Jokin paska Suolistotarina

Täältä löytyvät upeaakin upeammat suolistotarinat ja muut luovat tuotokset.

Jokin paska Suolistotarina

ViestiKirjoittaja Ihaa » 28 Helmi 2016, 23:28

Katsoin mustaa rakennusta. Mistä lähtien se oli ollut musta?

Ei ollut tavallinen päivä. Nyt oli päivä, jona Pulinoissa pidettäisiin kaikki ovet auki. Siispä kun kulki käytäviä pitkin, ja katseli vakkareiden huoneisiin, näki kaikkea, mitä ei ehkä olisi halunnutkaan nähdä. Synkkiä rituaaleja, runkkausta, obsessioita. Vilkuilijalle se kuitenkin oli hyvä päivä, pääsihän tänään näkemään ihmisiä vaihtamassa vaatteitaan, tai peseytymässä. Tosin jotkut onnekkaat pääsivät unohdettuihin huoneisiin tekemään asioita, joita ei halunnut muiden näkevän.

Kuljin lähemmäksi, ja mitä lähemmäksi pääsin, sen hiiltyneemmältä talo näytti. Talo oli varmaan palanut, mutta se oli sammutettu.

Unohdetut huoneet olivat kuitenkin huonommassa kunnossa, kuin ahkerassa käytössä olevat huoneet. Siispä ne olivat joillekin rituaaleille huono paikka.

Mutta miksi se olisi poltettu? Vahingossa varmaan.

Kuten Pofun rituaaleille. Niissä kun käytettiin usein tulta, ja unohdettujen huoneiden seinät ja lattiat olivat usein kuivia. Myös maalipinta oli lohkeillut pois, joten seinät ammottivat puisina ja koruttomina.
Pofu siis oli päättänyt mennä unohdettuun huoneeseen suorittamaan päivittäisiä salaisia rituaalejaan. Hän ei halunnut muiden näkevän, että oikeasti mitään rituaaleja ei ollut, mutta hän haluai pitää yllä sitä illuusiota, että hänellä oli joitain salaisia rituaaleja. Ja että hän voisi väittää niiden rituaalien olevan päivittäisiä, hänen pitäisi johonkin mennä niitä tekemään.

Toisaalta talon asukeiltahan saattoi odottaa vaikka mitä. Noh, ehkä taloa pitäisi tutkia.

Ja niin Pofu meni. Sattuipa kuitenkin niin, että Pofu näki eräässä unohdetussa huoneessa Atryn tekemässä jotain kielioppiin liittyvää. Totta kai pilkunnussija Pofu halusi mukaan. Ensin hän huonosti vilkuili ovelta, kunnes Atry huomasi hänet.

Astuessani sisään huomasin sisäpuolenkin hiiltyneen pahasti. Huonekalut olivat muuttuneet tunnistamattomiksi.

Pofu siis asteli sisään huoneeseen katsomaan tarkemmin, mitä Atry teki. Luki kielioppikirjaa. Ah! Kielioppihan tunnetusti on elämän suola tuossa mauttomassa elämä-ruoassa.
Pofun päässä kilahti, ja hän varasti yhden kielioppikirjoista. Hän juoksi käytävää pitkin, ja päätyi jotenkin johonkin toiseen kerrokseen tuntemattomaan huoneeseen. Siellä hän tyytyväisenä alkoi lueskelemaan kielioppikirjaa.

Kävelin käytäviä pitkin, ja ollessani melkein toisen kerroksen käytävän päässä, näin eräässä huoneessa hiiltyneen hahmon hiljaa värisemässä ja itkemässä.

Hetken lueskeltuaan hän kuitenkin alkoi taas kuulemaan ääniä, joita ei oikeasti ollut olemassa. Sitten hän tajusi, että tällä kertaa se ei ehkä ollutkaan kieliharha, vaan joku oikeasti saattoikin puhua. Niinpä hän kuulosteli puhetta, ja hetken kuulosteltuaan päätti paeta takaisin tavallisiin huoneisiin mahdollisimman kovaäänisesti. Puolimatkassa kuitenkin totuus iski vasten kasvoja, ja hän tajusi kuulleensa taas kerran harhoja.

Ja kun lähestyin hahmoa, se hieman rauhoittui kuullessaan askeleeni. Kasvotkin se, tai oikeastaan hän käänsi minua kohti.

Kuitenkin hän jatkoi matkaansa takaisin omaan huoneeseensa aikoen jättää matkalla Atryn kielioppikirjan tämän huoneeseen.

Kyselin hahmolta asioita, mutta vastauksia en saanut. Tai oikeastaan sain. Vasta kysyttyäni, haluaako hän hiiltyneiden vaatteidensa tilalle ehjät vaatteet.

Hyvä että olin päättänyt palata. Talo oli tulessa. Nyt pääsin kuitenkin helposti takaovesta ulos kirja tiukasti sylissäni.
Ulkona seisoi melkein koko vakkarikaarti. Siellä sitä seisoskeltiin, ja katsottiin Pulinatalon palamista. Kukaan ei tajunnut soittaa palokunnalle.

Ei halunnut vaatteita. Pyysi minua jättämään itsensä rauhaan.

Aikamme seisoskeltuamme Joku kuitenkin keksi, että joku voisi palokunnalle soittaa. Ja joku soittikin.
Paloauto ajoi pihaan, ja sammutti tulipalon. Talosta oli hiiltynyt lähinnä sisäpuoli, ja ulkopuolikin oli musta. Asumiseen kelvottomaksi oli talo käynyt, joten porukalla päätettiin rakentaa pikapikaa uusi evakkopalsta, jossa vakkarikulttuuri saisi taas kukoistaa.

Ja niin jätinkin. Jatkoin talon kiertelyä. Kesti kauan, ennen kuin tajusin voivani soittaa jollekulle vakkarille.

Muutimme sitten häthätää kasattuun mökkeröiseen. Aikamme siinä tapahtunutta selvittelimme, ja saimme selville, että jokin aukinainen ovi oli ottanut tulta yksin jätetyistä kynttilöistä, jotka tyhmästi oli sijoitettu heti oven taakse.

Aikani selviteltyäni sain tietää Pulinatalon palaneen. Comebackini oli pilalla. Ehkä Pulinat ei kuitenkaan kaivannut minua. Tai minä Pulinoita.

Palo oli alkanut Ebzun huoneesta. Ebzu oli kuitenkin ollut koko päivän toisaalla. Palon alkua oli hankala selvittää, varsinkin, kun joku melkein unohdettu vakkari oli yhä kateissa.

Sanoin kuitenkin vakkareille, että VeH oli yhä Pulinatalossa.

Fluiden kuitenkin muutamaa päivää myöhemnin soitti, ja kyseli kaikkea. Saimme myös häneltä tietää VeHin jääneen Pulinataloon. Päätimmepä siis lähteä häntä hakemaan.

Valkarit olivat tulossa. Päätin lähteä. En halunnut toistaiseksi nähdä heitä.

VeH noudettiin pois vaurioituneesta talosta.
Vakkarit saivat uuden palstan, koska vaakutus kerrankin korvasi jotain.
Kaikki olivat onnellisia.
Paitsi Pofu, joka kirjoitti tämän paskan tarinan. Pofu kirjoitti, mitä sylki suuhun toi, ja juoni tuli myös sitä mukaa. Oikeasti tämän piti kertoa jostain aivan muusta.
Eli loppu huonosti, kaikki hyvin.

Kiitos ja kumarrus kaatuen permannolle.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Jokin paska Suolistotarina

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 29 Helmi 2016, 08:01

Ihan jännä tyyli ja hienosti kerrottu.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39


Paluu Kirjasto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: orusubo, oxeqewuyifub ja 1 vierailijaa

cron