Tiedättekö sen tunteen, kun et vain tiedä mitä sinun pitäisi tehdä. Sen tunteen, kuin jotain mitä olet havitellut pysyy poissa käsistäsi. Sen tunteen, kun otsooni ei ole tarpeeksi vahvaa. Otsooni ei ole tarpeeksi vahvaa, koska uraani on vahvempaa. Haistelin harmaata kauluspaitaa, sen haju toi mieleen otsoonin. Otsoonin, joka ei ollut tarpeeksi vahvaa, että pärjäisi uraanille. Nostin päätäni hiljaa ylöspäin, näyn kaulan. Erittäin sileän ja pehmoisen kaulan. Ihonväri oli vaalea ja ruskettunut, se toi mieleen otsoonin, joka oli ihan eri sukua uraanille. Uraanin, joka oli vihreää. Siirsin käteni jonkun käsivartta pitkin alaspäin. Tunsin lämpöisen käden. Nostin päätäni vielä vähän ja näin jo leuan. Leuan, joka oli juuri oikeanlainen. Pääni nousi edelleenkin ylöspäin, näin huulet, yhtä pehmeät huulet. Kosketin huulia etusormellani, se toi mieleen otsoonin, joka oli haurasta verrattuna uraaniin. Pääni nousi vain ylöspäin ja näin nenän. Suoraviivainen, jonka päässä oli pieni tila etusormelle. Tökkäsin nenää, etusormeni sopi täydellisesti nenänpäähän. Kuulin äänen sanovan:
"Koska pääsen pois."
Tuo miehekäs ja seksikäs ääni, jonka olin kuullut aina yhtä monta kertaa. Se muistutti minulle, että otsooni on tärkeämpää, kuin uraani. Näin silmät, siniset silmät, joissa hohti toivoa. Aivan kuten otsoonissakin. Silmät, jotka olivat kierouden ja viattomuuden esikuva.
"Miksi teet tätä?", ääni sanoi.
Hän oli, kuin otsoni uraanin kynsissä. Tuo pelon sävy äänessä.
"Et totellut käskyäni.", sanoin.
Pyörittelen etusormella pinkkejä hiuksiani. Katson noita leihuvia hiuksia. Muutamassa sekunnissa menetän tajuntani hetkeksi ja olen maassa. Tunnen kauhean tuskan olkapäälläni ja jonkun painavan minua. Seuraavan kahden minuutin ajan tunnen vain tuskaa. Kunnes se yhtäkkiä loppuu, sitten huomaan kädessäni verta.