Uusi jöö

Foorumipelit, chatit ja muut lapasesta lähteneet ketjut.

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 05 Touko 2018, 21:29

100.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 08 Touko 2018, 10:27

En lääkärissä osaa spontaanisti vastata niihin tärkeinpiin kysymyksiin, kuten miksi olet täällä, mitä oireita sinulla on tai miten sinä koet tämän asian vaikuttavan elämääsi. Tästä syystä olen alkanut kirjoittamaan koneella kaikkia tärkeitä asioita ylös. Esim kaikki traumat, mahdollisen kaksisuuntaisen oireet kulloinkin masennuksen, hypomanian, manian ja sekamuotoisen jakson aikana. Hypomaanisenakin jo sairaudentunto katoaa, joten oireet pitää kirjottaa paperille silloin, kun esim masentaa, koska silloin on helpompi nähdä hypomanian oireet. Oireettomaan jaksoon on turha odottaa oireiden kirjausta, sillä oireettomia jaksoja on melko vähän ja ne voivat olla melko lyhyitä.

Olen kirjoittanut 7,5 sivua, kaksi ja puoli sivua joka kerta. Kirjoitan ylös kaiken, mihin tarvitsen jotain tukea, edes keskusteluapua. Suurimmat ongelmat vievät eniten tietenkin, mutta esim mun pitää mun sukupuoli-identiteettiä saada käsitellä jonkun kanssa, koska en mä voi parantua jos joku niinkin alkeellinen asia kun sukupuoli-identiteetti tökkii ja jää aiheuttamaan masennusta ja ahdistusta. On myös asioita, joista pitää esim mahdollisesti terapiaan mennessä aloittaa, ja asioita, jotka voivat odottaa. Esimerkiksi masennusta ja ahdistusta olen saanut käsitellä ja minua on autettu löytämään niihin keinoja, mutta vaikka hypomaniaan tai sekamuotoisiin jaksoihin minulla tai läheisilläni ei ole mitään. Mä olen myös muutamaan asiaan ajoittain melko addiktoitunut, mutta nekin pitää vaarallisuusjärjestyksessä käsitellä. Syömishäiriökin on tavallaan addiktio. Sen haluaisi lopettaa, muttei mitenkään vaan pysty, koska siihen on liian vahva riippuvuus. Ja esimerkiksi anoreksia on sairaus, kenties ainoa, joka voi saada sairastuneen pelkäämään paranemista enemmän, kuin itse sairautta, vaikka tietäisikin anoreksian tappavan pidemmän päälle. Mä en koskaan ole sairastanut anoreksiaa, mutta anoreksiatyyppistä oireilua on toki ollut.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 09 Touko 2018, 15:17

Ihaa kirjoitti:En lääkärissä osaa spontaanisti vastata niihin tärkeinpiin kysymyksiin, kuten miksi olet täällä, mitä oireita sinulla on tai miten sinä koet tämän asian vaikuttavan elämääsi. Tästä syystä olen alkanut kirjoittamaan koneella kaikkia tärkeitä asioita ylös. Esim kaikki traumat, mahdollisen kaksisuuntaisen oireet kulloinkin masennuksen, hypomanian, manian ja sekamuotoisen jakson aikana. Hypomaanisenakin jo sairaudentunto katoaa, joten oireet pitää kirjottaa paperille silloin, kun esim masentaa, koska silloin on helpompi nähdä hypomanian oireet. Oireettomaan jaksoon on turha odottaa oireiden kirjausta, sillä oireettomia jaksoja on melko vähän ja ne voivat olla melko lyhyitä.

Olen kirjoittanut 7,5 sivua, kaksi ja puoli sivua joka kerta. Kirjoitan ylös kaiken, mihin tarvitsen jotain tukea, edes keskusteluapua. Suurimmat ongelmat vievät eniten tietenkin, mutta esim mun pitää mun sukupuoli-identiteettiä saada käsitellä jonkun kanssa, koska en mä voi parantua jos joku niinkin alkeellinen asia kun sukupuoli-identiteetti tökkii ja jää aiheuttamaan masennusta ja ahdistusta. On myös asioita, joista pitää esim mahdollisesti terapiaan mennessä aloittaa, ja asioita, jotka voivat odottaa. Esimerkiksi masennusta ja ahdistusta olen saanut käsitellä ja minua on autettu löytämään niihin keinoja, mutta vaikka hypomaniaan tai sekamuotoisiin jaksoihin minulla tai läheisilläni ei ole mitään. Mä olen myös muutamaan asiaan ajoittain melko addiktoitunut, mutta nekin pitää vaarallisuusjärjestyksessä käsitellä. Syömishäiriökin on tavallaan addiktio. Sen haluaisi lopettaa, muttei mitenkään vaan pysty, koska siihen on liian vahva riippuvuus. Ja esimerkiksi anoreksia on sairaus, kenties ainoa, joka voi saada sairastuneen pelkäämään paranemista enemmän, kuin itse sairautta, vaikka tietäisikin anoreksian tappavan pidemmän päälle. Mä en koskaan ole sairastanut anoreksiaa, mutta anoreksiatyyppistä oireilua on toki ollut.


On vain 2 sukupuolta mies ja nainen. (Johon muuten lasketaan myös transihmiset,koska heillä ei ole mitään kolmatta sukupuolta vaan he ovat sitä sukupuolta mitä kokevat olevansa.)

Ja sitten on:

Kuva
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 09 Touko 2018, 18:28

//Rikkaruoho

Ei sukupuolia ole kahta. Niitä on vain yksi. Miehet. Naiset on esineitä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 10 Touko 2018, 18:40

Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho

Ei sukupuolia ole kahta. Niitä on vain yksi. Miehet. Naiset on esineitä.


Väärin. Miehet ovat vain rankempia seksileluja.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 10 Touko 2018, 19:40

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho

Ei sukupuolia ole kahta. Niitä on vain yksi. Miehet. Naiset on esineitä.


Väärin. Miehet ovat vain rankempia seksileluja.


Ja siihenhän minä niitä käytänkin.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 14 Touko 2018, 00:08

Oon viime aikoina alkonut hahmottamaan mun pelkoja ja niiden vaikutuksia. Yksi suurimpia mua mietityttävimpiä on ollut mun suunnaton oksentamisen pelko. Oon vasta viime aikoina tajunnut oikeasti pelkääväni nimenomaan oksentamista. Oksentamisen pelko on vuosia ilmennyt erinäisenä ahdistuksen ja pelon tunteena tilanteissa, joissa pidän edes lievästi mahdollisena, että oksentaisin. Aina kun mieleeni on tullut jokin oksentamisesta muistuttava, olen voinut kokea suunnatonta ahdistusta tai en ole esim pystynyt syömään. Mä en vuosiin pystynyt syömään vaikka banaania, koska siitä tuli jostain syystä oksentaminen mieleen.

Ja mä pelkään pimeää. En mä jotenkaan aatellut pelkääväni pimeää, mutta olen mä jollain tasolla pelännyt pimeää ala-asteikäisestä. Ihan lapsena en sitä kai pelännytkään. Seurassa pimeys ei pelota, vaan yksin. Koirankin seura auttaa. Siksi mun on ollut helpompi nukkua silloin kun vaikka koira on ollut täällä, kun vaikka se pieni ja tyhmä koira onkin niin tuo se silti turvallisuuden tunnetta. Parhaiten mä kuitenkin nukun, jos mun poikaystävä on kylässä. Sen eron huomaan nyt niin selkeästi. Yksin ollessakin kun mä menen nukkumaan, niin sammutettuani kattovalon mulla on puhelimen taskulamppu niin kauan, että mä olen peiton alla. Laitettuani puhelimen pois en enää voi avata silmiä ellen laita puhelimen taskulamppua päälle. En voi katsoa pimeyteen. Enkä voi kulkea pimeässä kämpässä. Porukoilla asuessa siinä ei ollut ongelmaa, koska olihan talossa muitakin.

Nykyään suurin syy pelätä pimeää on se, että yläasteikäisenä kun mulla esiintyi harhoja, niistä varmaan 90-95% esiintyi pimeän aikaan. Mutta nykyään on oikeasti tosi ihanaa, kun viikonloppuisin yleensä yksi on täällä ja nukkuu tossa vieressä. Ei pelota ollenkaan, jolloin on helppo nukahtaa ja helppo nukkua. Uni on jotenkin syvempää ja palauttavampaa silloin. Ihanaa on myös se, että voi sitten herätessa halailla ennen kun jaksaa nousta ylös. Tietty silloin kun häi täällä on, nukahtaa helpommin, kun tulee päivällä enemmän tehtyä, jolloim on väsyneempi.

Harhoja, hulluksi tulemista ja hulluna olemista mä myös pelkään. Koska mulla ei juuri ole ollut harhoja enää pitkään aikaan, en ole enää niin tottunut niihin, jolloin ne tuntuu pelottavammilta. Nykyään harhat on sävyltään neutraaleja, esim askeleita, yskimistä, naksahduksia yms ja niitäkin on hyvin harvoin. Kuitenkin tavallisista äänistäkin alan pelkäämään, onko ne taas harhoja, tulenko mä nyt lopulta hulluksi. Pelkään, että oikeasti kaikki mitä mä koen, on harhaa ja erityisen julmaa sellaista. Pelkään, että joku päivä mä havahdun jostain ja mä olen joko herännyt tyyliin koomasta tai parantunut psykoosista tai jotain.

Ja mä pelkään hammaslääkäreitä. Hammaslääkärien vaatteet, hammaslääkärin haju, hammashoitolan ohi meneminen tms saattais edelleen saada paniikkikohtauksen aikaan. Mä en tiedä, mä en halua kokeilla. Joskus pelkkä ajatus hammaslääkäristä saattoi laukaista paniikkikohtauksen. Nykyään hammaslääkäreihin liittyvät asiat aiheuttaa vaan voimakasta ahdistusta. Tavallisesta lääkäripelosta mä olen jo paljon päässyt yli, mutta etenkin kirurgit on edelleen aika pelottavia.

Ja mä pelkään neuloja ja verta. Muistan kun olin joskus allergiatestissä, jossa vaan rikotaan iho neuloilla, eikä edes oteta verta ja sitä ei näy. Mä meinasin pyörtyä. Pelotti vaan tosi paljon. Ja verikokeissa meinaa pyörtyä kanssa, pelottaa ja ahdistaa vaan. Joskus kun kuuntelin kun joku kertoi siitä kun se vuosi verta, meinasin pyörtyä. Näkö oli jo mennyt miltei kokonaan ja korvat meni aivan lukkoon. Aistin yhä heikosti, missä raajani sijaitsevat ja ajatus kulki, mutta kyllä pyörtyminen kokolailla lähellä oli. Joskus meinasin suihkuun pyörtyä, kun nenäverenvuoto yllätti ja veri iloisesti virtasi suihkuveden mukana valkoista lattiaa pitkin.

Ja mä pelkään sosiaalisia tilanteita. Mä en enää edes tiedä mitä kaikkea mä niissä pelkään, mutta se on kaikista kamalin pelko, koska se rajoittaa elämää niin paljon.

Ja pelkään mä vaikka mitä muutakin, kuten kipua.

Ja sitten on tapaus dermatillomania, josta ei vaan pääse yli tai ympäri. Mä raavin, revin, nypin, nyin, puren, puristelen jne mun ihoa. Samantyyppistä oireilua on poskien ja huulten pureskelu, nenän raapiminen/kaivaminen ja kulmakarvojen nyppimimen. Yhteistä niissä ihon nyppimisen kansss on se, että ne tulee samanlaisena reaktiona samanlaisiin asioihin. Negatiivisten tunnetilojen yhteydessä tällaista eniten on. Riippuu myös paljon tilanteesta, mitä mä teen. Seurassa tavallisimpia on esimerkiksi sormien ja kämmenien ihon räpellys, poskien pureskelu, nenän kaivaminen, pään raapiminen ja huulten ihon irti repiminen hampailla. Yksin tavallisia on näiden lisäksi esimerkiksi jalkojen, selän ja rintakehän raapiminen, kasvojen, kaulan ja yläselän puristelu, jalkapohjien räpellys, sormien ihon pureskelu (aiemmin myös kynnet), nenän ja korvien raapiminen yms, rupien irti repiminen jne. Tällaisteen toimintaan menee edelleen liian paljon aikaa ja se on aiheuttanut tuhansia haavoja, joista osa on tulehtunut, paljon kipua ja häpeää ja monia arpia. Tyypillisimmin tulehtuvia haavoja tulee kasvoihin ja kynsivalleihin, kroonistuvia haavoja nenän sisään ja muita kasvoihin ja käsivarsiin. Nyt mulla on nenässä sisällä krooninen haava, joka on ollut siellä aivan liian kauan. Tää on ollut kai 3-6kk. Kyllä se sieltä joskus paranee, aina ennenkin ne on lopulta parantuneet. Pari haavaa kynsivalleissakin ja kasvoissa tietty. Kynsivallien haavat on ikävämpiä, koska ne tulehtuu ehkä joka toisessa tapauksessa, kasvoissa ehkä joka kahdeskymmenes. Olennaista on se, että toiminta aiheuttaa kipua, ahdistusta, ja haittaa, mutta en pysty lopettamaan.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaaonkoneellaan » 14 Touko 2018, 19:53

Laturini hajosi ja hukkasin toisen (: 9% akkua ja ladattua ei saa. No, mikäs tässä sitten ollessa. Kohta laturikaupoille.

Kaksisuuntaisen kanssa menee heikosti. Viikonloput laiminlyön unen tarpeellisuutta. Univaje pahentaa/ylläpitää sekamuotoista jaksoa, sillä se pahentaa sekä masennusta, että maniaa. En oikein saa mitään hytödyllistä aikaan.

Tänään nukuin 5h päiväunet. Nyt jaksaa taas ainakin vähän aikaa. Sain jopa aikaiseksi tehdä ruokaa, mikä on tässä mielentilassa mitalin arvoinen saavutus. Viikonloppuna tein kerran ruokaa, sitä ennen varmaan viime viikonloppuna, mikäli tuorepuuroa ja munien paistamista ei lasketa. Vertailun vuoksi oireettomana kautena tein ruokaa 7-10 kertaa viikossa. Toivottavasti saisin huomenna tehtyä kaalilaatikkoa. Tänään on kana-kaalikeittoa. Siinä on sitä hyytelöä ja rasvaa, mitä siivistä valuu vuokaan uunissa, mutta itse kanaa... ei. Saa sitten silti kananmakuista ruokaa. Tietty sitten myös kasviksia ja mausteita. Saa nähdä, mitä tulee, kohta on valmista. Mitään kauhean järkeviä ruokia en oikein vaan saa aikaa, koska touhu on yhtä koheltamista. Ei meinaa keskittyminen riittä ja kesken kaiken päätänkin, että tästä ei tulekaan sitä vaan tota, jolloin yleensä ruoka on puoliksi jotain ja puoliksi jotain muuta.

Viikonloppuna tein tapiokavanukasta pitkästä aikaa, mutta uudella tavalla. Nooh, koostumus ja ulkonäkö muistutti vahvasti sulanutta juustoa, mutta se maistui silti appelsiinilta, joten ihan nappiin ei mennyt. Työharjoittelupaikalla taas maistoin viime viikolla yhtä detox-teetä, joka maistui currykanariisiltä. Oikeasti sen kuului maistua joltain ihan muulta. No, mikäs siinä, en ollut jakanut tehdä eväitä, joten leikin syöväni sitten currykanaa. Joskus syksyllä taas koulussa oli tomaattikeittoa, joka maistui aivan nestemäiseltä pitsalta.

Enää reilu 50 päivää, sitten täytän 18. Eniten odotan siinä sitä, että pääsen nuorisopsykalta aikuispuolelle. Nuorisopsykalla kysytään tosi paljon oireista vanhemmilta ja sitä painotetaan vahvasti, mutta koska mä en asu mun vanhemmilla, ei ne voi tietää, miten mä arjessa oireilen. Nuorisopsykan tyypit ei kuitenkaan sitä ymmärrä, jolloij mun oma kertomus mun tilasta ei tunnu painavan paskaakaan. Aikuispuolella sentään niiden pitää kuunnella, mitä mä sanon. Mä en oikeastaan halua äitiä lääkäriin mukaan, vaikka äiti joka lääkäriin yrittääkin änkeä mukaan. Silloin lääkärit helposti kuuntelee äitiä eikä mua. Mä olen kuitenkin melkein täysi-ikäinen, joten melko väärinhän se on mun oma sana jättää toissijaiseksi. Reilu 50 päivää... Niin kauan. Pitkän aja siitä tekee se, että mahdollisen kaksisuuntaisen kanssa eläminen on helvettiä ilman hoitokontaktia. Mä kuitenkin odotan, ei kiinnosta nuorisopuoli. Jos siellä olisin totuudenmukainen, mikä taas helpottaisi mun tilan hahmottamista, se olis lasumateriaalia eikä yhtään kiinnostais lasu just ennen ko täyttää 18.

Oon yrittänyt luvata itselleni ja muille, että akuutissa tilanteessa meen kuitenkin päivystykseen. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Eräänä yönä esimerkiksi oli melko huono hetki, mistä muistona on nyt reidessä lie 13 uutta arpea. Minut tuntien se on yllättävän maltillinen määrä. Ja manioiden kanssa taas ei aina edes tajua, että jokin on vialla.
Ihaaonkoneellaan
 

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 15 Touko 2018, 22:17

Vähän harmittaa kyllä. Vaikka nyt nautinkin elämästäni todella paljon, niin silti olen siihen todella tyytymätön. Nytkin tuntuu kaikki olevan tosi hyvin, mutta silti mielenterveys reistaa, ja se tuntuu niin hölmöltä, kun sillä ei ole syytä reistata. Olen joutunut pyörtämään omia periaatteitani, koska en enää kykene noudattamaan niitä. 51 päivää. Sen verran pitää vain kestää. Vaikka nytkin olo melko sietämätön.
Kopioin tähän nyt masennuksen diagnostiset kriteerit Wikipediasta ja laitan eri värillä ne, joita on viikon sisään esiintynyt

Ydinoireet

Suurimman osan päivää ja useimpina jakson päivinä esiintyvä masentunut mieliala, joka on henkilölle poikkeuksellinen. Tämä mieliala ei ole ulkoisista tekijöistä riippuvainen ja se on kestänyt vähintään kahden viikon ajan.

Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen sellaisia asioita kohtaan, joista henkilö on tavallisesti ollut kiinnostunut tai jotka ovat tuottaneet hänelle mielihyvää. Osan aikaa päivästä


Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.
Riippuu paljon hetkestä.

Muut oireet

itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen

perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset

toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen

subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai asioiden jahkailuna

psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu

unihäiriöt

ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos


Jos huomasitte, kaikki oireet ovat eri värillä.

Seuraavaksi olen kopioinut sivulta Käypä hoito hypomanian oireet.

Mieliala on koholla tai ärtyisä asianomaiselle poikkeuksellisella tavalla vähintään neljän päivän ajan.

B. Esiintyy vähintään kolme seuraavista oireista siten, että ne aiheuttavat ainakin jonkinasteista toimintakyvyn häiriintymistä:

toimeliaisuuden lisääntyminen tai fyysinen rauhattomuus

puheliaisuuden lisääntyminen

hajanaisuus tai keskittymisvaikeudet

unen tarpeen väheneminen

seksuaalinen halukkuuden lisääntyminen

lievä rahojen tuhlailu tai muu vastuuton käytös

seurallisuuden tai tuttavallisuuden lisääntyminen


Tästäkin kaikkia oireita on.

Seuraavaksi manian oireet sivulta Käypä hoito

Mieliala on enimmäkseen koholla, poikkeuksellisen avoin (ekspansiivinen) tai ärtynyt ja selvästi tavanomaisesta poikkeava asianomaiselle. Mielialan muutos on huomattava ja se on kestänyt vähintään viikon ajan. (Tätä lyhyempi aika riittää, mikäli muutos on niin huomattava, että tarvitaan hoitoa sairaalassa.)

B. Vähintään kolme (tai neljä, mikäli mieliala on ainoastaan ärtynyt) seuraavista oireista siten, että ne aiheuttavat vakavan päivittäisen toimintakyvyn häiriintymisen:

toimeliaisuuden lisääntyminen tai fyysinen rauhattomuus

puheliaisuuden lisääntyminen (puhetulva)

ajatuksenriento tai tunne siitä, että ajatustoiminta on kiihtynyt


tavanomaisten sosiaalisten käytöstapojen häviäminen siten, että esiintyy olosuhteisiin nähden epäasiallista käyttäytymistä

unen tarpeen väheneminen

itsetunnon kohoaminen tai kuvitelmat omista kyvyistä tai suuruudesta (grandiositeetti)

keskittymiskyvyttömyys tai jatkuvat muutokset toiminnassa tai suunnitelmissa

uhkarohkea tai vastuuton käyttäytyminen, jonka riskejä henkilö ei tunnista (esimerkiksi tuhlaileva ilonpito, hurjat seikkailut tai vastuuton ajotapa)
Jälkikäteen saatan kyllä olla, että mitääs vittua

lisääntynyt seksuaalinen halukkuus tai seksuaalinen holtittomuus

Ja tämän Käypä hoito sanoo sekamuotoisista jaksoista

Hypomaaniset, maaniset ja masennusoireet esiintyvät samanaikaisesti tai hyvin tiheästi vaihdellen. Aiemmin on ollut ainakin yksi mielialahäiriön jakso, ja ajankohtaisen jakson aikana sekä maanisia että masennusoireita on esiintynyt suurimman osan aikaa vähintään kahden viikon ajan.

Minä en kuitenkaan ole lääkäri, joten enhän minä voi tietää, onko minulla kaksisuuntainen vai jotain muuta. Oireita on kuitenkin hyvin paljon ja ne aiheuttavat melko merkittävää kärsimystä, joten jotain minulla on. Jotain muuta, kuin pelkkä masennus.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 17 Touko 2018, 12:59

Tänään on hyvä päivä. Energiaa on paljon ja sain työharjoittelupaikassa paljon aikaan. Vissiin liian paljon. Työkaverit ihmetteli, miten mä jaksan. Etenkin ruuan jälkeen, jollon muut on aina jo ihan nuutuneita ja sluibaa vaan hommista, niin mä vedin jollain superturbovaihteella.

Eilenkin oli illemmasta ihan hyvä päivä. Poikaystävä kävi käymässä ja kun se lähti, kävin heittelemässä koripalloa ja pyöräilemässä. Aamupäivä oli huonompi, piti lähteä jo aamupäivästä kotiin, kun oli saamarin huono olo.

Tänään tapaan kavereita ja otan pallon mukaan, jos nekin suostuisi heittelemään. Tai ainahan voin yksinkin heitellä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 18 Touko 2018, 08:00

Näin yöllä julmaa painajaista. Siinä painajaisessa oli perjantai 18.5.2018 klo 11:20 ja huomasin, etten ole ottanut torstain pilleriä (mulla on käytössä minipillerit, ihan syystä). Pillereiden ehkäisyteho kärsii, jos ei muista ottaa säännöllisesti ja eilisten pillereiden unohtaminen tarkoittaisi, että olisin voinut tulla raskaaksi. Tää oli melkein yhtä julma painajainen, kun se, kun näin unta, että tein positiivisen raskaustestin.

Mulla tulee kaikesta mieletön määrä sivuoireita. Toissapäivänä alleviivasin lääkkeiden pakkausselosteista lääkkeistä tulleet haittavaikutukset. Useissa aika huima määrä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 18 Touko 2018, 15:06

Ihaa kirjoitti:Näin yöllä julmaa painajaista. Siinä painajaisessa oli perjantai 18.5.2018 klo 11:20 ja huomasin, etten ole ottanut torstain pilleriä (mulla on käytössä minipillerit, ihan syystä). Pillereiden ehkäisyteho kärsii, jos ei muista ottaa säännöllisesti ja eilisten pillereiden unohtaminen tarkoittaisi, että olisin voinut tulla raskaaksi. Tää oli melkein yhtä julma painajainen, kun se, kun näin unta, että tein positiivisen raskaustestin.

Mulla tulee kaikesta mieletön määrä sivuoireita. Toissapäivänä alleviivasin lääkkeiden pakkausselosteista lääkkeistä tulleet haittavaikutukset. Useissa aika huima määrä.


Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.

Tai olla harrastamatta yhdyntää.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 18 Touko 2018, 17:14

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.

Tai olla harrastamatta yhdyntää.


Mut tuntuu paremmalta ilman kortsua ja se on jotenkin spontaanimpaa ilman. Ja ne pillerit on ettei tarvis kortsuja.

Seksin väliin jättäminen ei oo vaihtoehto :lol: :lol: Ei mulle. Ei tietenkään aina tarvii panna, mut on sekin kivaa.

Ja siis painajaiset ja oudot unet on sivuoire Miranaxista (särkylääke), jota jouduin eilen ottamaan.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 18 Touko 2018, 21:22

Ihaa kirjoitti:
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.

Tai olla harrastamatta yhdyntää.


Mut tuntuu paremmalta ilman kortsua ja se on jotenkin spontaanimpaa ilman. Ja ne pillerit on ettei tarvis kortsuja.

Seksin väliin jättäminen ei oo vaihtoehto :lol: :lol: Ei mulle. Ei tietenkään aina tarvii panna, mut on sekin kivaa.

Ja siis painajaiset ja oudot unet on sivuoire Miranaxista (särkylääke), jota jouduin eilen ottamaan.


Pidä hauskaa sitten kun seksitaudit tulevat mukaan.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 19 Touko 2018, 07:29

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:
YuriOnHomoJäällä kirjoitti:Tätäkään ongelmaa ei olisi jos osaisit käyttää kortsuja.

Tai olla harrastamatta yhdyntää.


Mut tuntuu paremmalta ilman kortsua ja se on jotenkin spontaanimpaa ilman. Ja ne pillerit on ettei tarvis kortsuja.

Seksin väliin jättäminen ei oo vaihtoehto :lol: :lol: Ei mulle. Ei tietenkään aina tarvii panna, mut on sekin kivaa.

Ja siis painajaiset ja oudot unet on sivuoire Miranaxista (särkylääke), jota jouduin eilen ottamaan.


Pidä hauskaa sitten kun seksitaudit tulevat mukaan.


Ei ne tule. Mulla on yksi seksikumppani ja sillä ei ole tauteja. Ellei joku pistä niitä muhun yöllä nukkuessani niin niitä ei ole eikä tule.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 21 Touko 2018, 20:24

Jos en olisi minä, ja jumittaisi samoissa kipaleissa, kuuntelisin paljon laajemmin punkkia. Tänäänkin oon löytänyt monta hyvää kipaletta.

Manian paluu - Kivesveto Go Go
Ikuinen marraskuu - Häiriköt
Voit sä lopettaa? - Juustopäät
Se lähti tänään - 70-luvun vihannekset

Yhtyeistä Teksti-TV 666 ja Huora en niin perin innostunut. Ainakaan vielä.





Tää on muuten jännä kipale. Ihan hyvä, ei siinä mitään. Mutta kuunnelkaapas hetki noita lyriikoita.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 23 Touko 2018, 10:22

Aika paskaa, ettei nuorisotyöntekijät kuuntele.

Oletko koittanut kysyä poikaystävältä apua noihin jaksamattomuusasioihin?

Eikai tässä muuta oikein voi sanoa. Kokeile pitää mielessä se kaikki hyvä, jota sulla on sun elämässä ja elää päivä kerrallaan
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 23 Touko 2018, 13:19

Juu mun poikaystävä auttaa (: Mulle tärkeintä on kuitenkin, että häi kuuntelee, eikä syyllistä.

Mulla on ihan vitusti kaikkea kivaa elämässä. Siksi tavallaan on jännää olla ongelmainen, kun tavallaan kaikki on ihan hyvin.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 27 Touko 2018, 23:23

Maniat on vähän laskenut, mikä antaa enemmän tilaa ahdistukselle ja masennukselle. On niitä maanisinakin hetkinä, mutta ei niin paljon.

Tänään mulla oli kaksi paniikkikohtausta. Toinen liittyi puhtaasti emetofobiaan, toinen ei. Mutta kumpikaan ei emetofobian takia tahtonut mennä ohi, koska tällä kertaa paniikkikohtauksiin liittyi voimakas oksetuksen tunne. Siis ahdisti niin et tuntu et oksentaa. Mutta sitten mun aivot on, että ei vittu, sähän oksennat kohta saatana, mikä emetofobian takia sitten pitkittää paniikkikohtausta, koska oksetus aiheuttaa paniikkia.

Ja sitten kun mulla menee paniikkikohtausten aikana usein etenkin jalat ihan makarooniksi, kun pelko menee jalkoihin. Jäin päivällä jumiin rappukäytävään. Pyörrytti, oli pakko istua ja siinä kohtaa se pelko jysähti jalkoihin ja keskivartaloon (mikä oli hämmentävää), enkä mä päässyt enää ylös. Siinä sitten parikymmentä minuuttia pelailin puhelimella paniikissa. Olisin varmaan ollut kauemminkin, jos poikaystävä ei olis tullut takaisin ja nostanut mua lattialta seisaalteen. Sitten meni vielä kauan et kohtaus meni ohi, et kaks tuntiahan siinä hurahti.

Masennuskin on alkanut näkyä taas enemmän. Tuntuu, että mä olen kaikille vaan taakka, että mä en osaa tai pysty mihinkään, että mussa on kaikki vialla. Taakalta tuntuu, kun mua pitää tosi paljon auttaa asioissa. Mä en pysty yksin esim asioimaan joissain paikoissa, mä en pystt hoitamaan kouluhommia vaan oon tarvinnut niissä ihan vitusti tukea, mä en edisty elämässä ja mä en välttämättä ole koskaan työkykyinen. Nytkin mulla tosiaan oli neljän kuukauden työharjoittelu, kolme päivää viikossa 5h päiviä maailman helpoimmassa paikassa ja sekin tyyliin juuri ja juuri meni läpi ihan pakolla, vaikka oikeasti mä tykkäsin olla siellä. Mut jos mä en melkein pysty edes työharjoitteluun helpossa paikassa ilman vastuuta, niin miten mä pystyisin palkkatyöhön, jossa kuitenkin on edes jotain vastuuta?

Alle 40 päivää. Sitten voin vaikka suoraan marssia päivystykseen, jos on paska olo, ja tulla hoidetuksi aikuisena. Olot on välillä ihan kaameita.

Se, että mä tajusin, että mun pelko kohdistuu oksentamiseen, on samalla tosi hyvä ja tosi huono asia. Hyvä se on, että nyt sitä voi yrittää hoitaa, kun tietää, mihin se pelko kohdistuu. Ja huono se on, koska alkuun siihen kiinnittää normaalia enemmän huomiota, eli se aiheuttaa nyt vähän aikaa aiempaa enemmän tuskaa. Ahdistusta, paniikkikohtauksia, kaikkea muuta mukavaa on luvassa.

Ja kun mä aloitin pari viikkoa sitten minipillerit, niin etenkin tällä viikolla sivuvaikutukset on alkanut näkyä. Sivuvaikutuksina on mielialan heilahtelu (tosi ihanaa mielenterveysongelmaisena, kun pillerit saa muutenkin heittelevät mielialat heittämään vielä normaalia enemmän, mikä lisää vaikka itkuisuutta, ahdistusta ja siten paniikkikohtauksia), välivuoto ja pahoinvointi. Sivuvaikutusten pitäis parissa kuukaudessa mennä ohi, mutta ei jumalauta mielialojen heittely ja pahoinvointi on paskaa. Yritän nyt sen 3-6kk kokeilla mut jos ei sovi niin ei sovi, sit pitää yrittää eri merkkiä. Yhdistelmäehkäsyähän mä en aurallisen migreenin takia voi käyttää, joten kauhean paljon vaihtoehtoja ei jää.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 28 Touko 2018, 06:08

"Sivuvaikutuksina on mielialan heilahtelu (tosi ihanaa mielenterveysongelmaisena, kun pillerit saa muutenkin heittelevät mielialat heittämään vielä normaalia enemmän, mikä lisää vaikka itkuisuutta, ahdistusta ja siten paniikkikohtauksia)"

Tämän takia en uskaltaisi syödä. Paniikkikohtausta en ole saanut vähään aikaan, mutta itkua ja ahdistusta on vähän väliä. Mielialat kanssa vaihtelee ja keskittymiskyky on nolla.

Äiti sentään on voinut paremmin.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 28 Touko 2018, 08:49

Kurpizza kirjoitti:"Sivuvaikutuksina on mielialan heilahtelu (tosi ihanaa mielenterveysongelmaisena, kun pillerit saa muutenkin heittelevät mielialat heittämään vielä normaalia enemmän, mikä lisää vaikka itkuisuutta, ahdistusta ja siten paniikkikohtauksia)"

Tämän takia en uskaltaisi syödä. Paniikkikohtausta en ole saanut vähään aikaan, mutta itkua ja ahdistusta on vähän väliä. Mielialat kanssa vaihtelee ja keskittymiskyky on nolla.

Äiti sentään on voinut paremmin.


Tämäpä. Siinä ja siinä, uskaltaako itsekään. Mutta parissa kuukaudessa pitäis mennä ohi.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 29 Touko 2018, 08:28

Harmittaa, kun julkinen puoli toimii hitaasti. Tässä on pari kuukautta jo odoteltu, mutta. Lähetteen aikuispuolelle tutkimuksiin saan varmaan elokuussa. Siitä mennee 1-4kk, että siellä on ensimmäinen aika. Sitten ne tutkimukset voi kestää 2-8kk, jonka jälkeen voi mennä 2-20kk, että pääsen terapiaan. Eli voi mennä kolme vuotta, että mä saan terapiaa. Sitä ennen ei välttämättä juuri tukea edes tarjota. Kolme vuotta on pitkä aika odottaa. Etenkin, kun lähes päivittäin tuntuu, että mä kuolen näihin mielenterveysongelmiin. Mä en halua kuolla, musta vaan tuntuu, että mä kuolen.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 29 Touko 2018, 10:06

Ihaa kirjoitti:Harmittaa, kun julkinen puoli toimii hitaasti. Tässä on pari kuukautta jo odoteltu, mutta. Lähetteen aikuispuolelle tutkimuksiin saan varmaan elokuussa. Siitä mennee 1-4kk, että siellä on ensimmäinen aika. Sitten ne tutkimukset voi kestää 2-8kk, jonka jälkeen voi mennä 2-20kk, että pääsen terapiaan. Eli voi mennä kolme vuotta, että mä saan terapiaa. Sitä ennen ei välttämättä juuri tukea edes tarjota. Kolme vuotta on pitkä aika odottaa. Etenkin, kun lähes päivittäin tuntuu, että mä kuolen näihin mielenterveysongelmiin. Mä en halua kuolla, musta vaan tuntuu, että mä kuolen.


Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 30 Touko 2018, 07:51

Näin viime yönä unta, että asuin muumitalossa. Muumimamma ja -pappa olivat lähteneet kaksin saareen kertomatta meille muille (minä olin muumipeikko) ja sitten yritettiin Nuuskamuikkusen kanssa taikoa ruokaa sille Mymmelin sisarelle, jolla on vitusti kersoja, ja niille sen kersoille kanssa. Mutta mamma ja pappa oli vieneet liki kaikki ruuat jääkaapista ja kuivakaapeista, vain pakastimessa oli vähän sämpylöitä, leipää ja Actimelia. Muumilaaksossa kun ei ole ruokakauppaa, niin ruokaa ei saanut lisääkään. Syötettiin sitten kersoille leivät ja Actimelit, eikä meille jäänyt mitään. Siispä minä, Myy ja Muikkunen karattiin yöllä Muumitalosta lakanoihin verhoutuneina. Ajateltiin lähteä etsimään mammaa ja pappaa, mutta venettä ei löytynyt, eli he olivat lähteneet saareen, ilman meitä. Sitten Hemuli-täti tuli läksyttämään, kuinka olimme yöllä ulkona.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 30 Touko 2018, 10:32

:lol:
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 30 Touko 2018, 23:06

Oon huomannut, että olen viime aikoina paljon kirjoittanut tänne ja muuallekin siitä, mitä mun pään sisässä liikkuu. Täällä pyrin pitämään juttuni yhdessä ketjussa, etten häiritsisi muita. Olen miettinyt, miksi kirjoitan tänne, enkä vaikka päiväkirjaa. En tiedä. Kai tässä on se, että tiedän, että joku saattaa vastata. Kenenkään ei ole pakko kuitenkaan edes lukea. Mutta minä vain yritän pitää itseni hengissä. Tuntuu kuitenkin, että jokin saa minut vellomaan siinä pahassa olossani. Yritän parhaani mukaan parantaa oloani. Yritän keksiä itselleni järkevää tekemistä. Aina ei kuitenkaan voi tehdä mitään. Välillä vaikka ahdistus menee niin voimakkaasti koko vartaloon, että kaikki lihakset tuntuvat yhtäkkiä kauhean heikoilta ja liikkumaan ei välttämättä pysty juuri lainkaan. Silloin alkaa keinot loppua siihen, millä hallita sitä pahaa oloa.

Ja samalla tämä kaikki on edelleen harjoitusta sille, että hoitoon päästessä osaisin kertoa, mitä mun päässäni liikkuu. Asioita alkaa olla entistä hankalampi saada sieltä ulos, vaikka samalla tiedostan asioita yhä paremmin. Välillä vaan olo on niin apaattinen, että ei enää edes kiinnosta tuoda asioita esiin. Ja välillä puhe lähtee kokonaan. Kai se jotenkin apaattisuuteen liittyy. Ei vaan välttämättä saa enää sanaakaan suusta, joskus ei pysty enää edes kirjoittamaan. Viimeksi en voinut edes juuri kirjoittaa, vain sormella esim seinään. Mutten vaikka puhelimella tai kynällä. Viittomaan pystyin yhä. Mutta pelottavaa se oli, kun ei vaan pystynyt puhumaan. Niitä on kyllä viime aikoina ollut vähän useamminkin. Ja paniikkikohtauksia valuu ovista ja ikkunoista.

Musta alkaa tuntua, että mun pääni on nyt liian sekaisin terapiaa varten. Toivoisin, että hoitoon taas päästessä pääsisin taas päiväosastolle pariksi viikoksi, viimeksi siitä oli paljon apua. Tosin en tiedä, onko aikuisille samanlaisia päiväosastoja. Ja mä hyötyisin edelleen tukihenkilöstä, mutta nyt vähän erilaisesta. Sellaisesta, joka auttaisi mua vaikka asioinnissa virastoissa.

Mä oon myös alkanut olemaan vähän myönteisempi lääkkeiden mahdollisuudelle. Voihan niitä kokeilla, mutta jos tulee liikaa sivuvaikutuksia, niin sitten ei. Mulla tosin tulee about kaikesta paljon sivuvaikutuksia. Mä olen lääkkeille yms jotenkin hyvin herkkä. Ees melatoniinit ei käy sivuvaikutusten takia. Circadin oli ihan kiva ekat pari yötä, nukuin kyllä kun tukki, tosin myös päivällä tahattomastikin ja olin aamupäivät aivan sumussa, mutta kerrankin sain nukuttua. Ja nukuin tosin sillon niin sikeesti, etten ees asentoa vaihtanut.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 01 Kesä 2018, 14:51

Kiva, kun porukoilla ollessa pummin iskän kaiuttimen kuunnellakseni musiikkia olohuoneessa. Aina kun joku kävelee ohi, sieltä soi jotain jännää. Kuten

Sokka irti, mä vedin käteen päivin öin
Sokka irti, Kytänsoittajat

Mulla on paaville terveiset
Tunge krusifiksi perseeseen

Kun kieltää käyttämästä kondomia
Ja sen takia
Papit voivat raiskata
Ainoastaan pikkupoikia

Paavi, Tohtori Koira

Kaikki työ (kaikki työ) on huoraamista (huoraamista)
Kaikki työ on huoraamista, Nuoret Sankarit


Olen onnistunut hämmentämään perhettäni. Tosin porukoilla asuessa kuuntelin hyvin usein black metallia ja horrorcorea, ja se saattoi hämmentää enemmän. Riippui ihan kipaleesta.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 14 Kesä 2018, 00:03

Huomaa, kuinka oirekirjo kehittyy ja selkeytyy koko ajan. Jotkin asiat lakkaa, toisia tulee tilalle. Alkuun esimerkiksi paniikkikohtauksia liittyi vain sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Sitten muihin ahdistaviin tilanteisiin. Sitten vaikka oksentamisen, hammaslääkärien, veren, kivun tai raskauden pelkoon. Nykyään niille ei enää aina ole edes selkeää syytä. Paniikkikohtaus voi tulla koska vaan, varoittamatta. Kai mulle on tullut paniikkihäiriö tai jotain.

Oireilu alkaa myös koko ajan uudella tapaa linkittyä yhteen, kun se on selkeytynyt. Esimerkiksi syömishäiriöoireilu ottaa vahvoja vaikutteita oksentamisen pelosta ja paniikkikohtauksista. Vaikka oireilu olisi bulimista, niin en oksenna. Silloin ahdistaa ajatus siitä, että ei pysty oksentamaan, ja tuska siitä voi olla todella suurta. Mutta oksentaminen pelottaa niin paljon, että edes väkisin ei pysty oksentamaan. On uskomatonta, kuinka syvälle kurkkuun voi sormet tunkea ja niillä tehdä siellä vaikka mitä, oksentamatta, koska pelko on niin voimakasta, että se pakottaa olemaan oksentamatta. Ja bulimiassahan idea ei ole se, että välttämättä oksentaisit, mitä söisit, vaan se, että yrität päästä ahmitusta ruuasta eroon, eli estää sen lihottavat vaikutukset. Keinoja voi olla esimerkiksi oksentaminen, paastoaminen, runsas ja pakkomielteinen liikkuminen ja laksatiivit. En myöskään aikoihin ole oikein voinut vetää liikkumistakaan yli, koska liikkuminen nostaa sykettä. Sykkeen nousu liittyy usein paniikkikohtaukseen ja sykkeen noustessa alan panikoida sitä, tuleeko nyt paniikkikohtaus, mikä voi johtaa paniikkikohtaukseen. Kun paniikkikohtauksia tulee muulloinkin, kuin selkeän syyn kanssa, olen alkanut vähän pelkäämään, että milloin paniikkikohtaus tulee. Liikkuminen voi aiheuttaa paniikkia paniikkikohtauksen pelossa, samoin monet muut asiat.

Keskiviikkona oli yksi erikoisimmista paniikkikohtauksista. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä lähteä kävelylle. Päätin sitten kävellä hyvin reippaasti melkein pystysuoraa rinnettä. Se nosti sykkeen itsessään jo korkealle, ja kun tajusin sen, alkoi ahdistamaan, tuleeko paniikkikohtaus. Ja sieltähän se paniikkikohtaus iski. Syke nousi vielä lisää ollen kovimmillaan noin 230, tuntui että kaadun, pyörryn, oksennan ja kuolen. Silmissä alkoi sumeta, rintaan sattui ja sydämen tykytyksen tunne oli aivan helvetillisen kova, tärisin, tuntui, etten saanut henkeä, minulle tuli todella kylmä, tuntui kuin tasapaino olisi pettänyt, tuntui että oksennan tästä kivusta ja kuolen siihen, että sydän hakkaa niin lujaa. Mäki, jota olin kävellyt, pahensi ahdistusta, ja tuli jonkinlainen pakene tai kuole -reaktio ja pääsin muutaman sata metriä vielä, ennen kuin jalat muuttuivat aivan makarooniksi. Kaikista hämmentävintä oli se, että samalla liikkumisen tuoma adrenaliini ja liikkumisen voimakas hyvänolontunne oli vahvasti läsnä. Samalla olo oli aivan järkyttävän kamala ja samalla jotenkin hyvä. Noo aikani kun sain rauhoiteltua niin pääsin kävelemään niillä makaronijaloillani kotia kohti. Kohtauksen alusta tunnin kuluttua olin päässyt kai 400-600m lähemmäs kotia ja jouduin jatkuvasti jäädä istumaan, koska jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Myöhemmin poikaystävä haki minut bussipysäkiltä, jolla olin tunnin istunut, kerta en siitä eteenpäin enää jaksanut kävellä. Matka paniikkikohtauspaikasta bussipysäkille oli siis sen 400-600m ja kotiin oli alle 2km.

Mahdollisen kaksisuuntaisen kanssa myös menee vähän miten sattuu. Mahdollisesti sairausjaksoja on vuoden sisällä ollut 6-10. Tämän vuoden puolella aika (hypo)mania voittoista. On saattanut olla niin hypomaniajaksoa, sekamuotoista jaksoa, maniajaksoa ja lyhyttä masennusjaksoa. Sekamuotoinen jakso oli ehdottomasti kamalin, sillä mieliala saattoi päivän aikana vaihtua monia kertoja syvästä masennuksesta maaniseen ja sieltä takaisin syvään masennukseen. Tuntuu hyvin pahalta, kun mieliala saattaa vartissa tippua maanisen riemukkaasta hyvin apaattisen masentuneeseen. Sellaiseen, että ei enää kiinnosta yhtään mikään, kun masentaa niin paljon. Ei välttämättä jaksa syödä, juoda, käydä kusella, pukea, vaihtaa asentoa tai edes ottaa peittoa, vaikka olisi aivan jäässä. Silloin ei välillä jalat kanna ja muutamakin metri voi ottaa henkisesti niin voimille, että tarvitsee seuraavaa paria metriä varten levätä 10-50min.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan olo on enemmän hallittavissa ja siedettävissä, kuin joskus. Vaikka nyt on paljon, mitä ei joskus ollut, niin silti muistan sen, kun yläasteaikoina masennus oli vaikea, ahdistus läsnä niin voimakkaana, että se ei aina edes merkittävästi eronnut paniikkikohtauksen ahdistuksesta, ja paniikkikohtauksia saattoi olla neljä päivässä. Nyt on aivan eri tavalla vaikeata, koska nyt joutuu painimaan niin erilaisten asioiden kanssa, koska oirekuva muuttuu vuosien varrella. Siinä missä ennen mielenterveysongelmat tuntuivat lähinnä pään sisässä, niin nyt vaikka ahdistus tuntuu koko kehossa ja muutenkin erilaisena. Jotenkin siedettävämpänä, koska ahdistus pelkän pään sisässä on kamalaa, mutta kun osa ahdistuksesta jakaantuu kehollisiin oireisiin ja siten pään sisäinen tunne ei ole niin voimakas, niin olo on siedettävämpi.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 14 Kesä 2018, 01:55

Ihaa kirjoitti:Huomaa, kuinka oirekirjo kehittyy ja selkeytyy koko ajan. Jotkin asiat lakkaa, toisia tulee tilalle. Alkuun esimerkiksi paniikkikohtauksia liittyi vain sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Sitten muihin ahdistaviin tilanteisiin. Sitten vaikka oksentamisen, hammaslääkärien, veren, kivun tai raskauden pelkoon. Nykyään niille ei enää aina ole edes selkeää syytä. Paniikkikohtaus voi tulla koska vaan, varoittamatta. Kai mulle on tullut paniikkihäiriö tai jotain.

Oireilu alkaa myös koko ajan uudella tapaa linkittyä yhteen, kun se on selkeytynyt. Esimerkiksi syömishäiriöoireilu ottaa vahvoja vaikutteita oksentamisen pelosta ja paniikkikohtauksista. Vaikka oireilu olisi bulimista, niin en oksenna. Silloin ahdistaa ajatus siitä, että ei pysty oksentamaan, ja tuska siitä voi olla todella suurta. Mutta oksentaminen pelottaa niin paljon, että edes väkisin ei pysty oksentamaan. On uskomatonta, kuinka syvälle kurkkuun voi sormet tunkea ja niillä tehdä siellä vaikka mitä, oksentamatta, koska pelko on niin voimakasta, että se pakottaa olemaan oksentamatta. Ja bulimiassahan idea ei ole se, että välttämättä oksentaisit, mitä söisit, vaan se, että yrität päästä ahmitusta ruuasta eroon, eli estää sen lihottavat vaikutukset. Keinoja voi olla esimerkiksi oksentaminen, paastoaminen, runsas ja pakkomielteinen liikkuminen ja laksatiivit. En myöskään aikoihin ole oikein voinut vetää liikkumistakaan yli, koska liikkuminen nostaa sykettä. Sykkeen nousu liittyy usein paniikkikohtaukseen ja sykkeen noustessa alan panikoida sitä, tuleeko nyt paniikkikohtaus, mikä voi johtaa paniikkikohtaukseen. Kun paniikkikohtauksia tulee muulloinkin, kuin selkeän syyn kanssa, olen alkanut vähän pelkäämään, että milloin paniikkikohtaus tulee. Liikkuminen voi aiheuttaa paniikkia paniikkikohtauksen pelossa, samoin monet muut asiat.

Keskiviikkona oli yksi erikoisimmista paniikkikohtauksista. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä lähteä kävelylle. Päätin sitten kävellä hyvin reippaasti melkein pystysuoraa rinnettä. Se nosti sykkeen itsessään jo korkealle, ja kun tajusin sen, alkoi ahdistamaan, tuleeko paniikkikohtaus. Ja sieltähän se paniikkikohtaus iski. Syke nousi vielä lisää ollen kovimmillaan noin 230, tuntui että kaadun, pyörryn, oksennan ja kuolen. Silmissä alkoi sumeta, rintaan sattui ja sydämen tykytyksen tunne oli aivan helvetillisen kova, tärisin, tuntui, etten saanut henkeä, minulle tuli todella kylmä, tuntui kuin tasapaino olisi pettänyt, tuntui että oksennan tästä kivusta ja kuolen siihen, että sydän hakkaa niin lujaa. Mäki, jota olin kävellyt, pahensi ahdistusta, ja tuli jonkinlainen pakene tai kuole -reaktio ja pääsin muutaman sata metriä vielä, ennen kuin jalat muuttuivat aivan makarooniksi. Kaikista hämmentävintä oli se, että samalla liikkumisen tuoma adrenaliini ja liikkumisen voimakas hyvänolontunne oli vahvasti läsnä. Samalla olo oli aivan järkyttävän kamala ja samalla jotenkin hyvä. Noo aikani kun sain rauhoiteltua niin pääsin kävelemään niillä makaronijaloillani kotia kohti. Kohtauksen alusta tunnin kuluttua olin päässyt kai 400-600m lähemmäs kotia ja jouduin jatkuvasti jäädä istumaan, koska jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Myöhemmin poikaystävä haki minut bussipysäkiltä, jolla olin tunnin istunut, kerta en siitä eteenpäin enää jaksanut kävellä. Matka paniikkikohtauspaikasta bussipysäkille oli siis sen 400-600m ja kotiin oli alle 2km.

Mahdollisen kaksisuuntaisen kanssa myös menee vähän miten sattuu. Mahdollisesti sairausjaksoja on vuoden sisällä ollut 6-10. Tämän vuoden puolella aika (hypo)mania voittoista. On saattanut olla niin hypomaniajaksoa, sekamuotoista jaksoa, maniajaksoa ja lyhyttä masennusjaksoa. Sekamuotoinen jakso oli ehdottomasti kamalin, sillä mieliala saattoi päivän aikana vaihtua monia kertoja syvästä masennuksesta maaniseen ja sieltä takaisin syvään masennukseen. Tuntuu hyvin pahalta, kun mieliala saattaa vartissa tippua maanisen riemukkaasta hyvin apaattisen masentuneeseen. Sellaiseen, että ei enää kiinnosta yhtään mikään, kun masentaa niin paljon. Ei välttämättä jaksa syödä, juoda, käydä kusella, pukea, vaihtaa asentoa tai edes ottaa peittoa, vaikka olisi aivan jäässä. Silloin ei välillä jalat kanna ja muutamakin metri voi ottaa henkisesti niin voimille, että tarvitsee seuraavaa paria metriä varten levätä 10-50min.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan olo on enemmän hallittavissa ja siedettävissä, kuin joskus. Vaikka nyt on paljon, mitä ei joskus ollut, niin silti muistan sen, kun yläasteaikoina masennus oli vaikea, ahdistus läsnä niin voimakkaana, että se ei aina edes merkittävästi eronnut paniikkikohtauksen ahdistuksesta, ja paniikkikohtauksia saattoi olla neljä päivässä. Nyt on aivan eri tavalla vaikeata, koska nyt joutuu painimaan niin erilaisten asioiden kanssa, koska oirekuva muuttuu vuosien varrella. Siinä missä ennen mielenterveysongelmat tuntuivat lähinnä pään sisässä, niin nyt vaikka ahdistus tuntuu koko kehossa ja muutenkin erilaisena. Jotenkin siedettävämpänä, koska ahdistus pelkän pään sisässä on kamalaa, mutta kun osa ahdistuksesta jakaantuu kehollisiin oireisiin ja siten pään sisäinen tunne ei ole niin voimakas, niin olo on siedettävämpi.


Näin muuten sut ja poikaystäväs tänään.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 14 Kesä 2018, 11:42

//Rikkaruoho

Ai tänään, torstaina :D?

Okei keskiviikkona. Mutta missä??
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 14 Kesä 2018, 12:47

Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho

Ai tänään, torstaina :D?

Okei keskiviikkona. Mutta missä??


Yhdessä paikassa, kävelitte ohitse.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 14 Kesä 2018, 18:30

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Ihaa kirjoitti://Rikkaruoho

Ai tänään, torstaina :D?

Okei keskiviikkona. Mutta missä??


Yhdessä paikassa, kävelitte ohitse.


Eilen me ei kyllä kävelty kuin parkkipaikalta mun kämpille, eli ellet ollut samalla tiellä vastapäisessä talossa et ole nähnyt meitä, vaan jotkut muut. Joinain muina päivinä on kyllä kävelty monissa paikoissa.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 26 Kesä 2018, 12:54

Olen yrittänyt selittää itselleni, että syömishäiriö ja kaksisuuntainen olisivat ohi. Samalla olen yrittänyt selittää, että eivät ne ole. Kummankin kanssa on vähäoireisempi jakso. Kaksisuuntaisen sairasjakso voi alkaa koska vaan, syömishäiriöstä sellainen ei koskaan ole täysin mennyt ohi. Jännää syömishäiriössä on se, että painosta riippumatta näen itseni liian isona. Viime syksynä painoin yli kymmenen kiloa vähemmän, kuin tämän kuun alussa, mutta olin aivan yhtä tyytymätön silloin, ehkä jopa vähän enemmän. Painoindeksi on nyt jotain 21, syksyllä se oli alipainon puolella.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 27 Kesä 2018, 16:26

Vieras kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Se määrä ei ole 2500kcal kaikilla, vaan se riippuu monista asioista, esim iästä, painosta, aktiivisuudesta, aineenvaihdunnan nopeudesta jne. Mutta älkää herranjestas sitä ruvetko laskemaan. Se vie paljon aikaa, eivätkä luvut ole tarkkoja. Jos jossain ruoka-aineessa on vaikka 50kcal/100g, toisen lähteen mukaan luku voi olla 65kcal/100g. Sitten jos syö esim valmisruokaa, sen kalorimäärä voi heittää jopa monta sataa kilokaloria. Ja jos yrittää laskea kulutusta, se on vielä epätarkempaa. Jos jokin asia jollain kuluttaa vaikka 300kcal/h, sinulla se voi kuluttaa 150-500kcal/h, riippuu monista asioista, esim kuinka intensiivistä tekeminen on.

Näännyttäminen ei myöskään kannata. Se pistää kehon stressitilaan, jonka takia ei laihdu kunnolla, ja jos syö vähänkin enemmän, keho ehdoin tahdoin pitää kiinni kaikesta energiasta, minkä siitä saa.

Ja jopa minä tiedän, että pakonomainen painonpudotus tuo heikompia tuloksia, kun elämäntapamuutokset. Ei tarvitse olla edes isoja muutoksia. Vaikka sellaisia, että valitsee portaat hissin sijaan ja jos haluaa syödä herkkuja, niin syö joskus ensin vaikka porkkanan, koska silloin herkkuja ei teekkään mieli enää niin paljon. Silloin kun minä syön normaalisti ja järkevästi, yritän syödä tasaisesti pitkin päivää monipuolisesti, paljon kasviksia ja esim siemeniä. Kun ruuasta saa paremmin vitamiineja, siitä tulee kylläisemmäksi. Hiilihydraatteja ei kannata lähtökohtaisesti hankkia esim vehnästä, koska vehnän hiilihydraatit ovat nopeita ja ravintoköyhiä eli kohta on uudestaan nälkä. Hyvin rasvainen ruoka (esim mäkkisafka) aiheuttaa kehossa pahimmillaan viikkoja kestävän tulehdusreaktion, joka epätasapainottaa kehon toimintaa.

Mutta oikeasti ruuan pitää olla myös hauskaa. Kannattaa kokeilla kaikkia uusia makuja ja uusia ruokia. Ja mausteet. Yrtit on aika helppoja, esim rosmariini, ruohosipuli, timjami, rakuuna, korianteri, kumina, tilli ja oregano. Sit inkivääri, kurkuma, sitruuna, sipulit ja savupaprikajauhe on helppo saada menemään melkein mihin vaan. Ja uusia makuyhdistelmiä kannattaa kokeilla. Ruokakriitikkojen mukaan ruuasta ja jälkiruuasta saa mielenkiintoista yhdistämällä samaan ruokaan vastakohtia, esim pehmeä ja rapea, suolainen ja makea.

Ja herkuttelu on osa elämää. Kannattaa upottaa herkkuhetkiä pitkin viikkoa. Herkkuhetki voi olla mitä vaan pientä, pari palaa suklaata, muffini, chiavanukas. Mä ainakin olen viime aikoina rakastunut chiavanukkaisiin. Ensin voi tehdä vaikka smoothien ja sitten lisää siihen chiansiemeniä, jotka turpoavat ja siitä tulee vähän paksumpaa. Tein tässä yksi päivä sellaista hyvää chiavanukasta, jossa oli banaani, ananasta, puolen limen mehu, puolikas passionhedelmä, kauramaitoa ja chiansiemeniä. Noh, sitä ei yrittämälläkään voi epäterveelliseksi tuomita. Itse olen paljon koettanut etsiä perinteiselle karkki-, limu-, sipsilinjalle jotain muuta. Kohmeiset metsämansikat ja viinirypäleet käy karkista, jasmoothiet on aina hyviä kun itse tekee. Yksi oma herkkuni on sellainen, missä on banaania, vadelmia, kaurahiutaleita ja kauramaitoa. Ja uunikeittobanaanit vuohenvalkohomejuustolla :heart: Keittobanaani ei ole kauhean makea, ja se sopii hyvin voimakkaanmakuisten juustojen kanssa. Keittobanaanista voi myös tehdä sipsejä paistamalla pannulla pienessä määrässä öljyä ja maustamalla suolalla. Yksi parhaista asioista ikinä. Myös bataattiranut valkosipulidipillä on yksi mun suurimmista paheista. Ite kypsennän bataatit niin et ne ei oikeastaan ole ihan täysin kypsiä, vaan vähän rouskuu. Ja leikkaan ne oikeasti mäkkiranujen kokoisiksi. Sit kevyesti öljyä ja suolaa ja uuniin sopivaksi aikaa. Valkosipulidippiä taas saa maustamalla purkin kaura fraichea esim valkosipulilla, sitruunalla ja hunajalla.

Ja oikeesti ruokaa on niin monta hyvää sorttia. Ja ennen olin hirvee sokerihiiri, saatoin syödä karkkia viikossa vaikka puoli kiloa, mut kun jätin karkit ja muut niin makeet jutut pois ja rupesin syömään säännöllisemmin, enemmän oikeaa ruokaa ja hedelmäisiä jälkiruokia pari kertaa viikossa, niin eipä kauheesti karkkia, leivonnaisia tms tee mieli. Vaan niitä hedelmiä ja marjoja. Ja tietty just vaikka bataattiranuja. Ja onhan se nyt paljon parempi. Mulla myös nykyään tulee vaikka karkista aika pienestäkin määrästä huono olo, kun se on niin makeeta. Toki kyllä hedelmistäkin banaani on mun suuhun sellaisenaan vähän turhan makea. Yleensä tasapainotan sitä jollain happamalla, esim pihlajanmarjoilla tai sitruksilla. Ja inkiväärillä. Inkivääriä ja sitruunaa voi kyllä tunkea melkein kaikkeen, suolaiseen ja makeaan.


Netin mutumitoilla tulisi minun syödä 2300, ruokaiväkirjan mutumitalla syön ainakin arkipäivisin jatkuvasti alle 1500. Tässä on kyllä jotain mätää.


Minä syön jotain 1000-2000 päivässä, ja se koostuu yleensä puolikkaast sipsipussista ja juomisista, sekä jostain pienestä ruoka annoksesta.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 01 Heinä 2018, 18:28

Mä en tiedä, miksi pitää tuntua näin pahalta. Toisaalta mä en haluaisi sairastaa syömishäiriötä, toistaalta mä en halua luopua siitä. Mä inhoan sitä yli kaiken, ja silti en voi elää ilman sitä.

Yritin syödä järkevästi, 1700-2500kcal päivässä, 1-1,5kg kasviksia ja loput esim kalaa, kananmunaa, kanaa, kauraleipää ja -puuroa, vähän esim riisiä ja vähän muuta. Sössin sen reilu viikossa , koska tuntui vain, että pakotan itseni syömään. Aterioita jäi väliin, kun en pystynyt syömään. Vastapainoksi eilen söin aika vahingossa aamupalan (muutama leipä) lisäksi vissiin 400g sipsiä ja rullakebabin. Oli muuten huono olo, oksetti ja oksettaa edelleen. Luulisi, että ylensyöntiin tottuisi bulimian kanssa, mutta ei, vaikka tuo ei ollut edes vielä mitään. Nyt taas ei ollenkaan tekis mieli syödä.

Loputon kaloreiden laskeminen päässä ei ikinä lopu. En mä kirjoita paperille, mutten pysty lakata laskemasta. Lasken karkeasti arvioiden syömäni kalorit (mieluummin yläkanttiin) ja karkeasti arvioiden liikkumalla kuluttamani (mieluummin alakanttiin) ja sitten koen suurta syyllisyyttä kaikesta. Mulla vaan ei ole kontrollia siihen, mitä syön. Välillä se oireilee anorektisesti, välillä ortorektisesti ja välillä bulimisesti. Yleensä bulimisesti. Viimeisen puolen vuoden aikana mä olen lihonut bulimialla yli 10 kiloa. Mä olen noin 170cm pitkä ja painan noin 60 kiloa, joten sinällään se on aivan normaali paino. Mä pystyn sen loogisesti selittämään itselleni, mutta sitten jokin sisälläni selittää, että se on liikaa, syksyllä alipainoisena oli parempi, vaikka silloinkin painoin liikaa oman pääni mukaan.

Kontrollin puuttuminen. Mä saatan kyllä kontrolloida tarkkaan mitä syön. Mutta päätänkö minä itse kontrolloida? En. Sairaus mun päässä tahtoo kontrolloida. Mulla itsellä ei ole kontrollia ja toisinaan sairauden kontrolli muhun katoaa ja mun oma kontrollin puute nousee. Se on bulimian pahin ongelma. Sairaus päättää, että en saa syödä. Ja sitten en syö juuri mitään vaikka 1-4 päivän ajan, mutta kun sairauden kontrolli katoaa mun oma kontrollin puute johtaa siihen, että mä syön ja syön ja syön. Kerralla kenties 2000kcal, kenties 10000kcal, koska mulla on nälkä. Sitten ahdistun siitä ja en pysty syömään juuri mitään pitkään aikaan.

Mä en tiedä. Mä ajattelen ruokaa melkein koko ajan. Loputon laskeminen ei pääty koskaan.

Turvaruoat on sitten jo aivan eri juttu. Ruokien, joita en miellä turvaruoiksi, syöminen voi aiheuttaa melko hallitsematontatakin ahdistusta. Turvaruokia ovat syömishäiriön kannalta esimerkiksi kasviksista liki kaikki, maustamaton kana, jotkin kalat, kananmunat, kauraleipä, kaurahiutaleet ja jotkin siemenet. Tiedostan, että esim vaikka siemenet, pähkinät, pavut ja linssit ovat terveellisiä, mutta. Siemenissä ja pähkinöissä on paljon energiaa ja pavuissa ja linsseissä paljon hiilihydraatteja. Hiilihydraateista on tullut mulle tavallaan mörkö. Ne väsyttää todella paljon ja sitten syö helpommin jotain, mitä ei pitänyt. Rasva ei ole aivan samanlainen mörkö, kunhan se on tarpeeksi hyvälaatuista, esim siemenien ja pähkinöiden rasva, seesaminsiemen-, oliivi- ja camelinaöljy, sekä kalassa, kananmunissa ja kanassa oleva rasva, kunhan se ei ole näkyvästi erillään.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 02 Heinä 2018, 22:55

Mun uusin tavallaan pakkomielteeni ruuan kanssa on, että syön mahdollisimman oikein. Tosin sen päälle tulee satunnaisia ahmimisia, mutta ne on harvinaisempia ja ahmin vähemmän, kuin monina aikoina.

Se, minkä näen oikeaksi tavaksi syödä, riippuu hyvin paljon jaksosta. Tällä kertaa syödäkseni oikein, minun pitää saada päivässä seuraavat:

Vähintään 1,2g proteiinia painokiloa kohden. Määrä saa mennä vähän yli (esim 2-10g), mutta ei ali.
Kasviksia vähintään 500g päivässä. Saa mennä yli kuinka paljon tahansa.
Kuitua 30g päivässä.
Vettä vähintään 2 litraa päivässä. Olen tosin aina todella janoinen, joten, yleensä vettä menee 3-4 litraa.

Seuraavia asioita taas yritän välttää:

Lisätty sokeri
Melkein kaikki, jossa on hiilihydraatteja paljon
Suurin osa eri rasvoista
Lisäaineet
Maitotuotteet, paitsi juusto
Sika ja nauta
Prosessoidut ruoat

Välillä sorrun ja seurassa yritän syödä jokseenkin normaalisti.

Voisi kuvitella, että mä syön terveellisesti. Tavallaan, mutta en. Siinä kohtaa, kun loputtomasti päässä laskee kaloreita ja paljonko missä on mitäkin, se ei ole tervettä. Ei sekään, kuinka koko päivän herkeämättä miettii ruokaa. Mulle mun asettamieni sääntöjen noudattaminen lievittää ahdistusta mun sisällä.

Syömishäiriö on muuten ehkä ainoa sairaus, jossa ihminen pelkää parantumista enemmän, kuin sairautta, vaikka tietäisi, että voi kuolla siihen, tai että voi muuten vain aiheuttaa pysyviä vaurioita. Mäkin tiedän, että tässä voi tulla monia ongelmia. Ja on mulla joitain, mutta ne on yleensä väliaikaisia.

Ja kyllä mä tiedän, että en mä voi jatkaa sh:n kanssa loputtomiin. Siitä on aina ollut enemmän harmia, kuin iloa. Mä yritän parantua. Mulle se, että mä lasken, että saan esim proteiinia ja kuitua tarpeeksi, on jo jotain edistyksen tapaista. Laskeminen ei ole hyvä, mutta kerrankin yritän ajaa omaa terveyttäni, enkä vain jätä syömättä laihtuakseni. Mun pitää syödä ja mä yritän syödä terveellisesti. Mä yritän syödä, vaikka ei huvittaisi. Ja vaikka mä yritän parantua, se ei tarkoita, että mä olisin valmis parantumaan. En mä ole. Mutta mä en halua, että tilanne menee pahemmaksi. Elokuussa mä pääsen lääkärille ja saan lähetteen aspergertesteihin ja mä pyydän samalla, että mun mielenterveyttä tutkitaan. Tai ei, mun on pakko vaatia. Mä tarvitsen apua mun kaksisuuntaiseen, syömishäiriöön ja emetofobiaan. Muut mielenterveysongelmat on edes jotenkin hallinnassa.


Tällä hetkellä mä yritän käydä kolmessa vertaistukiryhmässä. Neurokirjon sateenkaariryhmä, sateenkaareva mielenterveysryhmä ja sukupuolen moninaisuus -ryhmä. Neurokirjon sateenkaariryhmästä mä saan vertaistukea siihen, mitä on olla neurokirjolla ja sateenkaareva. Mielenterveysryhmästä mä saan vertaistukea mielenterveysongelmiin. Vaikka siellä kaikilla on hyvin erilaisia ongelmia, niin siellä kaikki tietää, kuinka mielenterveysongelmat rajoittaa elämää, ja että aina niiden takia ei vaan jaksa. Sukupuolen moninaisuus -ryhmässä olen käynyt viime kuun lopussa ensimmäisen kerran ja tän kuun se on kesätauolla. Mä huomasin kuitenkin heti, että sekin on aivan mua varten. Siellä kukaan ei ihmettele tai kyseenalaista niitä ongelmia, joita tulee sukupuolivähemmistöön kuulumisesta, tai että on raskasta, kun juuri kukaan ei tunnu ymmärtävän, miten voi kuulua sukupuolivähemmistöön. Jokainen ryhmä on joka toinen viikko.

Mua vertaistukiryhmät auttaa tosi paljon. Niissä pääsee tuntemaan, ettei ole yksin niiden asioiden kanssa. Vaikka kaikilla on tosi erilainen tilanne, niin silti kaikki painii tiettyjen samojen asioiden kanssa. Olisihan niitä muitakin, kuin Setan vertaistukiryhmiä, mutta Setan ryhmissä on plussaa esimerkiksi tarjoilut, ryhmiin saa osallistua kuka vaan koska vaan ja saa saapua ja lähteä kesken, sekä tulee ymmärretyksi itsenään sukupuolesta ja seksuaalisuuntauksesta huolimatta.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 03 Heinä 2018, 11:51

Kielsin nyt itseäni laskemasta kaloreita. Lasken, paljonko saan proteiinia ja kuitua ja silmämääräisesti, että saan kasviksia vähintään 500g päivässä ja vettä ainakin 2 litraa. Vesi ei ole ongelma, olen todella janoinen ihminen. Kasviksetkaan ei ole ongelma, mä rakastan niitä. Nyt vaan lasken, että saan tarpeeksi kuitua ja proteiinia, koska niissä mulla tulee välillä ongelma ja esim bulimian kanssa en saa niitä tarpeeksi. Yritän syödä vähän fiiliksen mukaan 4-6 kertaa päivässä, josta kaksi on ihan ruokaaruokaa, yksi aamupala ja iltapala ja jos muistaa ja ehtii niin pari välipalaa.

Oikeasti terveässä syömisessä ei tarvitsisi laskea mitään, mutta. Tää on kuitenkin edistystä. Vaikka en välttämättä söisi aivan tarpeeksi, niin ainakin katson, että jotkut asiat on kunnossa. Joskus viittasin niille kintaalla. Tää on siis edistystä.

Mun aamupainoni oli tänään 61,7kg mun bmi on siis 21,35. Se on hankala hyväksyä, koska syksyllä bmi on ollut alle 18. Tänään kun mä katsoin itseäni peilistä, ajattelin, että ehkä mä voin hyväksyä tän. Mä yritän. En mä halua takaisin hyvää ystävääni anoreksiaa. Enkä hyvää ystävääni bulimiaa. Mä otan vaikka mieluummin hyvän ystäväni ortoreksian, vaikken mä sitäkään halua. Ortorektisena sentään välitän oman terveyteni päälle, ja monet asiat syömisessä on oikein. Nytkin mä vihaan mun vatsaa. Kun mä katson sitä, se tuntuu samalla tavalla vieraalta, kuin mun rinnat. Että se on ok jolla kulla muulla, muttei mulla. Mutta mä yritän hyväksyä sen. Se on aivan normaali vatsa, tällä painoindeksillä sen on oltava aivan hyväksyttävä.

Mä haluan parantua. Mä en ole siihen vielä valmis, mutta yrittämällä mä olen koko ajan lähempänä sitä, että mä olisin. Kun pikkuhiljaa huomaan, että jos syön normaalisti, mä en kärsi bulimiasta ja kunhan pakotan itseni syömään, homma ei valu anoreksiaksi.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 03 Heinä 2018, 12:15

Viime kuun alussa mä painoin noin 64 kiloa. Pari kiloa siinä oli bulimian tuomaa turvotusta (suola ja hiilihydraatit kerää mulla nestettä kehoon ja turvottaa tosi paljon) ja kun turvotus on päässyt laskemaan ja aineenvaihdunta on muutenkin päässyt tasaantumaan bulimian tasaannuttua, niin vähän painoa on lähtenyt. Jos mä syön hyvin, se tippunee vielä 1-4 kiloa tänä vuonna, ja jos mä syön hyvin ja liikun, se pysynee samana, koska silloin syöminenkin on eri. Ja liikunta kasvattaa lihasta. Mä olen yrittänyt viime aikoina liikkua vähän. Ei mua enää samassa määrin kiinnosta laihtua, vaan mä haluan lisää voimaa ja kestävyyttä. Ja koska mä haluan myös notkeutta, mä yritän venytellä. Mä tykkään venytellä ja yleensä venyttelen iltaisin 10-30 minuuttia. Liikunta ei myöskään ainakaan vielä ole pakkomielteistä. Teen sen mukaan, mitä jaksan ja jos joku päivä ei huvita, niin ei tarvitse. Yritän useemman päivän viikossa tehdä lihaskuntoa kehonpainolla ainakin 10-20 minuuttia. Oon myös luvannut itselleni, että saan pelata koripalloa niin paljon, kuin huvittaa, mutta just nyt mulla ei ole palloa Niinä päivinä, kun mulla on koira hoidossa, tulee lisäksi käveltyä 7-15km. Enempää mä en nyt voi tehdä. Mä haluaisin, mutta pitää lisätä liikuntaa vähän kerrallaan, että jaksaa ja ettei se mene yli.

Mä yritän, että mä nauttisin liikunnasta. Siksi mä yritän tehdä sitä, mistä tykkään. Jostain syystä tykkään tehdä vaikka ihan tavallisia vatsalihasliikkeitä ynnä muuta kehonpainolla tehtävää. Sitten mä tykkään kävellä ja pelata koripalloa. Myös sulkapallosta mä tykkään, ja uinnista. Sulkapalloa nyt ei pääse pelaamaan ja uimaan en ole mennyt, koska sukupuolidysforia estää. Mä en tiedä, mitä mulla olisi päällä. Mä kuitenkin rakastaisin uimista yli kaiken, etenkin kesäisin järvessä. Mä tykkään etenkin sukellella pohjaan ja uida pohjassa, kunnes happi loppuu. Pienempänä mä pystyin pidättämään hengitystä sukellellessa 2-4 minuuttia, kun menin aika rauhallisesti. Se oli hienoa uida järven pohjassa. Ja sitten pyöräily on ihan kivaa. Ja jooga.

Mutta ehkä eniten mä tykkään kävelystä. Tykkään tosi paljon, kun koira on mulla hoidossa, kun sen kanssa tulee käveltyä. Yleensä mennään ennen aamupalaa 30-60min aamukävely, koska se herättää nälän ja saa hyvin syötyä aamupalaa. Sitten päivällä mennään 2-12 km ja illemmalla 2-7km jos jaksaa ja jos ei niin vaan 100-800m, ja illalla 0,5-2km. Päivässä yhteensä kuitenkin yleensä maksimissaan 15km. Mä tykkään tosi paljon mennä pitkiä kävelyitä metsäpoluilla. 2-3h on ihan hyvä. Täällä päin pääsee menemään reittejä, joilla on todella jyrkkiä ja pitkiä ylämäkiä. Ne on kanssa kivoja, kun sen jälkeen on lihakset seuraavana päivänä kipeet ja kunto paranee, kun viisikin sellaista menee. Ylöjärven harjut on mahtavia. Parasta on päästä ylös ja katsoa alas, että mitä, jaksoinko mä oikeasti. Siitä tulee hyvä mieli.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 03 Heinä 2018, 12:21

Ja siis täällä ne ylämäet on niin jyrkkiä osa, että vaikka menee askeleella vaan 20-30cm eteenpäin, pääsee 30-60cm ylöspäin. Joissain on juurakkojen takia muodostunut portaan tapaiset, joissa yksi askelma voi viedä yli puoli metriä ylöspäin. Sellasta on rankkaa kiivetä, kun mäki on pitkä.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 03 Heinä 2018, 13:38

Ihaa kirjoitti:Ja siis täällä ne ylämäet on niin jyrkkiä osa, että vaikka menee askeleella vaan 20-30cm eteenpäin, pääsee 30-60cm ylöspäin. Joissain on juurakkojen takia muodostunut portaan tapaiset, joissa yksi askelma voi viedä yli puoli metriä ylöspäin. Sellasta on rankkaa kiivetä, kun mäki on pitkä.


Ei ole rankkaa kiivetä jos kiipee tarpeeksi.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 04 Heinä 2018, 00:19

YuriOnHomoJäällä kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Ja siis täällä ne ylämäet on niin jyrkkiä osa, että vaikka menee askeleella vaan 20-30cm eteenpäin, pääsee 30-60cm ylöspäin. Joissain on juurakkojen takia muodostunut portaan tapaiset, joissa yksi askelma voi viedä yli puoli metriä ylöspäin. Sellasta on rankkaa kiivetä, kun mäki on pitkä.


Ei ole rankkaa kiivetä jos kiipee tarpeeksi.


Joo pitää tarpeeks usein käydä niin kyllä se kevenee. Kyllä sen eron huomaa joka kerta, että nyt jaksaa paremmin.

Mutta mulla on huono kunto. Asiaa ei auta se, että viime viikolla taisin vetää itseni ylikuntoon. Liikuin kohtuullisen maltillisesti (näin syömishäiriöisen näkökulmasta), mutta kun alotuskunto oli aivan saatanan paska, niin niin siinä sitten kävi. Viime viikon aika lailla lepäsin, ja tääkin viikko menee melkolailla levätessä, koska ylikunto on vakava asia ja sitten pitää levätä tarpeeksi. Tänään uskaltauduin kokeilemaan, miltä jaksaminen näyttää, ja tein vatsalihaksia. 120. Viikko sitten jaksoin yli 400 kerralla (ei niitä ihan tavallisia vaan vähän kaikenlaisia, vaihdan liikettä 20 toiston välein, osa on kevyempiä, osa keskiraskaita ja osa raskaita). Eli pitää vielä levätä.

Mulla on ikävä liikkumista. Muistan, kun 2014-2015 kävin salilla ja mä tykkäsin siitä, mutta se ei ollut sille oikea aika. Silloin mun syömishäiriö oli ensimmäistä kertaa pahana, mulla oli vaikea-asteinen masennusjakso ja vaikka mitä. Mä en juurikaan saanut silloin liikunnalla tuloksia, koska mun syöminen oli aivan mitä sattuu. 2013-2014 taas harrastin sulkapalloa. Siinä taas en kehittynyt kovin paljoa, koska mun motoriset taidot on luonnostaan huonot. Ne parani siinä vähän, mutta olin silti tosi paljon muita huonompi. Silti mä tykkäsin tosi paljon sulkapallosta. Toivon, että joskus pääsen taas pelailemaan sitä, mutta ei silleen ihan tosissaan, vaan silleen pelataan nyt tässä kavereiden kanssa ja voittaja voittaa ja saa mainetta ja kunniaa.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 04 Heinä 2018, 00:30

Neurokirjolla olevilla usein motoriset taidot ja tasapaino on huonoja. Osa kirjolla olevista ei esimerkiksi koskaan opi uimaan, pyöräilemään ilman apupyöriä tai vaikka solmimaan kengännauhoja. Mä huomaan itsellä, että mun motorisissa taidoissa on puutetta, samoin tasapainossa. Esimerkiksi vasta viime vuonna mä opin kunnolla solmimaan kengännauhat. Oon mä aiemminkin osannut, mutta se on ollut mulle vaikeaa. Siksi mulla oli aina lenkkarit, jotka solmin kerran ja sitten tungin ne aina jalkaan avaamatta solmuja. Ja muuten mä sit taas törmäilen ja kompuroin tosi paljon. Koulussakin yleensä neljän tunnin päivänä törmäsin pulpettiin tai tuoliin ainakin kolmesti ja löin kymmenenkin kertaa jonkin ruuminosani vahingossa esimerkiksi asentoa vaihtaessa. Viikoittain kaadoin joko pulpetin tai pöydän törmäämällä siihen.

Ja tasapainon kanssa on kanssa ongelmaa. Siis mä esimerkiksi yläasteaikoina pyöräillessä kaaduin 10-20km välein, vaikka pyöräilin monena päivänä viikossa. Tänä vuonna kun kaivoin pyörän taas esiin, olen jostain syystä onnistunut pyöräilemään kaatumatta.

Uiminen on monille neurokirjolla oleville vaikeaa. Mä osaan kuitenkin uida. Lapsena mä kävin uimassa kuukausittain talvisin ja kesäisin pari kertaa viikossa. Muutamana vuotena olin talvella uimakoulussa, eli kävin viikoittain uimassa talvellakin. Mulla kesti tosi kauan oppia uimaan, mutta kyllä mä lopulta opin. Uiminen oli silloin asia, mitä mä rakastin. Ja rakastan edelleen.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 19 Heinä 2018, 16:54

Oon ollut psykiatrisella osastolla kohta viikon. Huomenna pääsen ehkä kotilomalle viikonlopuksi, mutta sunnuntaina sit takaisin tänne. Täällä on ihan kivaa, vaikka ruoka ei maistu miltään. Lääkitys on vihdoin tainnut alkaa tehota, sillä ei enää masenna ja ahdista ollenkaan samalla tavalla. Masennuksessa sellanen muu kun mielialaoireilu kyllä on yhä läsnä, väsymys on suurta ja pientenkin asioiden tekeminen vie todella paljon voimia, mutta mieliala on melko stabiili. Vihdoin.

Pari päivää tuossa meni, että masensi, mutta siihen oli niin turtunut, ettei mikään oikeastaan tuntunut juuri miltään, jotkin asiat tosin yhä ahdistivat. Nyt asiat alkaa taas tuntua joltain. Voimat on yhä aika vähissä, mutta oon jo päässyt eteenpäin. Alkuviikosta en jaksanut esimerkiksi vaihtaa vaatteita, harjata hampaita, peseytyä, kävellä käytävän päähän tai harjata hiuksia, koska masensi vaan liikaa. Käveleminen etenkin tuntui tosi raskaalta ja kankealta, ja pelkkä siirtyminen sängyltä metrin päähän tuolille vaati todella isoja henkisiä ponnisteluja. Olo on kohentunut sen verran, että olin jaksanut esimerkiksi käydä suihkussa, uimassa (tai lähinnä seisoskelin vedessä) ja kävelyllä (ehkä 600m?), mutta sellaisetkin ottaa yhä paljon enemmän voimille, kuin pitäisi.

Mutta se lääkitys. Kyllä siitä kai on apua. Ahdistuksesta osa on vähäistä tahi poissa, mutta esimerkiksi adhd:seen, aspergeriin ja sukupuolidysforiaan liittyvä ahdistus on melko ennallaan. Nyt siis lähinnä ahdistaa keskittymiskyvyttömyys, sosiaalisten taitojen puute, asioiden meneminen poikkeuksellisella tavalla ja noh, sukupuoleen liittyvät asiat.

Nyt kun ei ahdista ja masenna juuri ollenkaan, se tarkoittaa vaan, että esim adhd:lla ja aspergerilla on enemmän tilaa ja ne näkyy selkeämmin. Stimmejä ja tic-oireita on paljon, mutta niitä normaalistikin on paljon aivoja kuormittavissa tilanteissa, on ymmärrettävää, että niitä on nyt paljon.

Rässä yksi päivä menin aivan tolaltani, kun en saanut välipalapullaa. Oon tottunut et asiat menee tietyllä kaavalla ja välipalassa se kaava menee niin, että ensin otan oman teepussin mukaan ja menen ruokailutiloihin. Sitten dotan vuoroani, otan kahvikupin ja siihen kuumaa vettä, sitten otan pullan ja servetin, menen pöytään istumaan, avaan teepussin ja laitan sen veteen ja avaan pullan pussista ja lasken sen servetille, vien teepussin bioroskiin, alan syödä pullaa, haen vesilasillisen vettä ja juon sitä pullan syönnin välissä ja pullan puolivälissä alan juomaan teetä. Juotuani teen vien roskat roskiin ja kahvikupin sekä lasin pestäväksi. Mutta ilman pullaa mun rutiini on aivan rikki. Siispä jäin ahdistuneenä pyörimään ympyrää, koska en tiennyt, mitä minä nyt teen, kun ei ollut kaavaa, jota noudattaa. Mulla kesti monta tuntia päästä asian yli. Ja tällaisia asioita tapahtuu jatkuvasti, että kun en tiedä mitä sosiaalisessa tilanteessa voi tehdä, jos ei ole kaavaa mitä noudattaa, ahdistun ja menen tolaltani, koska en vaan tiedä miten sosiaaliset tilanteet toimii.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 21 Heinä 2018, 11:34

Aamut menee aika koomatessa. Johtuu kyllä mun lääkkeistä. Seroquelia tällä hetkellä, vaikuttava aine ketiapiini ja sitä päivässä 400mg. Ketiapiinia käytetään myös unilääkkeenä, yleensä kai annostuksella 25-200mg, joten ei mikään ihme, että mua väsyttää. Olo alkaa yleensä olla ihan ok kahden ja neljän välillä. Sitten kuudelta taas lääke ja seitsemältä jo iltakoomat. Mutta ei masenna niin paljon, kuin ilman. Masennusjakso on nyt siinä vaikean ja psykoottisen välissä, mutta lääkkeet saa sen paljon helpommaksi, melkein jopa siedettäväksi kärsimykseksi. Pienetkin asiat ottaa todella voimille, vaikka paljon oon jo päässyt eteenpäin. Viikko sitten jaksoin vain kaikista pakollisimmat asiat, eli söin, join ja kävin kusella. Mitään muuta ei oikein jaksanut. Hyvä että silloin olin osastolla.

Kotilomalle päästessäni en saanut särkylääkkeitäni mukaan. Ne oli sairaalaan tullessa pitänyt luovuttaa hoitajalle ja saan ne takaisin, kun osastojakso on ohi. Muuten olisin ehkä nytkin saanut ne mukaan, mutta olin puolivahingossa uhannut tappaa itseni särkylääkkeillä. En tahallaan, mutten kyllä vahingossakaan, joten ihan hyvä, että en saanut niitä.

Mutta jooh. Tilanne on melko paha. Ehkä siitä kertoo se, että masennusta hoidetaan osastolla. Nyt tosin kotiloma ja tästä saa vähän viitettä, kuinka pian pääsen kokonaan taas kotiin.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 22 Heinä 2018, 22:01

Tulin tänään takaisin osastolle. Ehdin jo kaivata tänne, koska en vielä pärjää kotona.

Tapasin tänään mummiani, joka oli käymässä vanhemmillani. Hän luuli, että osastolla olemiseen on vaadittu se, että olisin aivan hermoraunio ja itkisin sykkyrässä sängynnurkassa. Nooh, ei osastolla kyllä kukaan siinä kunnossa ole. Ehkä suljetulla, mutta ei avoimella. Toinen mummini taas ei ole ollenkaan samalla tavalla huolissaan, sillä hän on toiminut psykiatrisena sairaanhoitajana, joten hän tietää, etteivät osastolla olevat ole mitään hermoraunioita.

Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tatvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat. Pyykätäkään ei ole pakko, jos käyttää sairaalakuteita. Ja kerta lääkkeetkin ovat jo auttaneet vaikuttaa, niin nyt tämä jopa melkein käy lomasta. Ainakin verrattuna omaan arkeeni, jossa usein masennus on aivan sietämättömän ja mahdottoman suuressa roolissa.

Rutiineista nauttivana, mutta kyvyttömänä pitämään niistä kiinni, nautin suuresti siitä, että viidesti päivässä ennaltamäärättyyn aikaan saan ruokaa ja saan toistaa samoja kaavoja käytöksessäni. Mulle on muodostunut ne tosi tärkeiksi ja on tosi mukavaa vaikka syödä aina samaa aamupalaa. Kaurapuuroa mehukeitolla, leipä jos puuro ei riitä, hedelmä, esimerkiksi omena, ja kupillinen teetä. Kotona ollessani paremmassa kunnossa söin usein aamupalaksi tuorepuuroa runsailla hedelmillä, ja sen lisäksi esimerkiksi hedelmää, leipää tai kananmunaa.

Omat teet ja omat eväät on osastolla myös olennaisia. Täällä on vain mustaa teetä ja lääkkeet tekee nälkäisiksi, jolloin ruoka-aikojen väleille on hyvä olla järkevää syötävää, kuten vaikka hedelmiä. Täältä saisi muulloinkin, kuin ruoka-aikoina, joitain hedelmiä, vaihtelevasti banaania, päärynää, omenaa, viinirypäleitä, satsumia ja nektariineja, mutta on hyvä jos itsellä on sitten vaikka luumuja, persikoita tai kirsikoita. Mulla on ollut myös pensasmustikoita, kirsikkatomaatteja, kiivejä ja viinirypäleitä. Oma vatsa ei aina kauhean hyvin kestä päärynää ja omenaa, ja banaanin syöminen sellaisenaan on lähinnä ahdistavaa, joten jos tarjolla ei ole muita hedelmiä (tavallista), omat eväät tulee tarpeeseen.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 23 Heinä 2018, 10:11

Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.


Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 23 Heinä 2018, 20:28

Kurpizza kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.


Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin


Jos koet tarvitsevasi osastojakson, osastolle voi hakeutua esimerkiksi päivystyksen kautta.
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Kurpizza » 24 Heinä 2018, 07:34

Ihaa kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.


Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin


Jos koet tarvitsevasi osastojakson, osastolle voi hakeutua esimerkiksi päivystyksen kautta.



Olen työkykyinen niin en pääsisi. Muutenhan kaikki olisivat siellä
Runoja tilaustyönä ja myös silloin kun et niitä haluaisi
Kurpizza
 
Viestit: 2459
Liittynyt: 31 Tammi 2015, 21:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja YuriOnHomoJäällä » 24 Heinä 2018, 14:25

Kurpizza kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:
Kurpizza kirjoitti:
Ihaa kirjoitti:Täällä osastolla on aika kivaa oikeastaan. Saa oikeasti levätä kaukana arjen murheista. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa, siivota, muistaa ottaa lääkkeitä tai käydä kaupassa, vaan voi keskittyä lepäämään, koska muut hoitavat mainitsemani asiat.


Saispa olla edes muutaman päivän. Vittu minä vaan nukkusin


Jos koet tarvitsevasi osastojakson, osastolle voi hakeutua esimerkiksi päivystyksen kautta.



Olen työkykyinen niin en pääsisi. Muutenhan kaikki olisivat siellä


Hommaa masennus ja viiltele.
"I like shattering diamonds aka myself" - Steven 2017
YuriOnHomoJäällä
 
Viestit: 329
Liittynyt: 07 Huhti 2017, 22:39

Re: Uusi jöö

ViestiKirjoittaja Ihaa » 24 Heinä 2018, 14:53

Ei masennusta voi hommata ja viiltelemistä ei IKINÄ kannata aloittaa
Pakka on sekasin
Avatar
Ihaa
Appelsiinikeisari
 
Viestit: 1186
Liittynyt: 17 Kesä 2015, 12:00
Paikkakunta: Ihaan piha

EdellinenSeuraava

Paluu Hiekkalaatikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron