Laulun kauniin kuulen
Tai niin ainakin luulen
Sillä se ei ole laulu
Ei alkuunkaan
Tiedän sen
Minä tein sen
Ja lailla rikoksen
Se piinaa iäisyyden
Mutta kaukana se laulusta on
Yhtä kaukana kuin maa alla auringon
Se on paljon syvempää
Ja lopulta se sinutkin hämmentää
Tanssin kadulla yksin
Itseni kanssa kaksin
Ja sen kanssa olemme kolmisin
Kunnes jään taas yksin
Ainoa ystäväni on laulu kaukana laulusta
Ja minä itseni varjoista
Yhdistin minä ne yhdeksi jälleen
Mutta ne hajosivat uudelleen
Minä kanssa itseni mietin
Tajusimme, ettemme kaksin olleet lain
Meitä oli kuin lukumääränä kuin sillit suolatut
Ja se teki meistä hulluja kuin kiveen suljetut
Mutta kaikki oli yhden pään sisässä
Pidin kaiken itsessä
Ja sitten alkoi taas laulu, joka ei ole laulu
Ja se oli helppo ilmentää, kuin taulu
Ja kun minä sen näytin muillekin
Ne antoivat nimen laulullekin
Ja ne minut itsestäni yksi kerrallaan irti repivät
Mielestä heidän he auttoivat
Mutta minua ei ollut monta enää
Olin vain yksin liian monta päivää
Ja ne muut palasivat varjoista
Ja meistä tuli sokeita
Me kuulimme taas laulua kaunista
Muttei se laulua ole senkään vertaa mitä Saatana näkee taivasta
Ja silloin me viimein itsekin tajusimme
Olimme hulluja kuin ainoa ystävämme
Laulu ei ole laulu ja se on hullua
Varsinkin laulun todellisuus joka voisi vaikka kellua
Päällä tyynen meren mitä mielemme ei koskaan
Yrittäessäänkään voi voittaa
Mielemme on sekavampi kuin hirmumyrsky
Hajoavampi kuin meren tyrsky
Silti me jatkoimme
Ja monet avut katkoimme
Mutta laulu lakkoi laulamasta
Ja me huomasimme eronneemme laumasta
Olimme keskellä ei mitään
Eikä kukaan sitä voinut ymmärtää
Hullumpia kuin kaistapäät
Ja tollompia kuin nuijapäät
Vetäytyneet olimme itseemme
Tuntui että yhteen kuulumme
Monta mieltä vain ei ole yksi
Ja meitä oli enemmän kuin kaksi
Alkoi hurja taistelu päässämme
Syvällä mielessämme
Meillä oli yhdysmieli
Ja yhteinen kieli
Mutta emme kestäneet enää
Ja taistelussa oli terää
Ja sitten minä kuolin
Muita tapoaa yritin
Hyppäsin kalliolta alas
Ja vajosin syvemmälle kuin mikään valas
Ne muut ehkä jatkoivat elämää päällä maan
Vaikka ruumis oli minun ollut ainiaan
Ehkä ne osaisivat lopettaa
Irtautua toistaan
Minä tanssin yksin kadulla
Ei ole ystäviä mulla
Lauluja nolla
Tässä on parempi olla
Olin kiinni, pääsin irti
Liian irti
Yksin vailla ruumista
Hamuan uhria, jonka mielen yhdysmielenä voisin vallata