Ihaa kirjoitti:En lääkärissä osaa spontaanisti vastata niihin tärkeinpiin kysymyksiin, kuten miksi olet täällä, mitä oireita sinulla on tai miten sinä koet tämän asian vaikuttavan elämääsi. Tästä syystä olen alkanut kirjoittamaan koneella kaikkia tärkeitä asioita ylös. Esim kaikki traumat, mahdollisen kaksisuuntaisen oireet kulloinkin masennuksen, hypomanian, manian ja sekamuotoisen jakson aikana. Hypomaanisenakin jo sairaudentunto katoaa, joten oireet pitää kirjottaa paperille silloin, kun esim masentaa, koska silloin on helpompi nähdä hypomanian oireet. Oireettomaan jaksoon on turha odottaa oireiden kirjausta, sillä oireettomia jaksoja on melko vähän ja ne voivat olla melko lyhyitä.
Olen kirjoittanut 7,5 sivua, kaksi ja puoli sivua joka kerta. Kirjoitan ylös kaiken, mihin tarvitsen jotain tukea, edes keskusteluapua. Suurimmat ongelmat vievät eniten tietenkin, mutta esim mun pitää mun sukupuoli-identiteettiä saada käsitellä jonkun kanssa, koska en mä voi parantua jos joku niinkin alkeellinen asia kun sukupuoli-identiteetti tökkii ja jää aiheuttamaan masennusta ja ahdistusta. On myös asioita, joista pitää esim mahdollisesti terapiaan mennessä aloittaa, ja asioita, jotka voivat odottaa. Esimerkiksi masennusta ja ahdistusta olen saanut käsitellä ja minua on autettu löytämään niihin keinoja, mutta vaikka hypomaniaan tai sekamuotoisiin jaksoihin minulla tai läheisilläni ei ole mitään. Mä olen myös muutamaan asiaan ajoittain melko addiktoitunut, mutta nekin pitää vaarallisuusjärjestyksessä käsitellä. Syömishäiriökin on tavallaan addiktio. Sen haluaisi lopettaa, muttei mitenkään vaan pysty, koska siihen on liian vahva riippuvuus. Ja esimerkiksi anoreksia on sairaus, kenties ainoa, joka voi saada sairastuneen pelkäämään paranemista enemmän, kuin itse sairautta, vaikka tietäisikin anoreksian tappavan pidemmän päälle. Mä en koskaan ole sairastanut anoreksiaa, mutta anoreksiatyyppistä oireilua on toki ollut.
Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho
Ei sukupuolia ole kahta. Niitä on vain yksi. Miehet. Naiset on esineitä.
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho
Ei sukupuolia ole kahta. Niitä on vain yksi. Miehet. Naiset on esineitä.
Väärin. Miehet ovat vain rankempia seksileluja.
Ihaa kirjoitti:Näin yöllä julmaa painajaista. Siinä painajaisessa oli perjantai 18.5.2018 klo 11:20 ja huomasin, etten ole ottanut torstain pilleriä (mulla on käytössä minipillerit, ihan syystä). Pillereiden ehkäisyteho kärsii, jos ei muista ottaa säännöllisesti ja eilisten pillereiden unohtaminen tarkoittaisi, että olisin voinut tulla raskaaksi. Tää oli melkein yhtä julma painajainen, kun se, kun näin unta, että tein positiivisen raskaustestin.
Mulla tulee kaikesta mieletön määrä sivuoireita. Toissapäivänä alleviivasin lääkkeiden pakkausselosteista lääkkeistä tulleet haittavaikutukset. Useissa aika huima määrä.
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.
Tai olla harrastamatta yhdyntää.
Ihaa kirjoitti:YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.
Tai olla harrastamatta yhdyntää.
Mut tuntuu paremmalta ilman kortsua ja se on jotenkin spontaanimpaa ilman. Ja ne pillerit on ettei tarvis kortsuja.
Seksin väliin jättäminen ei oo vaihtoehto Ei mulle. Ei tietenkään aina tarvii panna, mut on sekin kivaa.
Ja siis painajaiset ja oudot unet on sivuoire Miranaxista (särkylääke), jota jouduin eilen ottamaan.
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Ihaa kirjoitti:YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.
Tai olla harrastamatta yhdyntää.
Mut tuntuu paremmalta ilman kortsua ja se on jotenkin spontaanimpaa ilman. Ja ne pillerit on ettei tarvis kortsuja.
Seksin väliin jättäminen ei oo vaihtoehto Ei mulle. Ei tietenkään aina tarvii panna, mut on sekin kivaa.
Ja siis painajaiset ja oudot unet on sivuoire Miranaxista (särkylääke), jota jouduin eilen ottamaan.
Pidä hauskaa sitten kun seksitaudit tulevat mukaan.
Kurpizza kirjoitti:"Sivuvaikutuksina on mielialan heilahtelu (tosi ihanaa mielenterveysongelmaisena, kun pillerit saa muutenkin heittelevät mielialat heittämään vielä normaalia enemmän, mikä lisää vaikka itkuisuutta, ahdistusta ja siten paniikkikohtauksia)"
Tämän takia en uskaltaisi syödä. Paniikkikohtausta en ole saanut vähään aikaan, mutta itkua ja ahdistusta on vähän väliä. Mielialat kanssa vaihtelee ja keskittymiskyky on nolla.
Äiti sentään on voinut paremmin.
Ihaa kirjoitti:Harmittaa, kun julkinen puoli toimii hitaasti. Tässä on pari kuukautta jo odoteltu, mutta. Lähetteen aikuispuolelle tutkimuksiin saan varmaan elokuussa. Siitä mennee 1-4kk, että siellä on ensimmäinen aika. Sitten ne tutkimukset voi kestää 2-8kk, jonka jälkeen voi mennä 2-20kk, että pääsen terapiaan. Eli voi mennä kolme vuotta, että mä saan terapiaa. Sitä ennen ei välttämättä juuri tukea edes tarjota. Kolme vuotta on pitkä aika odottaa. Etenkin, kun lähes päivittäin tuntuu, että mä kuolen näihin mielenterveysongelmiin. Mä en halua kuolla, musta vaan tuntuu, että mä kuolen.
Ihaa kirjoitti:Huomaa, kuinka oirekirjo kehittyy ja selkeytyy koko ajan. Jotkin asiat lakkaa, toisia tulee tilalle. Alkuun esimerkiksi paniikkikohtauksia liittyi vain sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Sitten muihin ahdistaviin tilanteisiin. Sitten vaikka oksentamisen, hammaslääkärien, veren, kivun tai raskauden pelkoon. Nykyään niille ei enää aina ole edes selkeää syytä. Paniikkikohtaus voi tulla koska vaan, varoittamatta. Kai mulle on tullut paniikkihäiriö tai jotain.
Oireilu alkaa myös koko ajan uudella tapaa linkittyä yhteen, kun se on selkeytynyt. Esimerkiksi syömishäiriöoireilu ottaa vahvoja vaikutteita oksentamisen pelosta ja paniikkikohtauksista. Vaikka oireilu olisi bulimista, niin en oksenna. Silloin ahdistaa ajatus siitä, että ei pysty oksentamaan, ja tuska siitä voi olla todella suurta. Mutta oksentaminen pelottaa niin paljon, että edes väkisin ei pysty oksentamaan. On uskomatonta, kuinka syvälle kurkkuun voi sormet tunkea ja niillä tehdä siellä vaikka mitä, oksentamatta, koska pelko on niin voimakasta, että se pakottaa olemaan oksentamatta. Ja bulimiassahan idea ei ole se, että välttämättä oksentaisit, mitä söisit, vaan se, että yrität päästä ahmitusta ruuasta eroon, eli estää sen lihottavat vaikutukset. Keinoja voi olla esimerkiksi oksentaminen, paastoaminen, runsas ja pakkomielteinen liikkuminen ja laksatiivit. En myöskään aikoihin ole oikein voinut vetää liikkumistakaan yli, koska liikkuminen nostaa sykettä. Sykkeen nousu liittyy usein paniikkikohtaukseen ja sykkeen noustessa alan panikoida sitä, tuleeko nyt paniikkikohtaus, mikä voi johtaa paniikkikohtaukseen. Kun paniikkikohtauksia tulee muulloinkin, kuin selkeän syyn kanssa, olen alkanut vähän pelkäämään, että milloin paniikkikohtaus tulee. Liikkuminen voi aiheuttaa paniikkia paniikkikohtauksen pelossa, samoin monet muut asiat.
Keskiviikkona oli yksi erikoisimmista paniikkikohtauksista. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä lähteä kävelylle. Päätin sitten kävellä hyvin reippaasti melkein pystysuoraa rinnettä. Se nosti sykkeen itsessään jo korkealle, ja kun tajusin sen, alkoi ahdistamaan, tuleeko paniikkikohtaus. Ja sieltähän se paniikkikohtaus iski. Syke nousi vielä lisää ollen kovimmillaan noin 230, tuntui että kaadun, pyörryn, oksennan ja kuolen. Silmissä alkoi sumeta, rintaan sattui ja sydämen tykytyksen tunne oli aivan helvetillisen kova, tärisin, tuntui, etten saanut henkeä, minulle tuli todella kylmä, tuntui kuin tasapaino olisi pettänyt, tuntui että oksennan tästä kivusta ja kuolen siihen, että sydän hakkaa niin lujaa. Mäki, jota olin kävellyt, pahensi ahdistusta, ja tuli jonkinlainen pakene tai kuole -reaktio ja pääsin muutaman sata metriä vielä, ennen kuin jalat muuttuivat aivan makarooniksi. Kaikista hämmentävintä oli se, että samalla liikkumisen tuoma adrenaliini ja liikkumisen voimakas hyvänolontunne oli vahvasti läsnä. Samalla olo oli aivan järkyttävän kamala ja samalla jotenkin hyvä. Noo aikani kun sain rauhoiteltua niin pääsin kävelemään niillä makaronijaloillani kotia kohti. Kohtauksen alusta tunnin kuluttua olin päässyt kai 400-600m lähemmäs kotia ja jouduin jatkuvasti jäädä istumaan, koska jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Myöhemmin poikaystävä haki minut bussipysäkiltä, jolla olin tunnin istunut, kerta en siitä eteenpäin enää jaksanut kävellä. Matka paniikkikohtauspaikasta bussipysäkille oli siis sen 400-600m ja kotiin oli alle 2km.
Mahdollisen kaksisuuntaisen kanssa myös menee vähän miten sattuu. Mahdollisesti sairausjaksoja on vuoden sisällä ollut 6-10. Tämän vuoden puolella aika (hypo)mania voittoista. On saattanut olla niin hypomaniajaksoa, sekamuotoista jaksoa, maniajaksoa ja lyhyttä masennusjaksoa. Sekamuotoinen jakso oli ehdottomasti kamalin, sillä mieliala saattoi päivän aikana vaihtua monia kertoja syvästä masennuksesta maaniseen ja sieltä takaisin syvään masennukseen. Tuntuu hyvin pahalta, kun mieliala saattaa vartissa tippua maanisen riemukkaasta hyvin apaattisen masentuneeseen. Sellaiseen, että ei enää kiinnosta yhtään mikään, kun masentaa niin paljon. Ei välttämättä jaksa syödä, juoda, käydä kusella, pukea, vaihtaa asentoa tai edes ottaa peittoa, vaikka olisi aivan jäässä. Silloin ei välillä jalat kanna ja muutamakin metri voi ottaa henkisesti niin voimille, että tarvitsee seuraavaa paria metriä varten levätä 10-50min.
Kuitenkin kaiken kaikkiaan olo on enemmän hallittavissa ja siedettävissä, kuin joskus. Vaikka nyt on paljon, mitä ei joskus ollut, niin silti muistan sen, kun yläasteaikoina masennus oli vaikea, ahdistus läsnä niin voimakkaana, että se ei aina edes merkittävästi eronnut paniikkikohtauksen ahdistuksesta, ja paniikkikohtauksia saattoi olla neljä päivässä. Nyt on aivan eri tavalla vaikeata, koska nyt joutuu painimaan niin erilaisten asioiden kanssa, koska oirekuva muuttuu vuosien varrella. Siinä missä ennen mielenterveysongelmat tuntuivat lähinnä pään sisässä, niin nyt vaikka ahdistus tuntuu koko kehossa ja muutenkin erilaisena. Jotenkin siedettävämpänä, koska ahdistus pelkän pään sisässä on kamalaa, mutta kun osa ahdistuksesta jakaantuu kehollisiin oireisiin ja siten pään sisäinen tunne ei ole niin voimakas, niin olo on siedettävämpi.
Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho
Ai tänään, torstaina ?
Okei keskiviikkona. Mutta missä??
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho
Ai tänään, torstaina ?
Okei keskiviikkona. Mutta missä??
Yhdessä paikassa, kävelitte ohitse.
Vieras kirjoitti:Ihaa kirjoitti:Se määrä ei ole 2500kcal kaikilla, vaan se riippuu monista asioista, esim iästä, painosta, aktiivisuudesta, aineenvaihdunnan nopeudesta jne. Mutta älkää herranjestas sitä ruvetko laskemaan. Se vie paljon aikaa, eivätkä luvut ole tarkkoja. Jos jossain ruoka-aineessa on vaikka 50kcal/100g, toisen lähteen mukaan luku voi olla 65kcal/100g. Sitten jos syö esim valmisruokaa, sen kalorimäärä voi heittää jopa monta sataa kilokaloria. Ja jos yrittää laskea kulutusta, se on vielä epätarkempaa. Jos jokin asia jollain kuluttaa vaikka 300kcal/h, sinulla se voi kuluttaa 150-500kcal/h, riippuu monista asioista, esim kuinka intensiivistä tekeminen on.
Näännyttäminen ei myöskään kannata. Se pistää kehon stressitilaan, jonka takia ei laihdu kunnolla, ja jos syö vähänkin enemmän, keho ehdoin tahdoin pitää kiinni kaikesta energiasta, minkä siitä saa.
Ja jopa minä tiedän, että pakonomainen painonpudotus tuo heikompia tuloksia, kun elämäntapamuutokset. Ei tarvitse olla edes isoja muutoksia. Vaikka sellaisia, että valitsee portaat hissin sijaan ja jos haluaa syödä herkkuja, niin syö joskus ensin vaikka porkkanan, koska silloin herkkuja ei teekkään mieli enää niin paljon. Silloin kun minä syön normaalisti ja järkevästi, yritän syödä tasaisesti pitkin päivää monipuolisesti, paljon kasviksia ja esim siemeniä. Kun ruuasta saa paremmin vitamiineja, siitä tulee kylläisemmäksi. Hiilihydraatteja ei kannata lähtökohtaisesti hankkia esim vehnästä, koska vehnän hiilihydraatit ovat nopeita ja ravintoköyhiä eli kohta on uudestaan nälkä. Hyvin rasvainen ruoka (esim mäkkisafka) aiheuttaa kehossa pahimmillaan viikkoja kestävän tulehdusreaktion, joka epätasapainottaa kehon toimintaa.
Mutta oikeasti ruuan pitää olla myös hauskaa. Kannattaa kokeilla kaikkia uusia makuja ja uusia ruokia. Ja mausteet. Yrtit on aika helppoja, esim rosmariini, ruohosipuli, timjami, rakuuna, korianteri, kumina, tilli ja oregano. Sit inkivääri, kurkuma, sitruuna, sipulit ja savupaprikajauhe on helppo saada menemään melkein mihin vaan. Ja uusia makuyhdistelmiä kannattaa kokeilla. Ruokakriitikkojen mukaan ruuasta ja jälkiruuasta saa mielenkiintoista yhdistämällä samaan ruokaan vastakohtia, esim pehmeä ja rapea, suolainen ja makea.
Ja herkuttelu on osa elämää. Kannattaa upottaa herkkuhetkiä pitkin viikkoa. Herkkuhetki voi olla mitä vaan pientä, pari palaa suklaata, muffini, chiavanukas. Mä ainakin olen viime aikoina rakastunut chiavanukkaisiin. Ensin voi tehdä vaikka smoothien ja sitten lisää siihen chiansiemeniä, jotka turpoavat ja siitä tulee vähän paksumpaa. Tein tässä yksi päivä sellaista hyvää chiavanukasta, jossa oli banaani, ananasta, puolen limen mehu, puolikas passionhedelmä, kauramaitoa ja chiansiemeniä. Noh, sitä ei yrittämälläkään voi epäterveelliseksi tuomita. Itse olen paljon koettanut etsiä perinteiselle karkki-, limu-, sipsilinjalle jotain muuta. Kohmeiset metsämansikat ja viinirypäleet käy karkista, jasmoothiet on aina hyviä kun itse tekee. Yksi oma herkkuni on sellainen, missä on banaania, vadelmia, kaurahiutaleita ja kauramaitoa. Ja uunikeittobanaanit vuohenvalkohomejuustolla Keittobanaani ei ole kauhean makea, ja se sopii hyvin voimakkaanmakuisten juustojen kanssa. Keittobanaanista voi myös tehdä sipsejä paistamalla pannulla pienessä määrässä öljyä ja maustamalla suolalla. Yksi parhaista asioista ikinä. Myös bataattiranut valkosipulidipillä on yksi mun suurimmista paheista. Ite kypsennän bataatit niin et ne ei oikeastaan ole ihan täysin kypsiä, vaan vähän rouskuu. Ja leikkaan ne oikeasti mäkkiranujen kokoisiksi. Sit kevyesti öljyä ja suolaa ja uuniin sopivaksi aikaa. Valkosipulidippiä taas saa maustamalla purkin kaura fraichea esim valkosipulilla, sitruunalla ja hunajalla.
Ja oikeesti ruokaa on niin monta hyvää sorttia. Ja ennen olin hirvee sokerihiiri, saatoin syödä karkkia viikossa vaikka puoli kiloa, mut kun jätin karkit ja muut niin makeet jutut pois ja rupesin syömään säännöllisemmin, enemmän oikeaa ruokaa ja hedelmäisiä jälkiruokia pari kertaa viikossa, niin eipä kauheesti karkkia, leivonnaisia tms tee mieli. Vaan niitä hedelmiä ja marjoja. Ja tietty just vaikka bataattiranuja. Ja onhan se nyt paljon parempi. Mulla myös nykyään tulee vaikka karkista aika pienestäkin määrästä huono olo, kun se on niin makeeta. Toki kyllä hedelmistäkin banaani on mun suuhun sellaisenaan vähän turhan makea. Yleensä tasapainotan sitä jollain happamalla, esim pihlajanmarjoilla tai sitruksilla. Ja inkiväärillä. Inkivääriä ja sitruunaa voi kyllä tunkea melkein kaikkeen, suolaiseen ja makeaan.
Netin mutumitoilla tulisi minun syödä 2300, ruokaiväkirjan mutumitalla syön ainakin arkipäivisin jatkuvasti alle 1500. Tässä on kyllä jotain mätää.
Ihaa kirjoitti:Ja siis täällä ne ylämäet on niin jyrkkiä osa, että vaikka menee askeleella vaan 20-30cm eteenpäin, pääsee 30-60cm ylöspäin. Joissain on juurakkojen takia muodostunut portaan tapaiset, joissa yksi askelma voi viedä yli puoli metriä ylöspäin. Sellasta on rankkaa kiivetä, kun mäki on pitkä.
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Ihaa kirjoitti:Ja siis täällä ne ylämäet on niin jyrkkiä osa, että vaikka menee askeleella vaan 20-30cm eteenpäin, pääsee 30-60cm ylöspäin. Joissain on juurakkojen takia muodostunut portaan tapaiset, joissa yksi askelma voi viedä yli puoli metriä ylöspäin. Sellasta on rankkaa kiivetä, kun mäki on pitkä.
Ei ole rankkaa kiivetä jos kiipee tarpeeksi.
Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.
Kurpizza kirjoitti:Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.
Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin
Ihaa kirjoitti:Kurpizza kirjoitti:Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.
Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin
Jos koet tarvitsevasi osastojakson, osastolle voi hakeutua esimerkiksi päivystyksen kautta.
Kurpizza kirjoitti:Ihaa kirjoitti:Kurpizza kirjoitti:Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.
Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin
Jos koet tarvitsevasi osastojakson, osastolle voi hakeutua esimerkiksi päivystyksen kautta.
Olen työkykyinen niin en pääsisi. Muutenhan kaikki olisivat siellä
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa