Uusi jöö

Foorumipelit, chatit ja muut lapasesta lähteneet ketjut.

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 24 Heinä 2018, 22:03

Ihaa kirjoitti:Ei masennusta voi hommata ja viiltelemistä ei IKINÄ kannata aloittaa


Viilteleminen on kiva iltaleikki.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 25 Heinä 2018, 07:20

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Ei masennusta voi hommata ja viiltelemistä ei IKINÄ kannata aloittaa


Viilteleminen on kiva iltaleikki.


Tosi. Täällä osastolla on ihmisiä, jotka on melkein kuollut viiltelyn takia.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 25 Heinä 2018, 07:33

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.


Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin


Jos koet tarvitsevasi osastojakson, osastolle voi hakeutua esimerkiksi päivystyksen kautta.



Olen työkykyinen niin en pääsisi. Muutenhan kaikki olisivat siellä


Hommaa masennus ja viiltele.


Luultavasti olen jo parantunut yhdestä omin nokkineni.
Siitä jää jälkiä
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 25 Heinä 2018, 16:52

Kurpizza kirjoitti:Luultavasti olen jo parantunut yhdestä omin nokkineni.
Siitä jää jälkiä


Olkapäät on hyvät paikat kun uimaasussakin peitossa, samoin rinnat ja muut yksityiset alueet, ja seksin aikana ne tuskin häiritsevät.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 25 Heinä 2018, 18:53

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:Luultavasti olen jo parantunut yhdestä omin nokkineni.
Siitä jää jälkiä


Olkapäät on hyvät paikat kun uimaasussakin peitossa, samoin rinnat ja muut yksityiset alueet, ja seksin aikana ne tuskin häiritsevät.


Ne on kyllä hirveen epäkäytännöllisiä viiltelykohteita. Ja liikkuvissa nivelissä viiltelyjälkien paraneminen on melko kipeetä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 27 Heinä 2018, 09:56

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:Luultavasti olen jo parantunut yhdestä omin nokkineni.
Siitä jää jälkiä


Olkapäät on hyvät paikat kun uimaasussakin peitossa, samoin rinnat ja muut yksityiset alueet, ja seksin aikana ne tuskin häiritsevät.


Mulla kyllä olkapäät näkyy uikkareissa
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 27 Heinä 2018, 09:58

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:Luultavasti olen jo parantunut yhdestä omin nokkineni.
Siitä jää jälkiä


Olkapäät on hyvät paikat kun uimaasussakin peitossa, samoin rinnat ja muut yksityiset alueet, ja seksin aikana ne tuskin häiritsevät.


Minulla kyllä olkapäät näkyy uikkareissa.
Rintojen viiltely olisi vitun epämukavaa, enhän minä nyt sentään niin masokisti ole. Vaikka irti voisin ne leikata, koska ihan vitun rumat
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 30 Heinä 2018, 14:15

Jokanen ihminen saa elämässään tietyt lähtökohdat, joihin ei voi vaikuttaa. Se on kuin korttipeli. Et voi vaikuttaa siihen, mitkä kortit alkuun saat käteesi, mutta jos pelaat ne fiksusti, voit silti pärjätä.

Asioita, joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa, ovat tietysti esimerkiksi se, minne syntyy ja millaiseen perheeseen. Peruskouluunsakaan ei juuri voi vaikuttaa, samoin kuin ei synnynnäisiin alttiuksiin sairauksille, tai synnynnäisiin sairauksiin.

Musta on koko elämäni tuntunut, että mun kädessä on paskimmat mahdolliset kortit. Ja paskat kortit olenkin saanut, mutta ison osan elämääni olen harmitellut sitä, että kädessä on paskat kortit, enkä ole yrittänyt pelata niitä järkevästi. Viimeiset pari vuotta olen jo enemmän yrittänyt. Joskus pienempänä olen tietenkin vain harmitellut ja kokenut alemmuuden tunteita siitä, että mulla on huonommat kortit, kun useimmilla näyttää olevan.

Jotkut ajattelee, että ne, jotka on luotu kestämään, saa huonoimmat lähtökohdat ja enemmän haasteita ja mutkia elämään. Mä kuitenkin uskon, että huonot lähtökohdat ja haasteet saa ihmisen kasvamaan kestäväksi ja vahvaksi, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Se on vain tapa selviytyä. Ja mitä enemmän haasteita joutuu selättämään, sitä vahvemmaksi kasvaa. Vaikka monilla, joilla esimerkiksi on mielenterveysongelmia, ei näytä olevan haluakaan oppia kestämään, totuus on aivan toinen. Paskat kortit on jaettu, ja kovalla työlläkään niillä ei usein voi voittaa. Pitää vain oppia kestämään ja pärjäämään niiden kanssa. Ja esimerkiksi mielenterveysongelmien kanssa tasapainottelu on äärimmäisen vaikeaa, ja niiden kanssa pärjääminen ja niiden kestäminen vaatii ihmiselta suuria ponnistuksia ja vahvuutta.

Mulla ei kuitenkaan ole niin paskat kortit, kun mä olen joskus ajatellut. Mulla on kädessä niitä hyviä, ja sitten huonompia. Oon syntynyt Suomeen, mutta perheeseen, jossa neurokirjon ongelmat ja mielenterveysongelmat on vahvasti läsnä. Mä olen saanut perinnöllisen alttiuden moniin mielenterveysongelmiin ja muihin sairauksiin ja ongelmiin, ja matkalla olleet väkivaltaiset tapahtumat on saaneet otolliset olosuhteet monien ongelmien puhkeamiselle. Mulle on myös suotu vahvuuksia, mutta osatakseni kunnolla hyödyntää niitä, mun pitää oppia pärjäämään mun puutteiden kanssa. Mulle on suotu hyvin epätasainen kykyprofiili, ja mulla on paljon vahvuuksia ja paljon heikkouksia. Näihin minä en juurikaan ole itse voinut vaikuttaa, joten niiden kanssa on vain opittava pärjäämään.

Mun yksi suurimpia vahvuuksia on tunnistaa mun omia heikkouksia ja ongelmia, sekä löytää niihin ratkaisuja. Mä voin loputtomasti käydä päässäni asioita läpi löytääkseni ratkaisuja, joiden avulla pärjäisin elämässä yhtä hyvin. Useimmat tekee sitä esimerkiksi terapeutin kanssa, mutta mä olen melkein kokonaan joutunut tekemään sitä yksin. Vaan mun loputon tarve ja kyky jäsentää omat ongelmani ja puutteeni itselleni, on auttanut mua selviämään. Kun tiedän ongelmani, voin itsenäisesti etsiä niihin ratkaisuja ja kehittää itseäni. Pyrin kohti sitä, että kaikki asiat päässäni on järjestetty. Se ei tietenkään ole koskaan mahdollista päästä siihen, mutta siihen on hyvä pyrkiä.

Mutta mun pitää elämässäni tehdä tuhottoman paljon elääkseni, kuin normaali ihminen. Se ei kuitenkaan ole missään määrin tavoitteellista, koska normaali tai keskivertoinen ihminen on vain illuusio, sillä jokainen on yksilöllinen. Siispä mä työskentelen sen eteen, että mä pärjään elämässä ja voin toimia omalla tavallani. Se vaatii vielä enemmän, sillä yhteiskunta yrittää kitkeä meistä yksilön pois. Erilaisille ihmisille on huonosti tilaa, kun kaikkia yritetään laittaa tietynlaisiin muotteihin. Yhteiskunta mittaa ihmisten kykyjä vain tietyillä osa-alueilla ja palkitsee niiden mukaan. Voisimme kuvitella, että jokainen ihminen omaa hyvin erilaiset kyvyt, mutta meidät arvosteltaisiin vain sen perusteella, kuinka hyvin osaamme kiivetä puuhun. Toiset ovat ehkä koko ikänsä nauttineet uimisesta, toiset kirjoittamisesta, jotkut yksityiskohtien poimimisesta ja yhdistelemisestä ja yhdet tähtitieteestä. Silti vain sillä, kuinka kiipeämme puuhun, on merkitystä. Tietysti tämä ei mene niin mustavalkoisesti, ja moni muukin kyky arvostellaan, mutta moni jää arvostelematta. Siis syntyy tilanteita, että joku, joka on koko ikänsä esimerkiksi elänyt kehittäen hahmotuskykyään, tuomitaan tyhmäksi tai vähemmän arvokkaaksi, koska hän ei osaa kiivetä puuhun yhtä hyvin, kuin toiset.

Tämän esimerkin mainitsin siksi, koska minä olen koko elämäni joutunut kehittämään niitä taitoja, joista ei palkita, ja ne taidot, joista palkitaan, saattavat olla puutteellisia. Sen johdosta minua on aina arvosteltu niiden perusteella, sekä tuomittu huonommaksi ihmiseksi. Samalla kuitenkin minä joudun tekemään paljon monia enemmän pärjätäkseni, koska käsikorttini ovat huonommat, kuin useilla. Niitä ponnisteluja ei kuitenkaan usein arvosteta.

Minun kuitenkin kuuluu olla se ihminen, joka minä olen, vaikka se vaatii enemmän ponnisteluja, kuin muottiin sopeutuminen. Se vain tarkoittaa, että olen valinnut tien, joka on pitkä ja kivinen, pimeässä metsässä, ja hukkuu välillä puiden sekaan, ja pitää etsiä, mistä se jatkuu. Koska karttaa ei ole, välillä eksyy tai päätyy väärälle tielle tai jopa taaksepäin, muonavaroja on niukasti ja välillä vesi loppuu kesken.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 30 Heinä 2018, 21:25

Ihaa kirjoitti:Jokanen ihminen saa elämässään tietyt lähtökohdat, joihin ei voi vaikuttaa. Se on kuin korttipeli. Et voi vaikuttaa siihen, mitkä kortit alkuun saat käteesi, mutta jos pelaat ne fiksusti, voit silti pärjätä.

Asioita, joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa, ovat tietysti esimerkiksi se, minne syntyy ja millaiseen perheeseen. Peruskouluunsakaan ei juuri voi vaikuttaa, samoin kuin ei synnynnäisiin alttiuksiin sairauksille, tai synnynnäisiin sairauksiin.

Musta on koko elämäni tuntunut, että mun kädessä on paskimmat mahdolliset kortit. Ja paskat kortit olenkin saanut, mutta ison osan elämääni olen harmitellut sitä, että kädessä on paskat kortit, enkä ole yrittänyt pelata niitä järkevästi. Viimeiset pari vuotta olen jo enemmän yrittänyt. Joskus pienempänä olen tietenkin vain harmitellut ja kokenut alemmuuden tunteita siitä, että mulla on huonommat kortit, kun useimmilla näyttää olevan.

Jotkut ajattelee, että ne, jotka on luotu kestämään, saa huonoimmat lähtökohdat ja enemmän haasteita ja mutkia elämään. Mä kuitenkin uskon, että huonot lähtökohdat ja haasteet saa ihmisen kasvamaan kestäväksi ja vahvaksi, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Se on vain tapa selviytyä. Ja mitä enemmän haasteita joutuu selättämään, sitä vahvemmaksi kasvaa. Vaikka monilla, joilla esimerkiksi on mielenterveysongelmia, ei näytä olevan haluakaan oppia kestämään, totuus on aivan toinen. Paskat kortit on jaettu, ja kovalla työlläkään niillä ei usein voi voittaa. Pitää vain oppia kestämään ja pärjäämään niiden kanssa. Ja esimerkiksi mielenterveysongelmien kanssa tasapainottelu on äärimmäisen vaikeaa, ja niiden kanssa pärjääminen ja niiden kestäminen vaatii ihmiselta suuria ponnistuksia ja vahvuutta.

Mulla ei kuitenkaan ole niin paskat kortit, kun mä olen joskus ajatellut. Mulla on kädessä niitä hyviä, ja sitten huonompia. Oon syntynyt Suomeen, mutta perheeseen, jossa neurokirjon ongelmat ja mielenterveysongelmat on vahvasti läsnä. Mä olen saanut perinnöllisen alttiuden moniin mielenterveysongelmiin ja muihin sairauksiin ja ongelmiin, ja matkalla olleet väkivaltaiset tapahtumat on saaneet otolliset olosuhteet monien ongelmien puhkeamiselle. Mulle on myös suotu vahvuuksia, mutta osatakseni kunnolla hyödyntää niitä, mun pitää oppia pärjäämään mun puutteiden kanssa. Mulle on suotu hyvin epätasainen kykyprofiili, ja mulla on paljon vahvuuksia ja paljon heikkouksia. Näihin minä en juurikaan ole itse voinut vaikuttaa, joten niiden kanssa on vain opittava pärjäämään.

Mun yksi suurimpia vahvuuksia on tunnistaa mun omia heikkouksia ja ongelmia, sekä löytää niihin ratkaisuja. Mä voin loputtomasti käydä päässäni asioita läpi löytääkseni ratkaisuja, joiden avulla pärjäisin elämässä yhtä hyvin. Useimmat tekee sitä esimerkiksi terapeutin kanssa, mutta mä olen melkein kokonaan joutunut tekemään sitä yksin. Vaan mun loputon tarve ja kyky jäsentää omat ongelmani ja puutteeni itselleni, on auttanut mua selviämään. Kun tiedän ongelmani, voin itsenäisesti etsiä niihin ratkaisuja ja kehittää itseäni. Pyrin kohti sitä, että kaikki asiat päässäni on järjestetty. Se ei tietenkään ole koskaan mahdollista päästä siihen, mutta siihen on hyvä pyrkiä.

Mutta mun pitää elämässäni tehdä tuhottoman paljon elääkseni, kuin normaali ihminen. Se ei kuitenkaan ole missään määrin tavoitteellista, koska normaali tai keskivertoinen ihminen on vain illuusio, sillä jokainen on yksilöllinen. Siispä mä työskentelen sen eteen, että mä pärjään elämässä ja voin toimia omalla tavallani. Se vaatii vielä enemmän, sillä yhteiskunta yrittää kitkeä meistä yksilön pois. Erilaisille ihmisille on huonosti tilaa, kun kaikkia yritetään laittaa tietynlaisiin muotteihin. Yhteiskunta mittaa ihmisten kykyjä vain tietyillä osa-alueilla ja palkitsee niiden mukaan. Voisimme kuvitella, että jokainen ihminen omaa hyvin erilaiset kyvyt, mutta meidät arvosteltaisiin vain sen perusteella, kuinka hyvin osaamme kiivetä puuhun. Toiset ovat ehkä koko ikänsä nauttineet uimisesta, toiset kirjoittamisesta, jotkut yksityiskohtien poimimisesta ja yhdistelemisestä ja yhdet tähtitieteestä. Silti vain sillä, kuinka kiipeämme puuhun, on merkitystä. Tietysti tämä ei mene niin mustavalkoisesti, ja moni muukin kyky arvostellaan, mutta moni jää arvostelematta. Siis syntyy tilanteita, että joku, joka on koko ikänsä esimerkiksi elänyt kehittäen hahmotuskykyään, tuomitaan tyhmäksi tai vähemmän arvokkaaksi, koska hän ei osaa kiivetä puuhun yhtä hyvin, kuin toiset.

Tämän esimerkin mainitsin siksi, koska minä olen koko elämäni joutunut kehittämään niitä taitoja, joista ei palkita, ja ne taidot, joista palkitaan, saattavat olla puutteellisia. Sen johdosta minua on aina arvosteltu niiden perusteella, sekä tuomittu huonommaksi ihmiseksi. Samalla kuitenkin minä joudun tekemään paljon monia enemmän pärjätäkseni, koska käsikorttini ovat huonommat, kuin useilla. Niitä ponnisteluja ei kuitenkaan usein arvosteta.

Minun kuitenkin kuuluu olla se ihminen, joka minä olen, vaikka se vaatii enemmän ponnisteluja, kuin muottiin sopeutuminen. Se vain tarkoittaa, että olen valinnut tien, joka on pitkä ja kivinen, pimeässä metsässä, ja hukkuu välillä puiden sekaan, ja pitää etsiä, mistä se jatkuu. Koska karttaa ei ole, välillä eksyy tai päätyy väärälle tielle tai jopa taaksepäin, muonavaroja on niukasti ja välillä vesi loppuu kesken.


Kytketään 95% ihmiskunnasta pois ja jätetään vain parhaimmat yksilöt. Eipähän tule noita ongelmia enää.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 30 Heinä 2018, 21:56

Ei se ole ratkaisu. Maailma tarvitsee erilaisia ja omanlaisiaan ihmisiä. Mullakin on valtavasti potentiaalia, mutta mun pitää oppia pärjäämään mun ongelmien kanssa, että mun potentiaali pääsee oikeuksiinsa. Mä kuulen usein ihmisiltä, että mussa on paljon potentiaalia, mutta myös paljon ongelmia. Ja mussa on. Mulla on valtavasti tarjottavaa, mutta ennen kuin voin tarjota mitään, mun pitää ottaa se, mitä tällä maailmalla on mulle annettavanaan, että saan itseni toimimaan optimaalisesti.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Voikukkia ja orkideoita. Voikukkaihmiset kasvavat hyvin hankalissakin oloissa, ja orkideaihmiset tarvitsevat paljon ihanteellisemmat olosuhteet kasvaakseen hyvin. Voikukkaihmiset pärjäävät helposti hyvin, mutta orkideaihmiset loistavat paljon paremmin saatuaan oikeat olosuhteet. Eli orkideaihmiset vaativat enemmän, mutta myös antavat enemmän. Ja minä olen orkidea.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 31 Heinä 2018, 07:17

Ihaa kirjoitti:Ei se ole ratkaisu. Maailma tarvitsee erilaisia ja omanlaisiaan ihmisiä. Mullakin on valtavasti potentiaalia, mutta mun pitää oppia pärjäämään mun ongelmien kanssa, että mun potentiaali pääsee oikeuksiinsa. Mä kuulen usein ihmisiltä, että mussa on paljon potentiaalia, mutta myös paljon ongelmia. Ja mussa on. Mulla on valtavasti tarjottavaa, mutta ennen kuin voin tarjota mitään, mun pitää ottaa se, mitä tällä maailmalla on mulle annettavanaan, että saan itseni toimimaan optimaalisesti.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Voikukkia ja orkideoita. Voikukkaihmiset kasvavat hyvin hankalissakin oloissa, ja orkideaihmiset tarvitsevat paljon ihanteellisemmat olosuhteet kasvaakseen hyvin. Voikukkaihmiset pärjäävät helposti hyvin, mutta orkideaihmiset loistavat paljon paremmin saatuaan oikeat olosuhteet. Eli orkideaihmiset vaativat enemmän, mutta myös antavat enemmän. Ja minä olen orkidea.


"Minusta ihmiset, jotka jaottelevat ihmiset kahteen ryhmään genitaalialueisden perusteella ovat perseestä. Minä jaottelen ihmiset sen mukaan, miten taitavia he ovat; taiteelliset ja tylsät ei-taiteelliset. Minä olen tärkeä, minun vuokseni täytyy uhrata kymmenien ei-tärkeiden työpanos. Yhteiskunnan täytyy tukea elämääni kymmeniä vuosia, jonka jälkeen voin kirjoittaa feministisen runkkukirjan ja näin tuon maailmaan paljon hyvää. Sinä tylsä Kurpizza et ansaitse aikaa mt-hoitajalle, koska olet tylsä ei-taiteellinen! Tee vaan se itsemurha, sinun sietää kuolla parempien tieltä, viet turhaan mt-toimiston resursseja!"
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 31 Heinä 2018, 08:19

Kupizza. Minä en tarkoita, että koska joku ei olisi orkidea, hän ei ansaitsisi huolenpitoa. Minä en myöskään tiedä, oletko sinä voikukka, vai orkidea. Tässä maailmassa jokainen ansaitsee apua kasvaakseen kokonaiseksi ihmiseksi. Liian huonoissa olosuhteissa ei kukaan kasva. Koska kaikki ihmiset lähtökohtaisesti ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, huolimatta siitä, millaisia he ovat, ei ole missään määrin järkevää jaotella, kuka ansaitsee apua ja kuka ei. Apua ansaitsee kuka vaan, joka sitä tarvitsee ja on valmis ottamaan vastaan.

Mutta jos sinä itse koet, ettet ansaitse apua, sinun on hankala ottaa sitä vastaan. Jos koet tarvitsevasi apua, hae sitä ja ota sitä vastaan.

Minä en myöskään kehoittanut sinua tekemään itsemurhaa, koska siinä heitetään hurja määrä resursseja ja potentiaalia hukkaan. Sinussakin on paljon hyviä puolia, joita et ehkä itse osaa edes tunnistaa. Ja oppiaksesi kunnolla hyödyntämään hyviä puoliasi ja potentiaaliasi, sinun pitää oppia käsittelemään asioita ja selviämään huonompienkin puolien kanssa. Se ei ole helppoa ja se on koko elämän kestävä prosessi, jota jokainen joutuu tekemään pärjätäkseen. Sillä kaikilla meistä on ne hyvät ja huonot puolensa.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 31 Heinä 2018, 09:56

Eipä ne vittu auta vaikka kuin soittelee.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 31 Heinä 2018, 11:04

Kurpizza kirjoitti:Eipä ne vittu auta vaikka kuin soittelee.

Jos olo on kovin huono, voit yrittää mennä päivystykseen ja sanoa, ettet kestä enää. Mitä vahvemmin tuot ongelmia ja mielialaasi esille, jopa hiukan liioitellen, sitä paremmin sinut suostutaan huomaamaan ja sitä paremmin suostutaan auttamaan.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 31 Heinä 2018, 22:26

Asiat alkaa hahmottua mulle. Osastolla oon tehnyt paljon töitä sen kanssa, että kuka mä oon ja mistä mun ongelmat on lähtöisin. Mutta mitä syvemmältä tonkii, sen enemmän ja ikävempiä asioita löytää.

Oon löytänyt viime päivinä paljon selityksiä asioille, joiden oon tiennyt olevan, mutten ole osannut selittää. Tällaisia asioita on paljon. Sisäinen tyhjyyden tunne, jota mä yritän täyttää milloin ihmissuhteilla, ruualla ja muulla tekemisellä, ei koskaan lähde. Musta tuntuu ja on aina tuntunut, että mä en ole yhtä kokonainen ihminen, kuin muut. Toisaalta mä vihaan itseäni kaikista eniten, mutta toisaalta yritän koko ajan selittää itselleni olevani äärimmäisen tärkeä. Pohjimmiltani kuitenkin olen itseni pahin vihollinen. Mun tunne-elämä on myös äärimmäisen epävakaa ja mun tunnereaktiot on vahvoja. Mä voin olla aivan äärettömän onnellinen ja mä voin pienestäkin asiasta suuttua suuresti ja itkeä suruani monta tuntia. Mulla on elämässä ollut paljon lyhyitä ja intensiivisiä ihmissuhteita, joilla mä oon yrittänyt täyttää pohjatonta tyhjiötä mun sisällä. Mä nään ihmiset mustavalkoisesti. Mun on hyvin hankala nähdä samassa ihmisessä samaan aikaan sekä hyviä, että huonoja puolia, ja mun ihmissuhteet alkaa usein pohjattomasta ihailusta ja toisen pitämisestä aivan mahtavana, mutta hetkessä voin nähdä tämän ihmisen pahimpana lierona ja yht'äkkiä katkaista välit. Mulla on äärimmäisen matala itsetunto, ja mä en koe ansaitsevani elämässä mitään hyvää. Mä en pysty asettamaan itseäni tasavertaiseen asemaan toisten kanssa. Mä en todellakaan osaa hallita mun impulsseja. Mä en ole mustasukkainen tai kateellinen, koska mä en näe itseäni niin arvokkaana ihmisenä, että mulla olis oikeus. Mulla ei ole pysyvää minäkuvaa, vaan mun käsitys itsestäni vaihtelee aivan äärettömän paljon ja nopeasti. Etenkin mun seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti vaihtelee jatkuvasti ja siksi sanon sukupuolekseni muu ja seksuaalisuuntaukseksi pan. Mä kerron ihmisille liian aikaisin liian henkilökohtaista tietoa. Ja ylipäänsä liian henkilökohtaista tietoa muutenkin. Pystyisin selittään vaikka tuntemattomalle kadulla, millaisia parafilioita mulla on, mitä mä maanisena olen koheltanut tai millaisella paskalla olen tänään käynyt. Mä yritän koko ajan todistella itselleni ja muille, että mä pystyn tekemään tiettyjä asioita, ja samalla tekemällä kyseenalaisia asioita mä yritän hakea ihmisiltä hyväksyntää. Mä olen itselleni myös täysin arvoton.

Nämä ja monia muita asioita olen saanut nimettyä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 03 Elo 2018, 16:57

Välillä tuntuu, ettei asioissa ole mitään järkeä. Pääsin eilen osastolta kotiin, ja nyt mietin, mitä vittua teen nyt. Mulla on syyskuun loppuun sairaslomaa. Masennuksen talia kuitenkaan juuri mikään ei tunnu tyydyttävältä. Sisäisestä tyhjyyden tunteesta puhumattakaan. Vaikka mitä tekee, se ei täytä sitä sisäistä tyhjiötä. Ei ylensyönti, seksi, ihmissuhteet, alkoholi, syömishäiriö, viiltely, musiikki tai mikään muukaan ole sitä koskaan täyttänyt.

Edes viiltely ei enää tunnu oikein miltään. Mä oon ihminen, joka ei tee syviä, mutta tekee paljon, ja aiemmin määrät on olleet 30-120 kerralla. Eilen noin 300 ei enää tuntunut missään. Ne on vaan aivan pintanaarmuja, koska syvempien tekeminen ei tunnu juuri enempää miltään.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 06 Elo 2018, 18:06

Sen jälkeen, kun aloitin masennuslääkkeet, oloni on tavallaan kohentunut. Tällä hetkellä silti mulla on vaikea masennusjakso, lääkkeet kuitenkin tekee sen, ettei mua samalla tavalla liikuta masennuksen ja ahdistuksen tunne, jolloin sitä on helpompi kestää tai sen voi hetkeksi sivuuttaa. Koska mä syön Ketipinoria, jota käytetään myös unilääkkeenä, mä nukun nykyään tosi hyvin. Muuten nukkuisin katkonaisesti ja paljon vähemmän, mikä osaltaan tekee sen, että kun masennus väsyttää tosi paljon, en nukkumalla pääse toipumaan siitä väsymyksestä. Nyt nukun 9-11 tuntia yössä heräämättä, joten mä olen aivan eri tavalla virkeä.

Tällä kertaa vaikea masennus ei ole eskaloitunut psykoottiseksi, kuten usein nuorempana. Se on ihan hyvä asia. Myös ahdistus on paljon normaalia vähäisempää.

Oon lähiaikoina viillellyt yllättävän paljon. Kahtena päivänä vain, mutta aiemmin näin paljon olis vienyt yli viikon. Mä en tee suurimmasta osasta kauheen syviä, just sen verran vaan, että verta tulee. Näitä on kuitenkin liikaa laskettavaksi. Arvioisin näitä olevan 400-700, yhdeksässä rivissä. Rivit on suurin osa tosi tiiviitä, yhdessä rivissä nilkasta polveen voi olla yli sata. Edelleen tietysti myös näkyy edelliset tän kesän tuotokset. Nyt yritän kuitenkin taaas lopettaa. Ei mitään hajua, kuinka monta kertaa olen jo yrittänyt lopettaa.

Älkää ikinä aloittako. Koko ajan kasvaa vaan se määrä ja syvyys. Myös viiltelyvälineet vaihtuu enemmän tuhoa tekeviin. Onneksi ite en oo koskaan niin syviä tehnyt, että tikata olis tarvinnut, mutta sen verran, että lattialla on verilammikoita. Joskus teen syvempiä, yleensä pintanaarmuja. Joskus viime syksynä kun tein syvempiä, niillä meni yli kolme viikkoa parantua. Arvet näkyy haaleena vieläkin, mutta päällä on neljä kerrosta uusia.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 06 Elo 2018, 22:25

Ihaa kirjoitti: Minä en myöskään tiedä, oletko sinä voikukka, vai orkidea. .


Pohdin tätä pitkään ja päätin olevani kitukasvuinen voikukka, sillä se on tarpeeksi tavanomainen ja tylsä niin ettei suurin osa ihmisistä edes huomaa sitä.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 10 Elo 2018, 00:01

Mä en tiedä, miksi tän pitää olla näin kamalaa, kun en ole enää marokkolaisen kanssa. Eihän me ehditty tunteakaan kuin kuukausi. Mä oon surkea suremaan asioita, koska masennus on vienyt kyvyn itkeä asioita. Ei enää pysty. Joskus vielä pystyi, enää ei. Mä vaan suren ilman että se johtaa surun loppumiseen. Mun tapa surra on katsoa sarjoja ja syödä. Joskus mun tapa surra oli myös nukkua aivan liikaa joka päivä, mutta nyt menee 9-12h per päivä, eikä 14-16h per päivä, mikä yläasteella meni. Normaalisti saisin unta klo 22-23 välillä, mutta nyt en saa surulta edes unta. Mä kaipaan sitä marokkolaista, ja sitä aikaa, jonka mä vietin sen kanssa. Se oli jotain uutta ja mielenkiintoista, jännittävää ja ihanaa. Jotain, mikä tapahtuu vaan kerran elämässä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 11 Elo 2018, 23:51

Ehkä nyt on sopiva hetki ristiä minut hulluksi. Minä en todellakaan tiedä, mitä päässäni liikkuu, ja kun yritän selittää sitä, lääkärit, psykologit ynnä muut vain hämmentyy lisää. Välillä tuntuu, kuin joku muu ohjaisi mun käytöstä, välillä en tunnista itseäni ja toisinsaan teen asioita muistamatta jälkikäteen. Tunnen sekä itseni että kaikki muutkin ihmiset kovin vieraiksi, aivan kuin he eivät olisi aitoja. Onneksi pääni sisäiset äänet ovat vaienneet. Tosin toimin itse samoin, kuin ne tekivät. Kyseenalaistan väärin asioita, ja estän itseäni tunnistamasta todellisuutta. Todellisuus on se asia, jota viimeiseen asti hsluan paeta, koska todellisuus tuntuu olevan kuin akvaario, jonka päällä kävellään, ja jossa lukee, että siellä on valkohai. Minä voin nähdä akvaarioon ulkopuolelta, mutta en missään nimessä haluaisi mennä sinne päälle kävelemään, vaikken ole edes nähnyt sitä valkohaita, sillä se on piilossa. Niinpä menen mieluummin katselemaan vaikka pupuja. Siinä missä valkohai on potentiaalinen vaaran aiheuttaja, jos menee liian lähelle, puput taas on rauhallisia, eikä tarvitse pelätä niiden hyökkäävän kimppuun.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 13 Elo 2018, 18:07

Masennus alkaa helpottaa ja oon saanut energiaa tehdä normaaleja asioita. Mun on pitkään pitänyt ostaa esimerkiksi ohrahiutaleita ja leipämaltaita, ja nyt olen saanut sen aikaan. Kun oon syönyt leivät, mitä mulla nyt on, niin teen mallasleipää. Sitten oon vihdoinkin siivonnut. Siivousurakka on yhä kesken, vaikka se onkin kestänyt jo päiväkausia, mutta teen pari asiaa päivässä. Oon mm pessyt vessan seinät ja lattian, kaikki roisketahrat kaappien ovista, mopannut lattiat ja järjestänyt vaatekaapin ja ruokakaapit. Mulla on ihan saatanasti kuiva-aineita. Montaa lajia papuja, linssejä, jauhoja, hiutaleita ja siemeniä. Ja paljon -60% makaroneja. Ja muita asioita. Esimerkiksi mausteita. Yli 30 erilaista pelkästään kuiva-aineissa, ja vain kolme on mausteseoksia. Ja jääkaapissa on vielä lisää, esimerkiksi inkivääritahnaa, currypastaa ja tamarinditahnaa. Koska mulle on tärkeetä, että ruuassa on makua. Parhaita mausteita on korianteri, tamarindi, kumina ja timjami.

Oon myös vakavasti miettinyt rupeavani kasvissyöjäksi. Mä muutenkin syön kotona lihaa aika harvoin, silloinkin lähes aina ilta-aleilta. Täyshintaisena en osta, koska ei oo hintansa väärti. Mä en oikein pidä melkein minkään lihan mausta ja koostumus on jotain vielä kamalampaa. Hyvin valmistettu kana on kuitenkin hyvää. Rakuunakana ja hapanimeläkana. Toki pavutkin on hyviä hapanimeläkastikkeessa ja kyllä mä rakuunastakin jotain keksin. Maidosta ja kananmunasta en kuitenkaan luovu, koska juusto ja jäätelö (kaikkia hyviä makuja ei saa vegaanina) ja kananmuna vaan on hyvää ja monikäyttöistä, Tuskin kalastakaan luovun, koska mä pidän kalasta paljon. Aika harvoin mä kyllä kalaa syön. Ja kun kaloista tykkäisin oikeastaan kaikista paitsi seistä. Lohi on ihan ok, mutta lähinnä graavattuna. Kasvissyönti tulisi kuitenkin halvemmaksi ja sitten saisin koulussa kasvisruokaa, joka on parempaa, kuin normiruoka.

Toistaiseksi olen syönyt kotona lähinnä kasvisruokaa ja käytän kasvimaitoja ja jos haluan jogurttia, ostan kasvipohjaista, koska maito maistuu pahalta. Jäätelöissäkin vegaanijäätelöt on usein maukkaampia, mutta ne on useimmat selkeästi kalliimpia ja kaikkia makuja ei saa vegaanina. Kasvimaidot taas on tosi hyviä ja niitä on montaa makua. Ainakin tattari, hirssi, riisi, kaura, soija, manteli, hasselpähkinä, cashewpähkinä ja macadamia tullut kohdattua. Macadamiamaito on aivan taivaallista, mutta tiedän vain yhden paikan, josta sitä saa, 5dl purkeissa, se on kallista ja muutenkin käyn siellä aika harvoin.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 23 Elo 2018, 15:43

Pakka taas sekasin. Tiistaina join kännit (vittu keskellä viikkoa), vaikka olin (ja olen) kipeenä. Harhailin kaupungilla ja lähdin taas tuntemattoman miehen matkaan. Neljäs kerta alle kahden kuukauden ja toinen kerta alle viikon sisään. Tässä tosin pitää muistaa, että olin kolme viikkoa viimeisestä kahdesta kuukaudesta myös osastolla ja erosin alkukuusta ja viime kuussa. Oon ollut siis aika ehtivä. Mun lääkettä varmaan nostetaan, kun ei se oikein auta manioihin. Nytkin tekee mieli vaan seikkailla, kännätä ja nussia. Mitään ihmeellisempiä seikkailuja ei oo vielä ollu. Ei mitään semmosia, että herään Turun linja-autoasemalta ilman, että tarinaan liittyy alkoholi. Vielä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 23 Elo 2018, 22:45

Voi kun vois itkeä omaa pahaa oloa. Pariin vuoteen ei enää oikein ole jaksanut. Vasta äärimmäisen pahaa oloa. Silloin itkin, kun ensin viiltelin ja sitten menin päivystykseen. Kun erosin marokkolaisesta, en voinut. Olisin vaan halunnut itkeä. Nytkin haluaisin itkeä. Mulle tapahtuu ikäviä asioita, koska mä en voi hallita itseäni. Mä en välitä enää samalla tavalla, kuin joskus, mutta silti ne sattuu.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 24 Elo 2018, 21:52

Tää on rankkaa syömishäiriön kanssa, kun painan nyt kai jotain kymmenisen kiloa enemmän, kuin viime syksynä (nyt bmi muistaakseni noin 21). Kun mä katson mun käsiä, ne näyttää läskeiltä. Samoin vatsa, kyljet, selkä, jalat, kasvot, kaikki. Muutosta on vaikea hyväksyä. Mä en ollut laihempana onnellisempi, mutta silti mä kaipaan sitä aikaa. Oli hienoa yhtäkkiä mahtua koon xs farkkuihin ja oli hienoa muutenkin olla pienempi. Ja oli hienoa, kun sai päivän kalorisaldoksi vaikka 300. Se meni kuitenkin ohi. Mä lihoin bulimialla. Tällä hetkellä paino hitaasti tippuu, vaikka syön aivan mitä ja miten sattuu. Oon kuitenkin joka ikinen päivä pettynyt itseeni, koska mä en halua olla tän kokoinen. Jalat mä voin vielä hyväksyä, mutten käsiä ja keskivartaloa.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 18 Syys 2018, 18:59

Sanoisin, että on yksi helpohko asia jolla voit helpottaa oloasi: lopeta päihteiden käyttö. Alkoholi pahentaa mt-ongelmia. Minultakin löytyisi kännissä tarpeeksi motivaatiota itseni listimiseen, jos ne samat selvänä vainoavat tilanteet tulisivat humalassa vastaan.

Vasta luin lööpeistä että mt-kuntoutujien tulee välttää alkoholin käyttöä. Eli ei ole omaa mutua.

Paljon tsemppiä sinulle juomisen lopettamiseen. Et tule katumaan sitä.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 22 Syys 2018, 18:36

Joo tässä on päihteiden käyttöä yritetty lopettaa. Pisin aika nyt ollut puolitoista viikkoa. Juominen on johtanut ikäviin asioihin, esim meinasin hukuttautua ja tapasin myös kännissä tyypin, joka mut raiskasi. Mutta en osaa lopettaa juomista. Vaikka mun juominen ei ole holtitonta, en osaa lopettaa.

Viime aikojen kuulumisia on raiskauksen lisäksi itsemurhayritys, jonka jälkeen lopetin lääkkeet ja nyt syön niitä satunnaisesti pahaan unettomuuteen. Ilman ketipinotia saatan kolmen vuorokauden aikana nukkua vaikka viisi tuntia yhteensä. Oli tässä myös nielurisatulehdus, kuumetta lähemmäs 40 astetta ja yhdessä kohtaa puhe meni kivun takia.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 08 Loka 2018, 23:15

Nielurisatulehdus palasi, pahempana kuin aiemmin. Toinen antibioottikuuri kehiin. Nyt on vahvemmat antibiootit, buranaa ja lisää panacodia. Buranan ja panacodin kanssa just just pystyy juomaan ja syömään nuudeleita ja jäätelöä. Nielurisat, kaulan imusomukkeet ja ilmeisesti jotkut rauhasetkin kaulassa on aivan turvonnut. Kaula on niin turvonnut, että se näkyy aivan selkeästi. Viimeksi ei ollut näin paha. No, ainakin on hyvä syy syödä jäätelöä. Toki tää kipu on ajoittain melko sietämätöntä. Aamulla en saanut ees suuta auki tai voinut puhua, kun sattui niin saatanasti.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Vieras » 10 Marras 2018, 16:40

:clap: Hei kaikille!
Vieras
 

Edellinen

Paluu Hiekkalaatikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron