Pulinataloa ympäröi iso, synkkä metsä. Se on ikäänkuin este, jonka vuoksi lähteminen on vaikeaa. Olemme koittaneet harventaa sitä, mutta siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää. Puut kasvavat takaisin isompina ja mustempina. Olen varma, että tänne oli polku, kun saavuin uuteen Pulinataloon. Muut muuttivat edellä, mutta minä tulin vähän jäljessä. Eipä siinä, olen muutenkin vähän jälkeenjäänyt. Se ei kumminkaan ole pääasia. Pääasia on se, että missä se polku on nyt? Polku johti uuden Pulinatalon edustalle, ja nyt... se on poissa. Hävinnyt. Ei mitään merkkiä sen olemassaolosta.
Mitäikinä, kävin tänään metsässä. Siellä oli rauhallista, ja olin matkalla salamajaan. Minulla ja Pofulla on oma puumaja, jossa suoritamme salaisia tulellaleikkimis- ja verenjuontirituliaaleja. Tänään kumminkin huomasin jo kaukaa, että sisäänkäynti oli rikki. Joku oli siellä. Ensin ajattelin että se olisi Pofu, mutta sitten muistin hänen olevan talolla kirjoittamassa taas jotain kyselyä. Olimme sopineet, että emme kerro kenellekkään majasta (olihan se sentään salainen). Hipaisin e-kirjaimen muotoista arpea käsivarressani. Pofulla oli myös arpi (p-kirjain), se liittyi sopimukseen, jonka mukaan majasta ei kerrota, elleivät molemmat ole sitä mieltä, että se sopii. Sille, joka rikkoo sopimusta, käy huonosti. Minä en ainakaan ollut rikkonut sopimusta, eikä Pofukaan niin tekisi... vai? Otin veitsen laukustani, ja lähestyin majaa hiljaa. Oksa kumminkin katkesi jalkani alla, ja kuka ikinä sisällä olikaan, kuuli sen. Majamme on melko korkealla, mutta hahmo hyppäsi alas kevyesti kuin mikä, ja lähti juoksuun. Juoksin sen perässä, mutta kadotin sen näkyvistäni, kun tipuin yhteen ansoista, joita meillä on tunkeilijoiden varata.
Kirosin yrittäessäni päästä pois, mikä ei ollut kovin vaikeaa, koska olinhan itse suunnitellut ansan. Lopulta pääsin pois, ja juoksin äkkiä tikkaille, joista pääsee majaan. Kiipesin ylös, ja tarkistin, ettei mitään oltu viety. Huomasin lopulta, että vain yksi asia puuttui. Pieni rasia, jonka joskus löysin, ja jonka avaamista olemme yrittäneet pitkään. Kuka sen haluaisi viedä? Mieleeni ponnahti ajatus; oliko siellä sittenkin jotain... tärkeää?
Kiirehdin takaisin Pulinatalolle, kunhan kykenin taas ajattelemaan selkeästi, ja koputin vihaisena Pofun oveen.
(Jatkuu...)