Uusi suolistotarina kertoo pulinaväen menestyksestä tieteessä ja politiikassa tulevaisuudessa. Kaikki pääsevät mukaan, vaikka eivät välttämättä heti ensimmäiseen osaan.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Atrytone oli päättänyt vaihtaa alaa. Hän oli kyllästynyt sähköasentajan ammattiinsa, minkä takia hän oli hakenut opiskelemaan tähtitiedettä. Valmistuttuaan hän kuitenkin pettyi huonoon työllisyystilanteeseen ja päätti alkaa tutkijaksi. ESA:lla Atrytonelle naurettiin, mutta hän ei luovuttanut. Kyllä hän onnistuisi vielä saamaan rahoituksen tutkimukselleen, jossa huomiota tuntui herättävän lähinnä miehitetty avaruuslento. Ihmiset sitten jaksaa takertua kaikenlaisiin yksityiskohtiin. Yksin hän ei kuitenkaan siitä selviäisi. Niinpä hän ryhtyi etsimään alan asiantuntijaa. Hänen osoitekirjansa ei ollut paksu, mutta pian hän muisti ystävänsä Ebzun, jonka yrityksellä on ollut monopoli hunajamarkkinoilla jo kauan.
Ebzu oli muuttanut Occen ja jokutyypin kanssa Kiteelle, jossa heillä oli suuri maatila. Porukan survivalisti oli Occe ja biologi jokutyyppi. Bilse oli saanut jokutyypin innostumaan biologiasta. Bilsen avusta huolimatta jokutyyppi ei ollut päässyt opiskelemaan suoraan ylioppilaaksi päästyään, vaan joutui pitämään pari välivuotta. Siinä välissä Bilse oli väitellyt tohtoriksi ja kun jokutyypistä vihdoin tuli maisteri, oli Bilsellä ollut professuuri jo neljässä yliopistossa: Helsingissä, Tampereella, Lontoossa ja lopulta Harvardissa. Valmistuttuaan jokutyyppi pääsi töihin Ebzun hunajamaatilalle.
Atrytone: Haluaisitko olla mukana tekemässä jotain suurta, Ebz?
Ebzu: Riippuu vähän, mistä on kyse.
Atrytone: Etsin Marsista elämää. Ala tulla tänne Helsinkiin!
Ebzu: Mitä vittua?
Atrytone: Raketti pitäisi saada parin vuoden sisään valmiiksi ja minulta ei ole rahaa. Tutkimusryhmäni tarvitsee juuri sinunlaistasi bisnesneroa!
Ebzu: Ja kuka hoitaa maatilaani sillä välin?
Atrytone: Palkkaa vaikka kesätyöläinen. Kolmen euron tuntipalkka on pieni mutta riittävä.
Ja niin Ebzu hyppäsi junaan ja matkusti Helsinkiin. Matkalla hän tapasi Pedohylje-nimisen nuoruudenystävänsä. Hän kertoi, mihin on osallistumassa. Pedohylje innostui ajatuksesta. Olihan hän luonnontieteilijä itsekin, biokemisti, ja uskoi voivansa olla hyödyksi. Turhia kyselemättä hän seurasi Ebzua aina Atrytonen kotiin Helsingin Roihuvuoreen asti. Atrytone suhtautui asiaan hyvin. Ainahan yksi biokemisti mukaan mahtuu.
Pian tutkimusryhmän taloussuunnitelma oli valmis. Ebzulla ei siihen kauaa mennyt. Hän oli myös auttanut Atrytonea kirjoittamaan uuden apurahahakemuksen, joka lähetettiin valtiolle, NASA:lle ja ESA:lle. Se piti enää kääntää englanniksi. Ebzu, Pedohylje ja Atrytone päättivät mennä vierailla Trotskin luona. Hänestä oli tullut kuuluisa kielitieteilijä. Opettamisesta ei meinannut tulla mitään, eikä Helsingin yliopisto häntä tarvinnut. Hänen työnsä sai kuitenkin tukea ulkomailta asti. Myös Trotskia huvitti Atrytonen kunnianhimoinen suunnitelma, mutta hän lupautui kuitenkin auttamaan, jos saisi lähteä avaruuteen. ”Totta kai sinä pääset avaruuteen, jos liikuntatieteen professori Empty ja psykologi Fnfn pitävät sinua sopivana astronauttina”, Atrytone sanoi, vaikka Fuffea ja Emptyä ei oltu vielä edes pyydetty mukaan. Trotski vastasi, ettei heiltä kysytä mitään.
Empty oli päässyt liikuntatieteen professoriksi hieman kyseenalaisin keinoin. Hän oli pitänyt netissä blogia aiheesta, ja uusi pieni Someron yliopisto oli kiinnostunut hänestä. He pitivät Emptyä alansa ehdottomana asiantuntijana. Päätöstä ei pidetty hyvänä ja sitä ihmeteltiin kuun siirtokunnissa asti. Someron yliopiston rehtoria Pofuksiota pidettiin nepotistina. Syytöksiin Pofu vastasi vertaamalla itseään Putiniin, joka oli Suomen presidentti. Varapresidentti Herre oli ehdottomasti Pofun puolella.
Jatkuu...