Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkarit

Täältä löytyvät upeaakin upeammat suolistotarinat ja muut luovat tuotokset.

Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkarit

ViestiKirjoittaja Ihaa » 03 Tammi 2016, 23:11

Pulinoissa oli rauhallinen päivä. Aurinko paistoi kirkkaasti huuruisen ikkunan läpi keittiöön, jossa vakkarit olivat syömässä. Tai ainakin suurin osa oli. Ainakin Kurpizza ja Atrytone puuttuivat, samoin kuin kaikki unohdetut vakkarit.
Aamu kului, ja unohdetut vakkarit kävivät muiden huomaamatta keittiön pimeissä nurkissa syömässä, mutta vielä kahdeltatoistakaan ei kukaan ollut nähnyt vilaustakaan Kurpizzasta ja Atrytonesta. Ei se ketään sentään vielä huolettanut, mutta kun kolmeltakaan heitä ei vielä oltu nähty, lähetti Santiny vakkaripartioita etsimään kadonneita.
Partioita lähetettiin sinne, tänne ja tuonne, mutta kun kaikki paikat oli käyty läpi, alkoi vakkariväki huolestumaan, ja etsimään VeHin johdolla johtolankoja siitä, minne nämä kaksi olivat kadonneet. Ensin johtolankoja tietenkin lähdettiin etsimään heidän huoneistaan. Vakkarit etsivät ja etsivät, mutta eivät löytäneet kovinkaan paljon. Toki Kurpizzan huoneesta löytyi epämääräinen pino kaikenlaisia vihkoja täynnä runoja, joita kukaan ei kuitenkaan jaksanut alkaa lukemaan.
Mutta sitten tehtiin suuri löytö Atrytonen huoneessa. Oikeastaan se tehtiin vahingossa. Bilse näet oli kyllästynyt etsimään, ja istahti sängylle. Ja nojatessaan takanaan olevaan epämääräisen värisen seinän päällä olevan merirosvolipun kohtaan, tunsi hän hänen päänsä osuneen nappiin. Seinästä avautui mekaanisesti ovi, ja kun Bilse tarkisti merirosvolipun alta, siellä todellakin oli jonkinmoinen nappi, jonka painallus ilmeisesti avannut seinän salaoven.
Atrytonen huonetta tutkineet vakkarit hämmästyivät kuullessaan salaoven narisevan avautumisen, ja kokoontuivat nopeasti kaikki sen lähelle.
"Ehkä meidän pitäisi tutkia se", ehdotti Fuffe.
Vakkarit menivät ovesta sisään, ja katsoivat epäillen. Oven takana oli siis pieni huone, josta lähti käytäviä joka suuntaan, oikealle, vasemmalle, koilliseen ja yläviistoon. Ja nämä käytävät haarautuivat vielä toisiksi käytäviksi, enemmän tai vähemmän kalteviksi ja oudoiksi portaiksi ja joistakin lähti vielä tikapuitakin noin suunnilleen ylös tai alas. Osa käytävistä oli myös hyvin koukeroita ja epätodellisen oloisia, ja monilla käytävillä luki seinällä jotain, kuten 'kidutuskammioon →', 'kirjastoon ↑' tai 'Siiliön huoneeseen ↓→'.
Kaikki katselivat hämilleen ympärilleen, ja osa kuiski hiljaa keskenään.
"Ehkä nämä ovat Pulinoiden unohdettuja huoneita ja tiloja...", sanoi VeH.
"Onko minun huoneeni unohdettu!?", kysyi Siiliö osoittaen käytävää, jonka seinällä luki 'Siiliön huoneeseen ↓→'.
"Eikös sinun huoneesi ollut ylemmässä kerroksessa?", kysyi Sinisiipinen.
Ja kaikki muut totesivat samaa, mutta Alice sai ensimmäisenä sanottua, ettei se silloin voinut pitää paikkaansa.
Ja kun vakkarit siinä pohdiskelivat, totesi Bilse, että ehkä muutkin vakkarit kannattaisi hakea paikalle. Niinpä matkaan lähetettiin Muoviomena, joka sattumalta oli mukana. Eihän Muoviomenaa kuitenkaan mihinkään tarvittu, sillä hän oli jo melkein unohdettu vakkari, eikä oikeastaan koskaan sanonut mitään.
Kun Muoviomena oli hakemassa muita vakkareita paikalle, lähtivät Siiliö ja Alice selvittämään, pääsikö sitä erästä käytävää pitkin Siiliön huoneeseen. Käytävä kuitenkin oli hyvin lyhyt, ja sen päässä oli tikkaat, joista pääsi alas. Siispä he kapusivat tikkaat, ja jatkoivat siellä olevaa käytävää, ja päätyivät käytävän päähän.
"Umpikuja...", sanoi Siiliö, mutta kun Alice kosketti seinää, siihen ilmestyi ovi. Ja kun Alice avasi sen, oli sen takana Siiliön huone, ja heidän avaamansa ovi oli huoneesen nähden siinä, missä ovi yleensäkin oli. Ja pelkäämättä ollenkaan, he astuivat Siiliön huoneeseen, ja Siiliö varta vaaten piti ovea auki, mutta se paiskahti kiinni, aivan kuin sillä olisi ollut oma tahto. Ja ovi horjuttu Siiliön tasapainoa, jolloin tämä kaatui lattialle, ja kaatoi tuolin mukanaan.
"Auts!", lattia vingahti. "Eikö sinulla ole mitään tapoja! Päivät pitkät sinä kävelet ylitseni, etkä sinä koskaan kuuntele, vaikka joka ikinen päivä valitan sinulle, kuinka se tekee kipeätä! Mutta ei, sinä et kuuntele!"
Siiliö ja Alice katsoivat hämmentyneenä lattiaa. Sitten he katsoivat toisiaan. Sitten he katsoivat ovea. Kumpikin käveli sitä kohti niin varovaisin askelin kuin pääsi, ja kun he avasivat sen, oli siellä se sama käytävä, josta he olivat tulleet.
Ja he lähtivät kävelemään sitä pitkin. Se oli samanlainen, kunnes...
"Missä muut ovat?", Alice kysyi.
"En tiedä", Siiliö vastasi.
Ja kun he saapuivat siihen pieneen huoneeseen josta kaikki käytävät alkoivat, tajusivat he jotain olevan vinossa. Siitä huoneesta ei päässyt Atrytonen huoneeseen. Siitä pääsi vain johonkin ränsistyneeseen huoneeseen.

Sillä välin oli Muoviomena hakenut puuttuneet vakkarit paikalle, ja he olivat pällistelleet sitä pientä huonetta joka kantilta. Pikkuhiljaa he kuitenkin alkoivat huolestua, kun Alice ja Siiliö eivät olleet palanneet. Varsinkin Rika oli oikein teennäisen huolestunut, itki suuria krokotiilin kyyneliä, ja vollotti, kuinka hänen rakas Alicensa oli kadonnut teille tietämättömille, eikä kukaan tehnyt mitään.
Ja kun oli pitkä hetki kulunut, päätti Rika lähteä etsimään Alicea, ja muut päättivät lähteä mukaan. Rika kuitenkin jänisti pian, ja palasi takaisin siihen pieneen huoneeseen.
Muut kävelivät aina käytävän päähän asti, ja kun siellä tuli vastaan umpikuja, he hämmentyivät. Ebzu alkoi huudella Siittiö-setää ja sitten hakata seinää, ja silloin seinään ilmestyi ovi kuin tyhjästä. Ebzu hämmentyi siitä kovin, ja asteli tarmokkaasti sisään Siiliön huoneeseen, samalla kun Morso seisoi ovella, ja piti sitä auki.
Ovesta ehti kulkea sisään vain Kiekkoilija ja Sinisiipinen, kunnes ovi omalla tahdollaan taas läimäytti itsensä kiinni.
Siiliön huoneeseen jääneet menivät takaisin ovelle, ja avasivat sen. Siellä ei ollut ketään. He seisoivat hetken ovella, ja ovi läimähti taas kiinni jättäen heidät käytävään, jota he sitten lähtivät kävelemään.
Mutta aika ilmeisesti kulki omituisesti, sillä vakkarijoukko joka oli jäänyt Siiliön oven ulkopuolelle, pällisteli muutaman sekunnin tapahtunutta, kunnes Trotski meni avaamaan oven uudestaan. Huone oli tyhjä.

[Jatkuu... toivottavasti]
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Suoliatotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja kiekkoilija94 » 03 Tammi 2016, 23:27

Lupaava alku. Lisää, kiitos. :D
It does not do to dwell on dreams and forget to live, remember that. - Albus Dumbledore
Avatar
kiekkoilija94
The most excellent Potions master
 
Viestit: 327
Liittynyt: 09 Helmi 2015, 19:23
Paikkakunta: Turenki, Kanta-Häme, Etelä-Suomen Lääni

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja SpaghettiPapytus » 04 Tammi 2016, 02:31

0/5 ei maistu salami
Appelsiinit eivät puhua
XDD

3/5 En ole lukenut loppuun.
Avatar
SpaghettiPapytus
 
Viestit: 4833
Liittynyt: 06 Helmi 2015, 22:50

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja alice_dolly » 04 Tammi 2016, 11:21

No mutta HUU! Lupaava alku tosiaan 8-)
hyaah? hyaah.
Avatar
alice_dolly
Vihamieli
 
Viestit: 322
Liittynyt: 04 Helmi 2015, 18:38
Paikkakunta: Lounas

Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkarit, jatkoa osa 1

ViestiKirjoittaja Ihaa » 04 Tammi 2016, 16:44

[Jatkoa edellisestä osasta]

"Minusta meidän ei kannata mennä tuonne, sillä sinne katosi jo monta teille tietymättömille", sanoi hiljainen ja kuiskiva ääni kaikkien vakkareiden takaa. Kuitenkin kun moni käänsi katseensa sinne, ei siellä ollut ketään. Ja tämän johdosta viimeisimmillekin vakkarintolvanoille oli selvää, että tässä oli nyt jonkin sortin koiria haudattuna, ja kun ne kaivaisivat itsensä pois haudastaan, vakkarit tippuisivat sinne. Mutta koska vakkarit eivät ole sellaisia, että he hylkäisivät toiset vakkarit, niin pakkohan se olisi selvittää, mistä tässä kaikessa on kyse.
Selvittämiseen he eivät äkkiseltään keksineet mitään muita keinoja, kuin mennä tähän oletettuun Siiliön huoneeseen, joten niinpä Bilse käskytettiin pitämään ovea auki, ja sisään astelivat JT, Fluttershy ja Empty, mutta kuten aiemminkin, ovi omatahtoisesti läimähti kiinni, mutta tällä kertaa Bilsen käsi jäi oven väliin. Ovi pusersi itseään tiukasti kiinni, ja väri valahti Bilsen kasvoilta. Onneksi kuitenkin Fluttershy oli ollut valppaana, ja meni työntämään ovea sen verran auki, että Bilse sai vedettyä kätensä pois ovenraosta.
Ja niinpä nekin vakkarit jäivät Siiliön huoneeseen hetkeksi. He toki yrittivät palata muiden luokse, mutta joka kerta kun oven avasi, paljastui sen takaa tyhjä käytävä. Empty kuitenkin sai jostain päähänsä, että heidät olisi helpompi löytää Siiliön huoneesta, kuin seikkailemasta pitkin sokkeloita. Siispä porukka päätti kivi-paperi-saksien avulla jäädä ainakin toistaiseksi Siiliön huoneeseen.

Oven sulkeuduttua Trotski riensi ovelle, ja avasi sen. Taas tyhjää. Ehkäpä sinne ei kannattaisi enää mennä, sillä se oli kadottanut jo kahdeksan vakkaria, ja Siiliö ja Alicekin saattoivat olla kadonneet sinne. Mutta kuinkas he muuten selvittäisivätkään tuota salaisuutta, kuin menemällä sinne.
Fuffe kuitenkin sai idean. Jos he lykkäisivät ovesta sisään jotakin, ja kävisivät sitten katsomassa, onko se oikeassakin Siiliön huoneessa. Lähellä ei kuitenkaan ollut mitään jonkin kokoista irtaimistoa, joten vakkarit päättivät lähteä hakemaan jotakin. Ensin he aikoivat toki vain lähettää Oocen yksin hakemaan jotakin, mutta sitten he joku (ei Joku) totesi, että parempi olisi pysyä ainakin näköetäisyydellä muihin, kun tilanne oli mikä oli. Ja niinpä vakkarit lähtivät letkana ohti Atrytonen huonetta tiputtaen aina yhden vakkarin kerrallaan matkasta, mutta kuitenkin näköetäisyydelle toiseen vakkariin.
Ja niin mentiin takaisin ylös, ja ensimmäinen tavara, minkä kukaan sai käsiinsä, oli Kurpizzan runovihko, joka oli täynnä keksimuruja. Kaikki arvelivat, että se kelpaisi hyvin, sillä ei kukaan lukenut koskaan Kurpizzan runoja, ja niitä jäi kuitenkin vielä varmaan kymmenen vihollista, joten tuskimpa tämä yksi vihko kovin tärkeä olisi.
Ja niin palattiin takaisin maagisesti ilmestyvälle ovelle, ja vihko heitettiin huoneeseen ja ovi suljettiin ja avattiin uudestaan. Vihko ei ollut kadonnut. Tästä VeH summasi, että ehkäpä elottomat olennot eivät kadonneet.

Ebzu, Kiekkoilija, Morso ja Sinisiipinen olivat tyhjässä käytävässä. Takaisin palaamisesta he eivät hyötyisi, joten he päättivät jatkaa käytävää takaisin Atrytonen huoneeseen. Olivathan he toki hämmentyneitä siitä, että aiemmin siellä olleet vakkarit olivat kaikonneet kuin neula Itämereen, mutta eivätpä he oikein muuallekaan päässeet.
Kun he olivat palanneet takaisin siihen pieneen huoneeseen, he tulivat yhteistuumin siihen tulokseen, että nyt jokin oli hullusti. Atrytonen huoneen tilalla oli kidutuskammio.
"Vähänkö siisti! Tällaisen minä haluan meillekin", huusi Ebzu juoksennellen ympäri kidutuskammiota sekavasti kuin piripäinen erivaluuttaissusi. Sinisiipinen seurasi esimerkkiä, ja alkoi tutkiskella kidutuskammiota, ja löysi nopeasti vasaran terävällä piikillä. Hän raahasi siitä eteenpäin koko ajan mukanaan. Hän ei laskenut sitä edes silloin, kun löysi jonkinmoista mönjää, joka huusi kun sitä tökkäsi, ja puraisi sitten tökkijää. Sinisiipinen tökki mönjää haltioissaan kaksin käsin, muttei silti laskenut vasaraa kädestään.
Sillä välin Morso ja Kiekkoilija rauhakseltaan tutkivat huonetta, ja yrittivät hillitä Ebzua, joka ilmeisesti halusi koskea kaikkeen, maistaa kaikkea ja ennen kaikkea leikkiä kaikella. Ebzu myös nopeasti huomasi seinällä olevan hyllyn sisältävän purkeittain verta, ja hän alkoi aukomaan purkkeja, haistelemaan niitä, ja muutamaa hän maistoikin.
"Tämä on Atrytonen verta!", huusi Ebzu pääkallopurkin kohdalla. "Tämä maistuu aivan yhtä paljon kieliopilta, kuin Atrytonen veri!!!"
"Olet siis... maistanut Atrytonen verta aiemmin...? :? "
"No totta kai olen! Pakko oli saada tietää, miltä kielioppifanin veri maistuu", vastasi Ebzu sen kummemmin miettimättä, kuka häneltä oli kysynyt jotakin.
"Ehkä Atrytone... kenties on vielä täällä?"

Alice ja Siiliö astelivat ränsistyneeseen huoneeseen, ja päättelivät sen olevan ensimmäisen polven vakkariaikojen huone. Huoneen tarkoitusta toki oli hankala selvittää, sillä huoneessa ei yksinkertaisesti ollut mitään. Seinät toki olivat hyvin saastaiset ja lattia kalteva, mutta kaiken lian takaa erotti seinien olleen joskus ehkä valkoiset.
Huoneessa ei kuitenkaan ollut paljon nähtävää, joten he arpoivat summanmutikassa menevänsä kaarevan seinän ovesta. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä tämä huone oli kai typötäynnä vettä, joka tulvahti heidän päälleen heti oven autessa. Onneksi vesi kuitenkin jatkoi matkaansa kaltevalla lattialla kohti käytäviä. Tai ei oikeastaan. Puolimatkassa se päätti kuitenkin hypätä. Se hyppäsi ikkunaa päin rikkoen sen, ja lätsähtäen suurin osa ikkunasta maahan.
Alice ja Siiliö olivat toki hyvin hämmentyneitä veden kummallisesta käytöksestä, mutta vielä enemmän heitä ihmetytti huone, josta vesi oli saapunut. Se oli Pulinoiden keittiö. Ja se oli mustavalkoinen.

[Jatkuu... Tahi sitten ei ~_~
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja Ebzuli » 04 Tammi 2016, 17:23

]

Kaikki unohdettu valuu kylläkin kellariin.
Norskikin vaeltelee kellarissa...
"Onnittelut, se on terve poika. Vai onko se sittenkin tyttö..?"
"Onnea, synnytys meni hyvin, vaikka tyttö onkin ilmiselvä kommunisti, suosittelen antamaan adoptioon."
Avatar
Ebzuli
Eppu Paranormaali
 
Viestit: 1485
Liittynyt: 27 Helmi 2015, 13:03
Paikkakunta: Ulottuvuus C-137

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja alice_dolly » 04 Tammi 2016, 17:40

Mielenkiintoinen tarina. Jatka toki.
hyaah? hyaah.
Avatar
alice_dolly
Vihamieli
 
Viestit: 322
Liittynyt: 04 Helmi 2015, 18:38
Paikkakunta: Lounas

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 09 Tammi 2016, 00:08

Ihanan mielikuvituksellinen. Jatka.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja Ihaa » 19 Kesä 2016, 12:17

[Löysin tämän nyt, joten: Jatkuu]

Mustavalkoinen. Vaikka vielä aamullahan se oli ollut värikäs kuin kukkapelto, sillä vakkarit eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, minkä värinen sen pitäisi olla. Siispä jokainen oli saanut kauan sitten maalata osan keittiöstä mieleisensä väriseksi.
Vaan totta kai tuonne mustavalkoiseen keittiöön oli tutkimaan mennä. Siiliö meni edeltä ja Alice tuli perässä, kunhan oli ensin katsellut, kuinka ikkunalasi korjaantui taas ehjäksi ja tasaiseksi. Keittiön ovesta sisään mentyään Siiliö huomasi jotain kummallista. Hänestäkin oli tullut mustavalkoinen. Toisaalta olihan se tavallaan ihan hienoa, sillä hän ei ollut koskaan ollut mustavalkoinen. Ja sitten hän tarkisti kaikki taskunsa ja hänen kaikki tavaransakin olivat mustavalkoisia. Ja Alice oli huomannut aivan saman. Kaikki oli mustavalkoista.
Vaan sittenpä alkoi jostakin kaukaisesta nurkasta kuulua jonkinmoista murinan ja hotkimisen sekaista ääntä. Tuolla kaukaisessa nurkassa oli pakastin ja ääni näytti tulevan sen sisältä. Tarkemmin katsottuna koko pakastimessa ei ollut ovea. Sen sisällä seisoi ihminen syöden pilaantunutta kyljystä. Ja kun se (tai hän) huomasi Siiliön ja Alicen, se sanoi hataralla äänellä: "Olen... panoseuraa ......................... vailla..." Tämän jälkeen se astui pois pakastimesta ja lähestyi Alicea ja Siiliötä. Ja aivan lähelle päästyään se alkoi nylkyttää Alicen jalkaa. Alice kaatui, jolloin olento alkoi riisumaan Alicea, mutta onneksi Siiliö oli paikalla ja alkoi potkimaan olentoa, joka sitten luikki kiireesti pakoon jonnekin kauas.

Sillä välein (tai ehkä johonkin muuhun aikaan) kidutuskammiossa...
Sinisiipinen ei enää tökkinyt mönjää, vaan näytti sille kieltä. Mönjä oli vienyt häneltä keskisormen. Muut miettivät, voisiko sanoissa olla perää. Ja jos olisikin, ei se hyvää tietäisi. Pääkallopurkissa oli verta runsaasti, joten jos se olisi Atrytonen verta ja Atrytone yhä olisi täällä, hän olisi luultavasti vähintäänkin huonossa jamassa. Morso älykkäänä arvioi, että siinä olisi verta ainakin litra. Ja jos se olisi otettu väkivaltaisella tavalla, olisi Atrytone saattanut vuotaa jo kuiviin.
Aikaa ei siis ollut hukattavaksi. He katsoivat, olisiko kidutuskammiossa jossakin jokin salaovi, josta voisi lähteä jatkamaan etsintöjä, mutta ei sellaista ollut. Vaan Ebzu vilkkaana ihmisenä päätyi siihen pieneen huoneeseen, hän huomasi, että siellähän niitä käytäviä riittäisi. Ja hän pyysi muut katsomaan, että mihin seuraavaksi mentäisiin. Ebzu sitkeästi koetti ehdottaa muille käytävää, jonka lattiassa luki "HunajaKellariin→↓↑←", mutta se ei saanut suurta kannatusta. Lähinnä kai siksi, että se oli kiero kuin &-merkki ja siellä oli leijuvia siilejä. Siipä lähdettiin kävelemään Kiekkoilijan ehdottamaa käytävää. Se oli aika suora ja hyväkuntoinen, mutta mitä pitemmälle he sitä kulkivat, sitä ahtaammaksi se kävi. Lopulta he eivät enää mahtuneet kävelemäänkään.

Jt oli hiljaa nurkassa. Fluttershy koetti nukkua Siiliön sängyllä, ja lopulta ilmeisesti onnistuikin. Empty luki Siiliön kirjoja.
Kului tunti, toinen, kolmas. Mitään ei tapahtunut. Neljän ja puolen tunnin jälkeen Empty totesi, ettei heitä varmaan löydettäisi, joten he voisivat mennä muualle. Fluttershy ehdotti, että he etsisivät ruokaa. Idea sai kannatusta, joten he lährivät pois Siiliön huoneesta; sieltä kun ei ruokaa löytyisi, kun kaikki laatikot olivat lukossa.
Käytävää pitkin he kävelivät muiden tapaan takaisin Atrytonen huonetta kohti, kun muuallekaan ei oikein päässyt. Ja yllättävää kyllä hekin huomasivat siinä pienen huoneen kohdalla, että jokin oli vinossa. Atrytonen huoneen kohdalla oli jonkin sortin kellari. Siellä oli paljon hyllyjä ja jokainen hylly oli täynnä erilaisia pulloja, purtiloita, purnukoita, purkkeja ja rasioita. Missäkään ei lukenut mitä niissä oli, mutta kun he alkoivat niitä aukomaan, suurimmassa osassa purkeista oli ilmeisesti hunajaa. Onneksi ei sentään kaikissa. Vain tietynlaisissa säilytysastioissa. Perimmäisenä erilaisissa säilytysastioissa oli esimerkiksi suolakurkkuja, jotain alkoholia, mansikkahilloa ja kuivattua nokkosta.

Sinisiipinen, Morso ja Kiekkoilija olisivat olleet valmiita kääntymään takaisin. Ebzu jostain syystä kuitenkin jatkoi käytävää vielä vähän matkaa. Hän huusi muille näkevänsä valoa ja kehotti muitakin saapumaan. Hän itse ryömi kohti tuota valoa kiireesti. Ja hän huusi jo näkevänsä Pulinatalon. Sitten käytävä romahti.

[Jatkuu toivottavasti tämän vuoden puolella]
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja Ebzuli » 19 Kesä 2016, 17:08

Jee leijuvat siilit pääsivät tarinaan!
"Onnittelut, se on terve poika. Vai onko se sittenkin tyttö..?"
"Onnea, synnytys meni hyvin, vaikka tyttö onkin ilmiselvä kommunisti, suosittelen antamaan adoptioon."
Avatar
Ebzuli
Eppu Paranormaali
 
Viestit: 1485
Liittynyt: 27 Helmi 2015, 13:03
Paikkakunta: Ulottuvuus C-137

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja Ihaa » 19 Kesä 2016, 19:15

Ebzuli kirjoitti:Jee leijuvat siilit pääsivät tarinaan!

No nehän ovat erittäin tärkeitä! Ei leijuvia siilejä sovi unohtaa. Ne voisivat loukkaantua.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Suolistotarina - Pulinoiden unohdetut huoneet ja vakkari

ViestiKirjoittaja SpaghettiPapytus » 19 Kesä 2016, 23:50

Selasin vain tarkistaajseni, että olenko mukana. Ehkä joskus jaksan lukea, ehkä en, kuka tiätää?
Avatar
SpaghettiPapytus
 
Viestit: 4833
Liittynyt: 06 Helmi 2015, 22:50


Paluu Kirjasto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron