Maja - tarina

Täältä löytyvät upeaakin upeammat suolistotarinat ja muut luovat tuotokset.

Maja - tarina

ViestiKirjoittaja Ebzuli » 20 Heinä 2015, 23:33

Pulinataloa ympäröi iso, synkkä metsä. Se on ikäänkuin este, jonka vuoksi lähteminen on vaikeaa. Olemme koittaneet harventaa sitä, mutta siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää. Puut kasvavat takaisin isompina ja mustempina. Olen varma, että tänne oli polku, kun saavuin uuteen Pulinataloon. Muut muuttivat edellä, mutta minä tulin vähän jäljessä. Eipä siinä, olen muutenkin vähän jälkeenjäänyt. Se ei kumminkaan ole pääasia. Pääasia on se, että missä se polku on nyt? Polku johti uuden Pulinatalon edustalle, ja nyt... se on poissa. Hävinnyt. Ei mitään merkkiä sen olemassaolosta.

Mitäikinä, kävin tänään metsässä. Siellä oli rauhallista, ja olin matkalla salamajaan. Minulla ja Pofulla on oma puumaja, jossa suoritamme salaisia tulellaleikkimis- ja verenjuontirituliaaleja. Tänään kumminkin huomasin jo kaukaa, että sisäänkäynti oli rikki. Joku oli siellä. Ensin ajattelin että se olisi Pofu, mutta sitten muistin hänen olevan talolla kirjoittamassa taas jotain kyselyä. Olimme sopineet, että emme kerro kenellekkään majasta (olihan se sentään salainen). Hipaisin e-kirjaimen muotoista arpea käsivarressani. Pofulla oli myös arpi (p-kirjain), se liittyi sopimukseen, jonka mukaan majasta ei kerrota, elleivät molemmat ole sitä mieltä, että se sopii. Sille, joka rikkoo sopimusta, käy huonosti. Minä en ainakaan ollut rikkonut sopimusta, eikä Pofukaan niin tekisi... vai? Otin veitsen laukustani, ja lähestyin majaa hiljaa. Oksa kumminkin katkesi jalkani alla, ja kuka ikinä sisällä olikaan, kuuli sen. Majamme on melko korkealla, mutta hahmo hyppäsi alas kevyesti kuin mikä, ja lähti juoksuun. Juoksin sen perässä, mutta kadotin sen näkyvistäni, kun tipuin yhteen ansoista, joita meillä on tunkeilijoiden varata.

Kirosin yrittäessäni päästä pois, mikä ei ollut kovin vaikeaa, koska olinhan itse suunnitellut ansan. Lopulta pääsin pois, ja juoksin äkkiä tikkaille, joista pääsee majaan. Kiipesin ylös, ja tarkistin, ettei mitään oltu viety. Huomasin lopulta, että vain yksi asia puuttui. Pieni rasia, jonka joskus löysin, ja jonka avaamista olemme yrittäneet pitkään. Kuka sen haluaisi viedä? Mieleeni ponnahti ajatus; oliko siellä sittenkin jotain... tärkeää?

Kiirehdin takaisin Pulinatalolle, kunhan kykenin taas ajattelemaan selkeästi, ja koputin vihaisena Pofun oveen.

(Jatkuu...)
"Onnittelut, se on terve poika. Vai onko se sittenkin tyttö..?"
"Onnea, synnytys meni hyvin, vaikka tyttö onkin ilmiselvä kommunisti, suosittelen antamaan adoptioon."
Avatar
Ebzuli
Eppu Paranormaali
 
Viestit: 1485
Liittynyt: 27 Helmi 2015, 13:03
Paikkakunta: Ulottuvuus C-137

Re: Maja - tarina

ViestiKirjoittaja Ihaa » 07 Elo 2015, 21:57

"Sisään", vastasin kolealla äänellä. Olin nimittäin taas kokenut psyykkisen kohtauksen, joka taas vähensi muumeja laaksosta. Tiesin, että niitä ei tarvittaisi hirvittävää määrää enää, ennen kuin laakso olisi tyhjä, eikä jäljellä olisi hattivattejakaan. Se oli toisaalta aika pelottavaa, mutta toisaalta ei. Tärkeintä kuitenkin oli, etteivät muut saisi tietää. Näin kuitenkin Ebzun kasvoista tämän astuessa sisään ovesta, että tämä epäili jotain, ja oletin sen olevan jotain mielenterveyteeni liittymätöntä, mutta silti minusta tuntui, kuin hän olisi nähnyt lävitseni.

Minä jatkoin mietteitäni pelon vallassa samalla kun Ebzu selosti, kuinka joku oli vienyt meidän salaisesta majastamme sen pienen rasian, jota emme koskaan olleet saaneet auki, vaikka mitä olimme yrittäneet. Ja kun Ebzu kertoi tästä rasiasta, alkoi mieleni kirkastua, ja aloin taas ajattelemaan selkeämmin, kun sain muuta ajateltavaa kuin itseni.

Ebzu kertoi epäilevänsä, että rasian sisältö olisi jotain tärkeää. Se tuntui järkeenkäyvältä, sillä eihän kukaan tervejärkinen varastaisi arvotonta rasiaa, jonka sisällöstä ei ollut varma, tai joka oli täysin arvotonta.

Tästä sain heti päähäni useita vaihtoehtoja. Ehkä varastaja tiesi sisällön olevan arvokas, ja siksi varasti sen. Tai sitten hän tiesi rasian olevan arvokas, tai sekä että. Olihan toki myyös mahdollista, että hän vain epäili rasian tai sisällön olevan arvokas, tai sitten hän vain varasti varastamisen ilosta. Se tosin olisi epärodennäköisin vaihtoehto, joten hylkäsin sen vaihtoehdon.

Siltikin vaihtoehtoja varkaudessa riitti. Oliko varas sattumalta törmännyt majallemme, vai oliko hän tietoinen sen olemassa olosta? Pidin jälkimmäistä vaihtoehtoa paljon todennäköisempänä, joten aloin epäillä Ebzua. Ebzu kuitenkin vakuutti, ettei ollut kertonut kellekkään, ja hän itse epäili minua. Minä itsekin epäilin paljastaneeni paikan jollekulle vahingossa sivumennen, mutta ylpeyteni tähden en tästä maininnut Ebzulle.

(Jatkuu...)
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Maja - tarina

ViestiKirjoittaja Ebzuli » 08 Elo 2015, 18:31

Olin varma, että se oli Pofu. Pofun ylpeyden takia en kumminkaan sanonut sitä hänelle, ja noh... vaikka olisin sanonut, mitä se olisi hyödyttänyt? Ei hän sitä tunnustaisi. Eikä hän voi harhaileville ajatuksilleen mitään. Ei se olisi hänen vikansa. Eikä hänellä olisi ollut motiiviakaan. Paitsi jos... ei. Ei se varmaan ollutkaan hän.
"Jos kumpikaan ei ole kertonut, niin kuinka joku voi tietää?" Pofu näytti hieman vaivaantuneelta, josta tein heti johtopäätöksen, että hän saattaisi olla tietoisesti kertonut jollekkin. (Tein sillä hetkellä johtopäätöksiä muutenkin paljon, koska olin katsonut liikaa Elementarya, joten kumosin tämän ajatuksen heti.)
"En tiedä", hän sanoi.
Murahdin jotain vastaukseksi, ja lähdin harppomaan käytävää pitkin Pofu kannoillani.

Menin ensimmäisen näkemäni vakkarin, eli Fnfnin ovelle ja koputin. Kun hän avasi oven, osoitin häntä syyttävästi.
"Tiedän mitä teit", sanoin. Hän katsoi minua kummastuen, ja kysyi:
"anteeksi mitä?"
"Ei mitään", vastasin rauhallisemmin ja kävelin pois.
"Tiedän mitä teit", sanoin ja osoitin Morsoa, joka käveli meitä vastaan käytävällä. Morso katsoi minua kuin sekopäätä (joka olenkin), ja lähti hitaasti kävelemään taaksepäin. Kohautin olkiani Pofulle ja menin seuraavan luo.
"Tiedän mitä teit!" Pofu sanoi Emptylle, ja tämä katsahti ympärilleen.
"Älä kerro kenellekkään", hän kuiskasi ja ojensi Pofulle 20€.
"Öö... en minä kyl-" Pofu ei ehtinyt sanoa enempää, kun peitin hänen suunsa, otin rahat ja sanoin tyynesti Emptylle:
"Kiitos avokätisestä lahjoituksestanne. 34 ja puoli Ebzua kiitävät tuestanne Ebzuyhdistyksen kassaan. Tällä voi varmaan jo ostaa lahjaksi tarpeeksi suklaata eräälle suklaannälkäiselle Jiitelölle..." Empty katsoi minua vihaisena.
"En olisi ikinä lahjoittanut Röllilaumalle, minut on petetty! Rahat takaisin!" en kuunnellut, vaan laitoin rahat taskuuni ja näytin kieltä.
"Mennään Pofu, on vielä paljon kyseltävää.", sanoin ja lähdin kävelemään poispäin. Empty näytti harkitsevan rahojensa hakemista takaisin, mutta tuli ajatelleeksi, että silloin hänen pitäisi ottaa ne taskustani, eikä hän halunnut mitään vaarallista tautia, jota Ebzut hänen mukaansa levittävät.

Yht'äkkiä Pofu pysähtyi tuijottamaan seinää kuin transsissa, ja meni kauan ennenkuin sain hänet havahtumaan todellisuuteen. Jatkoimme kyselyä, mutta kaikki, joilta kysyimme, olivat ihan pihalla, eikä heillä ollut aavistustakaan mitä oikein puuhasimme. Lopulta huomasimme Fnfnin juttelemassa huolestuneena Santinylle. Marssin heidän luokseen ja osoitin Santtua.
"Tiedän mitä teit!", huudahdin, ja Fn katsoi minua huolissaan.
"Öö.. Pofu ja Ebzu, mitä te oikein puuhaatte?" Santiny sanoi. "Olen kuullut, että kuljette ympäriinsä aiheuttaen hämmennystä, ja muut ovat huolissaan.", hän jatkoi huolta äänessään. Katsoin Pofua, ja Pofu katsoi takaisin tajuamatta, miksi katsoin häntä. Vedin Pofun syrjään.
"Pitäisikö Santulle kertoa?"
"Kertoa kertoa, vain kertoa?"
"Kertoa"
"Mitä kertoa?"
"Kertoa vaan."
"Onko pakko kertoa?"
"Vähän on pakko kertoa."
"Paljon vai vähän pakko kertoa?"
"Kerrotaanko vai eikö kerrota?"
"Kai sitten on pakko kertoa."
"Tottakai on pakko kertoa!"
"On tosiaan järkevää kertoa."
"Kumpi saa kertoa?"

"Kivi, paperi, sakset", sanoimme yhtaikaa. Pofu voitti, koska minä en halunnut kertoa, joten sanoin hänelle, että sakset leikkaavat kiveä. Todisteeksi näytin kuvaa, jossa Kiveltä puuttui korva. Pofu meni Santun eteen, ja minä pyysin Fnfniä lähtemään.

"Me söimme kaikki keksit!", Pofu sanoi.
"Ei sitä kertoa!", sanoin hänelle, ja hän mietti hetken, ennenkuin tajusi.
"Aaaaaaaaaa... sitä kertoa..." hän suoristi selkänsä, ja sanoi erittäin vakavana "meillä on maja".
"Öö..." Santiny aloitti. "Sepä kivaa... mutta... miten se liittyy mihinkään?"
"Majasta vietiin jotain", selitin.
"Jotain ilmeisesti tärkeää", Pofu jatkoi.
"Se oli meidän löytämämme", lisäsin.
"Eikö se silloin kuulu meille?" Pofu kysyi. Santtu katsoi meitä hämmästyneenä.
"No tuota... kyllä se ilmeisesti silloin kuuluu..." hän sanoi. "Mutta... miksi epäilette sen olleen joku täältä?"
"Emme epäilekkään, tutkimukset on vain helppo aloittaa täältä", sanoin asiallisesti kuin Elementaryn Sherlock, eli ei järin asiallisesti, ja lähdin taas kävelemään.

(jatkuu...)
"Onnittelut, se on terve poika. Vai onko se sittenkin tyttö..?"
"Onnea, synnytys meni hyvin, vaikka tyttö onkin ilmiselvä kommunisti, suosittelen antamaan adoptioon."
Avatar
Ebzuli
Eppu Paranormaali
 
Viestit: 1485
Liittynyt: 27 Helmi 2015, 13:03
Paikkakunta: Ulottuvuus C-137


Paluu Kirjasto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron