Luku I
Katedraalin kellojen kauniit kumahdukset kaikuvat jok'ikiseen erään idyllisen herreläiskaupungin kolkkaan syksyisen aamuauringon ensimmäisten säteiden lakaistessa yön varjoja kaduilta. Kaikki heräilevän kaupungin asukkaat tietävät erittäin hyvin, mitä tuo kaunis ääni on tuova tullessaan. Kuolemaa.
Kaupungin oranssien pudonneiden tammenlehtien peittämälle keskusaukiolle on kerääntynyt väkeä. He odottavat tulevaa näytöstä kihisten jännityksestä. Joukkion katseet kääntyvät hirttolavalla odottelevasta pyövelistä, kun kahden hevosen vetämä vankilavaunu saapuu paikalle. Väkijoukko tekee tietä sotilaiden marssittaessa teloitettavan lavalle.
Kaupunki on nähnyt verrattain lyhyen ikänsä aikana lukuisia teloituksia, mutta tämä on jotain erityistä. Teloitettava ei nimittäin ole vain jokin pahainen maantierosvo tai puukkojunkkari. Tänään teloitettaisiin entinen arvostettu ja varakas aatelismies, jonka kotoa oltiin löydetty pitäviä todisteita raaoista, hyvin epäherreläisistä rituaalimurhista. Eikä siinä vielä kaikki! Mies oli pakoillut lain pitkää kouraa kaupunkia ympäröivissä metsissä noin puoli vuotta. Huhujen mukaan hän oli sopeutunut siellä liikkuvaan siililaumaan.
Hermostuneen näköinen herreläispappi valmistautuu lukemaan ääneen, mistä miestä syytetään sekä toivottamaan tälle Herren suomaa hengellistä pelastusta. Pitkä ja hoikka mies, yksi vanhan ja vauraan Dollyn kreivisuvun kolmesta eksentrisestä (Aina on hyvä muistaa, etteivät aateliset ole koskaan hulluja, vaan eksentrisiä.) perijästä saavuttaa hirttolavan. Luonnon armoilla vietetty aika näkyy hänen ulkomuodossaan hiusten, viiksien ja parran holtittomana kasvuna sekä eläimellisenä katseena silmissä, mutta hänen liikkeensä ovat hänen sukunsa arvolle sopivan elegantteja ja hänen asentonsa ryhdikäs. Hänen kätensä on kahlittu eteen ja hänen poskeensa on polttomerkitty merkki, josta kuka tahansa voi tunnistaa hänet murhamieheksi.
Juuri ennen hirttolavan ensimmäiselle portaalle astumistaan Siiliö-lempinimen saanut kreivi upottaa kyynärpäänsä oikealla puolellaan olevan sotilaan vatsaan, kääntyy vasempaan samalla lyöden toista sotilasta vasaralyönnillä kasvoihin, riistää miekan tämän vyöltä ja survaisee sen omaan vatsaansa salamannopealla liikkeellä. Hetken hälinän jälkeen kaikki rauhoittuvat, sotilaat nostavat kreivin viedäkseen tämän pois, ja väkijoukko alkaa hajaantua hämmentyneinä. Hullu, mikä hullu. Anteeksi, eksentrinen.
***
Enemmän hahmoja, enemmän tapahtumia, enemmän paskaa läppää, enemmän juonentapaista ja enemmän enemmyyttä seuraavassa luvussa.