Toistan.
Kenenkään ei ole pakko lukea.
Kenenkään ei ole pakko lukea
________________________________________________________
Eli. Reilu viiden kuukauden aikana on tapahtunut paljon. Tosiaan muutin ja nyt maanantaina alkaa uusi koulu jätettyäni vanhan kesken. Lisäksi sain vihdoin diagnoosin ibs:sästä, jonka johdosta sain vihdoin kouluun erityisruokavalion. Niin, enhän mä sitä olekkaan sairastanut kuin koko ikäni Mutta hyvä että nyt, sillä kesällä syödyn antibioottikuurin jälkeen se paheni. Ei onneksi pahimmasta päästä, mutta oikealla ruokavaliollakin se usein on melko ikävä.
Muuton jälkeen mun ruokavalio muuttui myös täysin. Juuri nyt ainakin syön paljon paremmin, kuin porukoilla asuessani. Monipuolisemmin, säännöllisemmin ja noh, ibs:än takia kaikki ruoka melkeinpä pitää yleensä tehdä itse, niin terveellisemmin. Mulle ihan tärkeimpiä on kasvikset, kananmunat, siemenet ja puuro. Vanha kunnon puuro. Syön tällä hetkellä yleensä 1-2 kertaa päivässä puuroa ja marjoja. On kyllä semmosta opiskelijabudjetin ruokaa toi puuro, että huhuh. Kaurapuuro esim maksaa alle 10 senttiä per lautanen, ja marjat oon kerännyt ite niin ne on melkeinpä ilmaisia.
Rahaongelmia ei ole. Tilillä on rahaa joka kuukausi enemmän kun edellisenä. Ja mä en nuukaile mitenkään pahasti, vaan syön niin kalliisti kun huvittaa. Juuri muuhun ei rahaa sitten kulukkaan. Oon kuitenkin oikeesti aika saita ihminen, mut yritän et ruuan suhteen kuitenkin uskaltaisin käyttää rahaa, koska ibs:n takia en voi syödä ihan mitä vaan ja se tulee kalliimmaksi, joten jos nuukailisin, niin söisin vähemmän kasviksia.
Ja oon nyt yllättävän paljon ostanut vaatteita, käytettynä tietenkin, koska ekologisuus, halpuus jne. Ostin kirpparilta yhdet maiharit, jotka maksoi 15€, ja ne on ihan täydelliset. Hyvässä kunnossa, aitoa nahkaa, metallikärjet, sopii mun jalkaan hyvin, ei hierrä ja ei tuu jalat niillä kipeeksi vaikka kävelis 20km, ei liian kuumat tai liian kylmät ja niihin mahtuis vaikka viidet villasukat, mutta onneksi ne saa silti tarpeeksi kireelle jne. Yks tuttu katto et jumankauta tommoset maksaa uutena pari sataa. Kaikkea muutakin oon ostanut, mutta noi maiharit on ihan helmi. Kuitenkin suurin probleema on se et halusin tietyn tyylisiä ja ns "miesten vaatteita", mutta sen tyylisiä ei käytettynä juuri naisillekaan löydy, joten näillä mennään, mitä löytyy.
Yläasteella mä pelkäsin pukeutua mitenkään räväkästi. Mulle turvallinen vaihtoehto oli silloin aina mustat kollarit, lenkkarit, musta t-paita ja musta huppari. En ehkä sillon aatellu mut ehkä kaikki sitäkin sit ihmetteli kun mulla oli melkein aina mustat vaatteet. Nyt kuitenkin onneksi pukeudun erilailla ko silloin. Mun suosikkeja on puna-mustaraidalliset farkut, keinonahkahousut, Psychework-paita, pipo jossa on kolme Pietarin ristiä, sellanen huppari, jossa on mitä lie silmämunia ja zombinsormia, sekä tietty ne mun maiharit ja metsänvihreä villakangastakki. Paljon erottuvampaa kun mitä oon aiemmin uskaltanut pukea, kun oon tajunnut et ketään muuta ei kiinnosta mun ulkonäkö niin paljoa kun mua.
Niin ja ostin ukulelen. Sit voitin arvonnassa kitaran, mutta se on iskällä lainassa kun se aikoo opetella soittamaan sitä. Mä voin opetella ukulelea ja kun käyn porukoilla ni soittelen kitaraa. Vaikka kyllä ukulele on sitten saatanasta kitaraan verrattuna. Ei pääse alemmas ku c. Mut ukulele on kivan pieni, ja niin helppo kun siinä on vaan neljä kieltä.
Ja mun sukulaiset kyselee jo kovasti et koska minä alan lapsia tekemää Voi nyt hemuli sentään, ei alle kakskymppisenä ees tarvii vielä miettiä tekeekö lapsia.
Musta tuntuu et pitäisin paljon niistä ihmisistä, jotka on muunsukupuolisia, mutta hankala sanoa kun oon kaksi joskus melko pikaisesti nähnyt ja sen useammasta en oo kai edes kuullut.
Ja oon huomannut et kun ennen olin unissani vaihtelevasti nainen, mies ja muunsukupuolinen spörgelö, niin nyt oon melkein aina unissani mies. Jännä juttu. Ja sukupuoli-identiteettikin on jännä juttu. Siitäkin on tullut vähän helpompi asia, vaikka en mä vieläkään uskalla tehdä kaikkea, mikä tuntuis musta oikealta, koska mä edelleen pelkään uudenlaisia soisaalisia tilanteita ja niihin pitää oppia yksi kerrallaan. Mutta mä en enää koko ajan mielessäni selittele, että en mä silti ole mies, vaikka mä teen näin, ja en mä silti ole nainen, vaikka mä teen näin. Koska ei sillä lopulta ole oikeasti merkitystä, että vaikka laitanko kynsilakkaa, sillä ei se kerro mun sukupuolta millään tasoa oikeesti vakavasti otettavasti.
Nyt kuitenkin kaikki muuttuu koko ajan ja mä vihdoinkin aidosti etsin itseäni, koska mä voin niin paljon paremmin, että mulla on aikaa ja energiaa siihen. Ja mä etsin ihan kaikkea. Tyyliä, luonnetta, mielenkiinnonkohteita jne. Jännä aatella, että mä olen kohta 18, mutta mulla ei ole vielä mitään hajua itsestäni ihmisenä. Jotain oon jo löytänyt, esimerkiksi se, että mä olen luonteeltani kuitenkin pohjimmiltani tosi positiivinen ihminen, mutta se on vaan ollut piilossa monta vuotta masennuksen takia.
Ensi kesänä mä menen telttailemaan, kun kukaan ei voi estää. Mulla on teltta ja makuupussi yms, ja rinkan saan iskältä lainaan, sillä sillä on niitä monta. Ootan innolla.
Ja oon jotenkin enemmän zen. Mä en enää samalla tavalla ärsyynny, ahdistu, suutu jne. On mulla paljon tunteita ja voimakkaitakin sellasia, mutta negatiivisia mä olen alkanut käsittelemään kätkemisen sijaan.
Eipä tässä kai muuta nyt äkkiseltään. Ei tarvitse kommentoida