(Jatkuu)
Pakenimme nopeasti takahuoneeseen poliisin hyökätessä sisään kyynelkaasulla.
JT:n johdattamana ryntäsimme takaovesta kadulle. Rika tosin kompastui, ja hänen yksisarvistakkiin repeytyi reikä.
"EI VITTUSAATANA TÄÄ MAKSO JOTAIN 190837939€!!!!1", Rika parkui.
Nostimme Rikan maasta, vahingossa repien lisää hänen takkiaan ja lähdimme juoksemaan liukasta katua pitkin. Oli pimeää.
Juoksimme kohti slummia. Viereisellä kujalla joku narkkari kiljui raapien neuroottisesti päänahkaansa. Hullu.
Piilouduimme vanhan parkkitalon raunioihin. Täältä poliisi ei etsisi.
Katsoimme alas kadulle, ja poliisi partioi viereisillä kortteleilla, välistä piesten ja pidättäen Pimeän Tähden asiakkaistoa, jotka yskivät verta. Kiitos valkaisuaineen.
Aamulla poliiseja ei näkynyt missään.
Empty otti taskustaan puhelimen, ja soitti jonnekkin. Hän käveli poispäin meistä.
JT oli tavallisella aamutuulellaan, rupatellen säästä Rikan kanssa.
"Jos upottaisin hampaani nyt silmääsi, ehtisitkö reagoida ennen sokeutumista?", JT kysyi häijy katse kasvoillaan.
Rika tuijotti suu avoinna, silmät pyöreinä kauhistuneena, ja änkytti jotain epäoleellista.
Minä join kahvia, jota pidin aina mukanani taskumatissa. Tai siis, "kahvia". Pyhän Kurpitsan papisto oli haalinut kaiken kahvin itselleen, joten sain tyytyä rengasöljyyn aspartaamilla ja kissanmaidolla.
"Sain meille kyydin." Empty ilmoitti saapuessaan takaisin.
Muut tuijottivat epäluuloisina.
"Tosin... meidän pitää ensin päästä kaupungista." Empty jatkoi hieman hajamielisenä.
Muut voihkaisivat epätoivoisesti.
Yön tullen, lähdimme kulkemaan kohti.. kohti... en oikeastaan tiedä mihin olemme menossa... Empty sanoi johdattavansa meidät ulos kaupungista.
Astuimme sisään vanhaan bordelliin slummin reunoilla.
"Mitä vittua me täällä teemme?" JT kysyi epäilevänä.
"Lähdemme helvettiin tästä jumalanhylkäämästä paskaslummista!" Empty julisti juhlallisesti, marssien kellaria kohti.
"Miten huorien ruumiiden ihailu auttaa meitä pääsemään ulos kaupungista?" Sanoin häiriintyneenä. Empty ei vastannut.
JT:n katse harhaili.
Empty osoitti homeista seinää.
"Toisella puolella on tunneli", hän sanoi.
Aloimme potkia seinää minkä pystyimme, paitsi Rika, joka suri takkinsa puolesta.
Noin tunnin potkimisen jälkeen, seinässä oli vihdoin miehenmentävä aukko. Sieltä ammotti pimeys.
"Mistä me saamme valoa??" Rika uikutti.
"Mihin me valoa tarvitsisimme?" JT totesi päättäväisenä, ja katosi pimeyteen.
Katsoin Emptyä. "Ei me nyt voida näin vain-" olin sanomassa, mutta Emptykin katosi pimeyteen. "Aha ai mennään vai, no mutta", aloitin, mutta totesin itselleni, että parempi olisi vain mennä perässä. Rika tarttui housunlahkeeseeni kiinni ja ryömi perässä.
Arvellakseni 3:n tunnin ryömimisen jälkeen, alkoi tunnelin päässä näkyä valoa. Tunneli alkoi viettää ylöspäin. Saatoin nähdä auringon. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Olin sanaton. (Faku Gokussa ei nääs näe aurinkoa porvareiden kilometrin korkeiden rakennusten ja ilmansaasteiden takia).
Ilmassa liihotti Korppi™kotkia. Ne parveilivat jonkin eläimen ruhon ympärillä. Menimme lähemmäs tutkiaksemme tätä kuvottavaa, mätänevää ruhoa. Se oli ebzu.
Kärpäsentoukat olivat jo syöneet puolet sen päästä, mutta tuosta rumuudesta ei voinut erehtyä. Se oli peitettynä punaruskeassa karvassa. Sen sarvet oli joku jo kerännyt parempaan talteen.
"HYI VITTU!" Rika huusi puistattuneena.
"On se kyllä ruma..." Siiliö sanoi sanattomana.
Empty astui ruhon yli ja sanoi hieman huonovointisen näköisenä "Meidän on jatkettava matkaa. Yhteyshenkilöni saapuu tuonne kalliolle.", ja osoitti suurta punertavaa kalliota kohti.
Tuntien patikoinnin jälkeen, kun ilta alkoi taas hämärtää, aloimme jo saavuttaa kalliota.
"Luulin että se oli lähellä?!" Rika valitti uupuneena.
"Aavikolla asiat näyttävät olevan lähempänä kuin ovat.", Empty vastasi asiantuntevana.
Saavuimme kallioille aivan läkähtyneinä.
"Ja sitten kiivetään ylös. Hop hop!" Empty sanoi teennäisen energisesti.
Pääsimme kalliolle suunnilleen tunnin kiipeämisen jälkeen. Vastassa siellä meitä odotti helikopteri.
"Tässä on kyytimme." Empty sanoi ja nousi helikopteriin. Me muut seurasimme perässä.
"Olen Biologinalku.", pilotti esittäytyi. "Mutta kutsukaa Bilseksi.", hän jatkoi.
Nousimme ilmaan, ja pian olimme jo satojen metrien korkeudessa maasta.
"M-minä pelkään korkeita paikkoja.", Rika sanoi.
"Turpa kiinni.", Empty vastasi tylysti, ja löi Rikaa. Samalla Rikalta tippui rahapussi.
"Mikäs se helvetti tämä on?", kysyin epäilevänä.
"Ööh.. ei mikään..", Rika sanoi hätäisesti.
"Ja sinähän muuten kerrot saatana!!", Empty kiivastui, ja tarttui Rikaan.
Rika alkoi itkemään ja tunnusti; "Vasikoin JT:n pubista... poliisille.. Se oli vahinko!! Ihan oikeasti!!"
Muut tuijottivat Rikaa vihaisesti.
"Ette te voi olla minulle vihaisia!!!1 Se tapahtui joskus sata vuotta sitten!", Rika jatkoi nyyhkyttäen.
"SENKIN PIKKU PASKIAINEN!", JT huusi, ja heitti Rikan helikopterista.
Rikan pudottua järveen, hänen huutonsa kaikui mielissämme vielä pitkään.
(Jatkuu?)