunut leikkiä tyttöjen kanssa, ja kun sitä tarpeeksi kauan hoettiin, lopetin poikien kanssa leikkimisen, mutta kun en tyttöjen leikkeihinkään sopinut, niin olin yksin.
Samoin muistan myös ihmisten kyselleen, miksi en pukeutunut juhliin siististi. Totuus oli, että vaatteeni olivat aivan siistit, muttaminulla vain ei ollut mekkoa niin kuin muilla.
Mutta kuitenkaan en vieläkään ymmärrä, mitä väärää ihmiset näkevät siinä, jos pukeutuu poikkeavasti. Ihmiset vain pelkäävät erilaisuutta, ja siksi usein osoittavat negatiivistä kohtelua erilaisille. He eivät kuitenkaan tule koskaan ajatelleeksi sitä, että koska jokainen ihminen on yksilö, on jokainen myös erilainen. Ja kun kaikki ovat... niin kukaan ei ole.

[morso97]

Ompas törkeitä aikuisia Pitäisi sen verran olla järkeä päässä, ettei tarvitsisi lasta alkaa haukkumaan. Jos on pakko jotakuta kiusata niin kiusaisivat isompiaan.

[SpaghettiPapytus]

Poikkeaako aiheesta mutta pienenä leikin Little Petshopeilla ja taskukoiriilla. (Leikin kyl näil "poikienkin" jutuil, kuten Pokemonkorteilla ja muil.) Sit ain kaverit kysy, et miks leikin "tyttöjenleiluil".

Lisäks mul oli joskus niit pitkä tukka, et mult kysyttiin oonko poika vai tyttö.

Sit muistuupa vie, et kuinka "noloa" se oli sillon mennä ostamaan tyttöjen osastolle tyttöjen leluja.

Muutenkin tuntuu, et olin pienenä tyttö, kun jälkikäteen aattelee niin aika monet piirteet viittavat siihen. Vaik ei tyttöjä luokitella pelkästään käyttäymisen jne. Mutta sanotaanpa, vaikka, että olin edes tiedostammatta tyttömäinen ja ihastuin poikaan.

[pofuksio]

Minä taas pienenä leikin autoilla, pokemoneilla, ukkeleilla, bionicleillä yms. Toki leikin myös vaikka astioilla junaradalla, mutta parhaat leikit oli niitä, joitten idea oli riehua. Tyttöjen leikit olivat siksi tylsiä, koska ei vaikka nukkekodissa riehuta ja heitetä rappusia ulos ja sitten haudataan talon alle.

Minulta taas sitten usein jätettiin jopa kysymättä olenko tyttö vai poika, kun monesti se oli ihmisten mielestä ilmiselvää että olen poika XD

Minusta taas ei koskaan tuntunut nololta ostaa leluja tai vaatteita poikien puolelta, kun olin niin tottunut siihen XD

Minusta taas tuntuu, että pienenä olin poika, kun no, tunsin olevani enemmän poika ja sitten olin vain poika muiden joukossa Mutta ajan myötä tuo on kyllä tasoittunut, ja olen paljon enemmän tyttö kuin poika, mutta täysin tyttöä minusta tuskin tulee.

Olen siis tässä aikalailla Rikan vastakohta XD

[Santiny]

Itse olen ikuinen pikkupoika, mitä noihin tulee. Tykkään supersankareista, autoista, tekniikasta yms. Olin pienenä megakade siskoni Batman -nukesta. Leluja minulla oli niin tyttöjen kuin poikienkin puolelta, vaikka en minä ikinä kotia leikkinytkään. Tykkäsin valmistella leikkejä, joten harvoin pääsin leikkimiseen asti kun leluille täydellisen pikkukaupungin kyhäämiseen meni tuntikausia. Sitten se tietysti piti purkaa ja seuraavalla kerralla alusta. Minulla on paljon legoja, dubloja, playmobileja ja muuta sellaiseen sopivaa sälää. Kylpyleikeistä tykkäsin erityisesti. Oli kiva selvittää, mitkä playmobil-ukot kelluivat. Aikuiset kelluvat käytännössä kaikki, mutta lapsista vain muutama ja nekin pitää asettaa veteen oikein. Rakensin legoista veneitä ja lauttoja niille

Pokemon oli iso juttu silloin kun oltiin pieniä. Kaikilla pojilla oli kortteja ja onnekkaimmilla pelikin. Minulla on kansiollinen kortteja ja parin kansion edestä sekalaisissa jemmoissa. Lätkäkortitkin olivat muotia silloin 90-luvulla. Ostin niitä jäähallin automaatista. Automaatti on liioittelua. Sellaisia purkkakoneen tapaisia ne olivat. Oli minulla kyllä pari barbiakin, mutta en minä niillä mitään kotia leikkinyt. Kotileikit ovat tylsiä. Sotaleikit on paljon jännempiä. Minä ja kaverini olimme aina ritareita, jotka metsästivät örkkejä lähimetsissä. Jostain syystä sitä kaveria vanhempani pitivät minulle sopivana seurana, vaikka se oli kuitenkin poika ja kaikkea. Tiedä sitten mikä niillä oli muita tyttöjä vastaan.

Niin pointtini oli, että vaikka olen ihan tyytyväinen naisen kehossa (vaikka tissit ovat kyllä turhat), olen silti sielultani pikkupoika. Tällä hetkellä nukun Spider-Man -lakanoissa

[icepicked]

Pienenä leikin aina riehumisleikkejä sillä en ymmärtänyt esimerkiksi kotileikkien sosiaalisia kuvioita - en osannut leikkiä sosiaalisesti monimutkaisia leikkejä. Yksikseni ollessani järjestelin leluni riviin tai tietyille paikoille, no, ei sitä nukketaloksi voi kutsua, pikemminkin huoneeksi. Huoneet kuuluivat Fisher Price -lelu-ukkoihin, jotka olivat suosikkejani.

[Atrytone]

Olen tyytyväinen biologiseen sukupuoleeni, vaikka siltä ei ehkä vaikuta. Onneksi minusta ei tullut poikaa. Niin hirveät miespaineet. En koe, että minulla olisi minkäänlaisia sukupuolipaineita. Pienenä tykkäsin kaikista poikamaisista jutuista, ja niin taitaa olla edelleen.

[Fnfn]

Minä taas tylsästi leikin tyttöjen leluilla (siis barbeilla ja brazteilla), mutta myös sellaisilla neutraaleilla leluilla kuten pehmoleluilla ja pikkueläimillä (lähinnä eläinpehmoilla) sekä erilaisia roolileikkejä. Ja kyllä, leikin kotia. Ja meillä oli nukkeja. En tykännyt paljoa riekkumsleikeistä tai todella fyysisistä leikeistä joissa tönittiin tai muuta, olin siinä mielessä jotenkin rauhallinen ja arka. Tai yleensä kyllästyin jos leikeissä ei ollut mitään syvempää tarkoitusta. Leikeissä piti aina olla jokin ns. "juoni", tosin se juoni oli todella lennokas ja sponttaani, ei siis sellainen "Nää menee nyt Ranskaan lomalle ja sit nää menee uimaan meressä kello 12, jonka jälkeen me voitais leikkiä niin, että Ken ja Barbie menee naimisiin", ei, vaan sellaisia sponttaaneja. Ja ne oli paljon mielenkiintosempia kuin muiden tyttöjen leikit, meidän leikeissa murhattiin ja suoritettiin yliajoja ja jätettiin elatusmaksuja maksamatta Sellasta perus saippuasarjan 24. tuotantokausi -menoa.

Pehmoleluilla leikin yleensä "Kaatisjengiä", eli siis koiria ja kissoja ja muita eläimiä jotka elivät kaatopaikalla. Sain inspiraation Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut -leffasta.

Roolileikeissä leikin kotiksen lisäksi sotaa, mutta en ollut se mäiskivä osapuoli vaan siviiliuhri tai pakolainen.
Leikin myös prinsessaa joskus, tosin harvemmin kuin muita, koska se oli aika tylsää, mutta tykkäsin niistä tiaroista ja muista rekvisiitoista. Niin, ja leikin myös sirkusta.

EDIT2: Mäkin rakastin kylpyleikkejä! Leikin muistaakseni jonkinmoista laguunia yleensä...

[pofuksio]

Meillä kylvyssä sai leikkiä vain sinne tarkoitetuilla leluilla, mutta oli nekin leikit aika hurjia, ja kumiankat ovat useaan kertaan vaikka hukkuneet tai jääneet vangiksi ämpärin alle.
Vesileikeistä yksi parhaista oli täyttää lavuaari vedellä, ja sitten tiputella sinne kaikkea, ja katsoa mikä kelluu. Harmi kyllä tämä leikki kiellettiin, joten aloimme leikkiä enemmän vesisotaa (eniten kastunut häviää, ja minulla oli tässä heikko asema kun olin paljon isokokoisempi kuin muut, joten minuun oli helpompi osua) ja siinä vaiheessa taisi kastautumiskisakin tulla keksityksi (uimaan mennessä kumpikin kastautuu aina vähän enemmän kuin toinen, kunnes jompi kumpi sukeltaa kokonaan, ja on tällöin voittaja). Uimassa sitten leikittiin aina merihirviötä, joka ei saanut koskea jaloilla pohjaan, joten se olin sitten minä, kun osasin edetä vedessä koskematta pohjaan toisin kuin veljeni. Lisäksi meillä oli tapana täyttää ämpäri vedellä, ja kaataa sisältö toisen päälle, niin että tämä saa huomata sinut vasta kun kastuu.
Vesileikkien yksi paras muisto on, kun minä opetin viisivuotiaana äitini ja naapurin ruovan täyttämään vesipyssyt nopealla tavalla. Sitten yritin opettaa myös pihapiirin lapsille sitä, mutta kukaan ei älynnyt, joten minä jouduin jatkuvasti täyttämään vesipyssyjä
Myös muisto siitä, kuinka paperivene ei kellunutkaan, on aika upea.

[biologinalku]

Itse olen tylsästi tyttö ja aina olen kokenut olevani tyttö. En koe asiassa mitään epäselvää. Ja kaiken lisäksi olen tylsästi ja rasistisesti hetero.

Voisin sanoa samat sanat sillä erotuksella, että olen poika.

Tämä sukupuolikeskustelu on hyvä ja keskustelua herättävä keskustelu, mutta itse en ole tähän aiemmin vastannut, koska en tunne kovin suurta kiinnostusta ihmisten sukupuoli-identiteettiä kohtaan. Itse olen puhtaasti hetero eikä lähipiirissänikään ole tietääkseni muuta sukupuolisuutta edustavia henkilöitä tai ainakaan asia ei ole mitenkään esillä.

Täältä Pulinoista löytyy monenlaista seksuaalista suuntautumista, mikä on osaltaan avartanut ajatteluani näissä asioissa. Hyväksyn erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuoli-identiteetit, mutta ehkä kuitenkin olen hieman vanhoillinen ja heteronormatiivisesti ajatteleva.

[biologinalku]

Poikkeaako aiheesta mutta pienenä leikin Little Petshopeilla ja taskukoiriilla. (Leikin kyl näil "poikienkin" jutuil, kuten Pokemonkorteilla ja muil.) Sit ain kaverit kysy, et miks leikin "tyttöjenleiluil".

Lisäks mul oli joskus niit pitkä tukka, et mult kysyttiin oonko poika vai tyttö.

Sit muistuupa vie, et kuinka "noloa" se oli sillon mennä ostamaan tyttöjen osastolle tyttöjen leluja.

Muutenkin tuntuu, et olin pienenä tyttö, kun jälkikäteen aattelee niin aika monet piirteet viittavat siihen. Vaik ei tyttöjä luokitella pelkästään käyttäymisen jne. Mutta sanotaanpa, vaikka, että olin edes tiedostammatta tyttömäinen ja ihastuin poikaan.

Minä en pienenä tykännyt leikkiä millään erityisesti poikien leluiksi miellettävillä, vaan leikin enimmäkseen pehmoleluilla, jotka ovat mielestäni yhtä lailla pojille kuin tytöillekin sopivia. Leikit toisaalta olivat sitten enemmän poikamaisia. Eivät ne lelut mitään teekutsuja pitäneet. Viina otettiin ja sitten tapeltiin oikein olan takaa.

Ps. En ole muuten ikinä ostanut itse leluja. Minulle ovat riittäneet lahjaksi saamani lelut. En ollut materialistisia arvoja kannattava lapsi, joka olisi halunnut ostaa lisää leluja ja kaupassa vinkunut lelujen perään. Ennemminkin minulla oli muutama "rakas" lelu, joihin ikään kuin kiinnyin.