Kurpizza otti muita vakkareita päähän.
Mikäli mahdollista, hän oli jälleen astetta sekaisampi kuin viime kesänä.
Toisaalta hän ei enää jutellut Trotskin kanssa kyseenalaisista jutuista, ellei GTA V:ssä esiintyvää homoutta lasketa oudoksi asiaksi.
Hän ei vain ollut toipunut Nassesta. Tai Pulinoiden paikan vaihdoksesta. Tai viime kesän trollailuista. Tai lukiosta. Tai Kummittelusta. Oikeastaan hän ei ollut toipunut mistään. Viimeinen niitti oli se, kun Kurpizzan mummo osti hänelle hirvittävän neonvärikkään-porno-uutistenlukija kukkamekon ja uhkasi ehdottaa, että Kurpizza pistäisi sen päällensä. Kurpizza hautasi mekon vaatehuoneensa nurkkaan ja toivoo, ettei kukaan enää kuukauden päästä muista sitä. Hänen mummonsa kuitenkin vainosi häntä soittelemalla vaatien, että Kurpizza pistäisi sen karsean hökötyksen niskaansa.
Hän sekosi.
Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin Sinisiipisen Best selleriksi (kyllä, selleriksi!) nouseessa Pimeät Päivät -suolistotarinassa, vaan kuten Kurpizza nyt vain voi seota. Hän puki päivävaatteet ylleen, jos muisti ja joi sitten joka aamu kupin mustaa kahvia, jonka jälkeen hän laittoi kuulumaan musiikkia. Sitten hän lauloi ja hyppeli edestakaisin joskus useitakin tunteja yhteen putkeen. Lopulta hän kyllästyi, rupesi imuroimaan, väsyi ja keskusteli sitten Trotskin kanssa homoudesta ja liikennevalojen ampumisesta.
Loppujen lopuksi aika ongelmatonta (Herra X:n mielipidettä ei kysytty)
Ongelmia ilmaantui vasta sitten, kun hänen olisi pitänyt laittaa eräs tärkeä paperi talteen.
Eräs suomi24:n työntekijä, nimeä ei tiedetä, joku Saaga tai Matti varmaankin, koputti uusien Pulinoiden oveen vaativasti. Hän yllättyi, kun ex-luotsi tuli avaamaan oven musta t-paita ja kietaisuhame yllään sekä toisessa kädessä aseenaan imurin varsi.
"Onko sivuston ylläpitäjä paikalla?" suomi24 ihminen kysyi kohteliaasti.
"Eip." vastasi Kurpizza ja lisäsi jotain silmälasipäisten salaliitosta.
"Onko täällä ketään luotettavaa henkilöä, jolle voisin antaa tämän kirjeen?" suomi24 ihminen jatkoi sinnikkäästi. Kurpizza vilkaisi taakseen. Paikalla olivat hänen lisäkseen Raippari ja Pofuksio.
"Eip." hän toisti ja lisäsi jotain epämääräistä liittyen poroihin. Suomi24 ihminen katsoi epätoivoisesti kahta muuta vakkaria ja Raippari heltyi ensin.
"Minä voin ottaa sen!" hän sanoi iloisesti. Jokin ajatuksen pilkahdus kävi suomi24 ihmisen mielessä.
"Oletko varma? Kuka olet? Vaikutat jotenkin hämärästi tutulta..."
"Olen Yurika." vastasi Raippari. Ja koska suomi24 ihmiset eivät ole koskaan käsittäneet, että raeppavika, suolistohomoraippari, rainbowdash120 ja Raippari ovat samoja henkilöitä, niin hän ojensi tärkeän kirjekuoren entiselle trollille. Kurpizza yritti protestoida selittämällä jotain epämääräistä Apulannasta. Raippari otti kirjekuoren vastaan, kiitti ja sanoi vievänsä sen turvaan huoneeseensa.
Kurpizza puisti tuohtuneena päätään muistellen edellistä kesää ja lähti hypähdellen keittiön suuntaan.
Raippari ja Pofuksio hyvästelivät suomi24 ihmisen ja Raippari kiikutti kirjeen turvaan jonnekin, josta kukaan ei sitä löytäisi.
Parin tunnin päästä Pulinoissa oli jo vilkkaampaa ja rento puheensorina, koskien itikoita ja muita verenimijöitä (kirjoittaja ei vieläkään ymmärrä, miksi lakimiehet kiinnostaisivat Biologinalkua, mutta kaipa ne ovat ihan hyödyllisiä ottaen huomion Bilsen radikaalin luontoystävän X:n) leijui ilmassa.
"Nimeni on Ruma-Ruba Korpela, turpiin vedän kaikkia..."
"Pää kiinni!"
"Jos nakkikioskilla soitat poskea, niin poskeen alkaa koskea..."
Häijy kinan alku päättyi siihen, kun muut alkoivat uhkailemaan mikropizzoilla.
Fnfn (jonka ulkonäkö erosi viime kesästä melko radikaalisti kasvoissa olevien punaisten viirujen takia. Kukaan ei ole täysin varma, mitä ne ovat, mutta ne ovat ilmiselvästi äärimmäisen taiteellisia ja hienoja) maalasi päivänkakkaran kuvia sohvalla nukkuvan Morson kasvoihin. Morso oli pitkään ollut pelätyimpiä vakkareita valkoisten hiushapsiensa ja creepyn hymynsä takia. Lopulta hän oli kertonut olevansa homoseksuaali, jolloin kaikki hyväksyivät hänet porukkaan. Siltikin, aina joskus aamuisin löydettiin olohuoneen nurkista ja pöytien alta pelosta kyyristeleviä vakkareita, jotka öisellä vessareissullaan olivat unenpöpperössä nähneet Morson. Ajan kuluessa nämäkin tapaukset olivat vähentyneet.
"Hei." Santinyt tervehti. Hän oli kelmeä ja vapisi aavistuksen, koska hänen oli tänään ollut pakko poistua Pulinoista hakemaan Muumilimsaa läheisestä Siwasta. Kaiken kauheuden lisäksi hän oli joutunut keskustelemaan samaan kauppaan eksyneen suomi24 ihmisen kanssa. "Yksi wanhan suolen työntekijä kertoi minuun törmättyään tuoneensa tänne jonkin tärkeän kirjekuoren."
Hiljaisuus lankeni Pulinoihin ja Morso aivasti, jolloin hänen valkeat hiuksensa sotkeentuivat vihreään maaliin.
"Minä otin sen." Raippari kertoi iloisesti. Muutamat henkäisivät kauhistuneena. "Vein sen talteen." Raippari jatkoi.
"Voisitko hakea sen minulle?" Santiny kysyi, eikä osannut pelästyä kauhistuksen henkäyksistä. Raippari nyökkäsi innostuneena. Hän ryntäsi huoneeseensa.
Kului hetki.
Toinen.
Kului varttitunti.
Puolituntinen.
Santinylle alkoi tulla huono-olo. Maali haisi pahalta ja Morso näytti saaneen tappavan päivänkakkararokon. Jokutyyppi käveli ohi, katsahti sohvalle ja juoksi karkuun.
Empty pyysi Fuffea maalaamaan hänelle valtavat, mustat viikset. Fnfn maalasi. Ebzu käveli ohi, näki Emptyn ja juoksi naurua pidätellen siihen suuntaan, minne JT oli hetkeä aiemmin juossut.
Tunnin kuluttua huoneeseen menosta Raippari käveli ulos surkean näköisenä.
"En muista, mihin laitoin sen."
Morso heräsi sarjaan läimähdyksiä, jotka sattuivat melkein samaan aikaan. Hän nosti kauhistuneena päätään ja näki suurimman osan peittäneen kasvonsa. Morso käänteli päätään saadakseen selville läimäyksien alkuperän, kunnes näki Emptyn läimäisevän kätensä otsalleen. Ahaa, Morso ajatteli, ja jatkoi nukkumista. Hän mietti, miksi hänen kasvojensa iho tuntui jotenkin oudolta, mutta onneksi se ei unta haitannut.
-Jatkuu-